Pietari oli harmaanvihreä iltapäivän valossa, kun Vladimir seisoi Ligovski Prospektin liikennevaloissa. Hän oli matkalla kotiin, lämmin piirakkapussi kainalossa, kun katseen vangitsi jotain hämmästyttävää: uudenkarhea Skoda Octavia kiilteli auringonpaisteessa kuin näyttelyesine. Mutta se ei ollut kiiltävä lokasuoja tai kromattu merkki, joka pysäytti miehen ajatukset — vaan takavalon muoto.
Vladimir jäi tuijottamaan sitä kuin vanhaa tuttua. Se kaareva linja, se pieni lovi sivussa… aivan kuin salvauspihti, jota hän oli käyttänyt nuorena kolhoosissa, kun sidottiin karjaa ja korjattiin aitoja. Mieli teki aikamatkan savisiin pellonreunoihin, hikisiin päiviin ja rasvankäryiseen työkalulaatikkoon.
Auto nytkähti liikkeelle, mutta Vladimir jäi paikalleen, muistot silmissään ja piirakat unohtuneina kädessä. Häntä ei enää kiinnostanut auto, vaan muoto — kuin kaupunkivilinään upotettu hiljainen tervehdys menneisyydestä.
Hän hymähti. Skoda Octavia ei ollut vain moderni kulkupeli. Se oli pieni pala kolhoosin pihaa keskellä Pietaria.
Vladimir jäi tuijottamaan sitä kuin vanhaa tuttua. Se kaareva linja, se pieni lovi sivussa… aivan kuin salvauspihti, jota hän oli käyttänyt nuorena kolhoosissa, kun sidottiin karjaa ja korjattiin aitoja. Mieli teki aikamatkan savisiin pellonreunoihin, hikisiin päiviin ja rasvankäryiseen työkalulaatikkoon.
Auto nytkähti liikkeelle, mutta Vladimir jäi paikalleen, muistot silmissään ja piirakat unohtuneina kädessä. Häntä ei enää kiinnostanut auto, vaan muoto — kuin kaupunkivilinään upotettu hiljainen tervehdys menneisyydestä.
Hän hymähti. Skoda Octavia ei ollut vain moderni kulkupeli. Se oli pieni pala kolhoosin pihaa keskellä Pietaria.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hieno kuvaus elävästä elämästä! Taru
Kun tyypillä ei ole mitään tekemistä eikä.mitään elämää, niin tällaisia sävellyksiä syntyy.
Älä huoli, äiti tuo sinulle palan lenkkimakkaraa ja keskikaljapullon. Mutta vain yhden. Kyllä se siitä.
Meinaan vaihtaa Škodan Toyotaan. Iskenkö käteni siihen itteensä vai kuinka. Kiitos. Tero