Ja väsynyt tähän elämään, jokainen päivä on pelkkää suossa rämpimistä vailla määränpäätä. Kysyn vaan millon tää loppuu.
Olen niin loppu
Anonyymi-ap
11678
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kukaan ei tiedä päiviemme määrää.
Palstasetä tietää.
tuntuu justiin tolta. kaikki asiat niin päin percettä. kattonu peiliin monesti ja kysyny itteltäni että miten ja miksi. sitte makaan tässä vatun sohvalla ja mietin kuinkakohan järjiltäni ja harhainen lopulta oon.. mahtaakohan tässä tunnelissa näkyä koskaan valoa ;/
kiitos
ole hyvä
Elämä jatkuu
Kyllä se joskus loppuu😄
Ota täysi suunnan muutos. Voit itse valita, vaikka tuntuisi, että olet loukussa. Vaihda alaa, hae toista työpaikkaa, aloita uusi harrastus, lähde ulkomaille lomalle vaikka yksin., aloita elämäntaparemontti, joka nyt oikeasti onnistuu...laita elämä aivan uusiksi.
Tiedätkö, onko ap edes työkykyinen? Sen työkyvyn kun voi menettää, niin kuin kaiken muunkin. Eniten ällöttää tuo ajattelutapa, että kaikkien pitäisi olla hyödyllisiä orjia. Jos siitä luiskahdat, et ole enää yhtään mitään. Näin tämä toimii ja kanssaorjat nokkivat toisiaan.
Se on hyvä puhua tuommoisia, mutta jos ihminen on masentunut (kuten oletan aloittajan olevan) niin ei se vaan pysty tuommoisiin.
Ensin pitäisi löytää se joku kipinä että voisi edes aloittaa mitään tuollaista. Sen hakemisessa onkin työtä.
Minulle se kipinä on siinä että haluan olla mahdollisimman täydellinen, niin että voin olla ylpeä itsestäni, vain omissa silmissäni. Muiden ei edes tarvitse tietää siitä mihin kaikkeen pystyn. Vaikka se tosin pakosti näkyy päällepäin olemuksestani, ja kuuluu puheestani. Joka päivä hämmästytän itseni sillä mihin kaikkeen pystyn. Minusta itsestäni tässä elämässäni on kyse, ei kenestäkään muista.
mies
Ihan kun minun elämästä. Olen aivan vääränlainen tänne, että sopeutuisin muiden joukkoon. En pysty, enkä halua. Olen mikä olen ja en tule kaikkien kanssa ollenkaan toimeen. En mielistele ketään. Koko ajan saa olla vääntämässä omien oikeuksien tai lapsen oikeuksien puolesta. Silläkään mitään merkitystä, kun aina jyrätään. Vaikka mitä tekisin, en saa oikeutta. Olen aivan täysin loppu, niin kuin aloittajakin. Toivoisin jotain hokkuspokkus ihmettä tapahtuvaksi, että voisin täältä tosi syvältä suonsilmäkkeestä nousta vielä. En olisi halunnut kokea sitä kaikkea, mitä olen tämän yhden elämän aikana saanut kokea ihmisiltä.