miten on mahdollista että yhdelle täytyy tapahtua niin paljon ikäviä asioita erikseen ja yhtä aikaa? eikö se riitä että joku asia tökkii, mutta kun nyt tökkii meikällä ihan kaikki ympäristöön ja elämiseen liittyvät asiat, siis aivan omituisella tavalla. asuu naapurissa huora ja nyt se melttoo siellä asiakkaittensa kanssa, tai sitten sen mukula viimeistään ensi viikolla taas häiritsee uniani aikaisin aamusta pompottamalla jalkoja lattiaan ja sitten kiljutaan niin että oma kyökki raikuu. kun valitin kerran huoranaapurista ja hänen meluamisestaan äidilleni, (joka muuten onnellisesti on naimisissa ja asuu rauhallisessa ok-talossaan), hän kysyi "olenko minä kateellinen?" siis jollekin itseäni vanhemmalle huoralle vielä kateellinenkin pitäisi olla ? mitä helv*ttiä? ovatko kaikki tosiaan noin pähkähulluja?
olen kipeänä, sairastuin juuri myös diabetekseen ja opettelen olemaan syömättä "mitään" ennen kuin insuliinihoito aloitetaan. en ole nukkunut kunnon yöunia tänä vuonna vielä kertaakaan, toisesta sattuneesta syystä. olen ihan yksin ja odotan että mieheni ilmestyisi jossain vaiheessa kuvioihin, eli sitten, kun häneltä loppuu työt ja hän jättäytyy kelan perustuen varaan, kuten hänen tapanaan on hoitaa asiat kuntoon..
tällasia esimerkkejä voisin kertoa vaikka kuinka paljon elämästäni, kaikki yhtä inhottavia ja toinen toistaan hankalampia. joudun ne pilkkomaan eri osioihin, kaikki ovat siististi omissa lokeroissan valmiina käsiteltäväksi tilaisuuden tullen, vaikka asiantuntijan pakeilla. en ole mikään sanaton ihminen, mutta minua ei silti kiinnosta mennä asiantuntijoille höpöttämään jaskaa. ketä se auttaisi? minua auttaa vain se rahatukku kourassa..
olen täysinä palasina kaikkien kummajaisasioitteni kanssa. en tiedä kohta, mistä tosiaan minutkin vielä löydetään itseni tappaneena tätä menoa, kun en voi lähteä hulluja häiriköitä pakoon, en voi tehdä elämälleni mitään. olen vankina kodissani, oman vajavaisen ruumiini ja muiden armoilla. olen vieläpä täysjärkinenkin, vaikka sitä ei uskoisi, kun tätä joutuu lukemaan. olen kylmää ironiaa täynnä, se on ainut keino selvittää tätä käsittämätöntä paskavyyhtiä ympäriltä.
vain joku typerä nainen voi joutua näin typerään puristukseen maailman kanssa, ihan sen vuoksi että on kohdun ja estrogeenit saanut synnyinlahjanaan. kunpa olisin kuollut. toivon sitä hartaasti joka päivä, elämäni loppuun asti. elämällä ei ole minulle enää mitään (järkevää) annettavaa ollut pitkään, pitkään aikaan. öitä.
olen kipeänä, sairastuin juuri myös diabetekseen ja opettelen olemaan syömättä "mitään" ennen kuin insuliinihoito aloitetaan. en ole nukkunut kunnon yöunia tänä vuonna vielä kertaakaan, toisesta sattuneesta syystä. olen ihan yksin ja odotan että mieheni ilmestyisi jossain vaiheessa kuvioihin, eli sitten, kun häneltä loppuu työt ja hän jättäytyy kelan perustuen varaan, kuten hänen tapanaan on hoitaa asiat kuntoon..
tällasia esimerkkejä voisin kertoa vaikka kuinka paljon elämästäni, kaikki yhtä inhottavia ja toinen toistaan hankalampia. joudun ne pilkkomaan eri osioihin, kaikki ovat siististi omissa lokeroissan valmiina käsiteltäväksi tilaisuuden tullen, vaikka asiantuntijan pakeilla. en ole mikään sanaton ihminen, mutta minua ei silti kiinnosta mennä asiantuntijoille höpöttämään jaskaa. ketä se auttaisi? minua auttaa vain se rahatukku kourassa..
olen täysinä palasina kaikkien kummajaisasioitteni kanssa. en tiedä kohta, mistä tosiaan minutkin vielä löydetään itseni tappaneena tätä menoa, kun en voi lähteä hulluja häiriköitä pakoon, en voi tehdä elämälleni mitään. olen vankina kodissani, oman vajavaisen ruumiini ja muiden armoilla. olen vieläpä täysjärkinenkin, vaikka sitä ei uskoisi, kun tätä joutuu lukemaan. olen kylmää ironiaa täynnä, se on ainut keino selvittää tätä käsittämätöntä paskavyyhtiä ympäriltä.
vain joku typerä nainen voi joutua näin typerään puristukseen maailman kanssa, ihan sen vuoksi että on kohdun ja estrogeenit saanut synnyinlahjanaan. kunpa olisin kuollut. toivon sitä hartaasti joka päivä, elämäni loppuun asti. elämällä ei ole minulle enää mitään (järkevää) annettavaa ollut pitkään, pitkään aikaan. öitä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannattaa hakia apua mielenterveys toimistosta, koska henkisesti sairaat eivät sitä itse huomaa koska pitävät itseään normaalina ja muita epä normaaleina... tosin sitä ihmettelen että miksi ihmisten pitäisi olla samasta muotista ja jos olet erilainen niin saat paranoidi skitsofreenia Syytteet tarkotan diagnoosin..
sinähän niitä diagnooseja täällä jakelet tuntemattomille. mokoma ääliö.
Mä luulen tietäväni miltä susta tuntuu.
Et mun mielestä ainakaan ole hullu tms.
Maailma on paha ja raaka. Ja aina kaikki olettaa että sitä vaan jaksaa ja jaksaa kaikesta huolimatta loputtomiin.
Minulta on ainakin voimat loppu ja haaveilen usein että olisi jokin paikka missä voisin olla yksin ja rauhassa kaikilta ja kaikelta. Joskus toivoin kuolemaa, mutta päätin että elän tämän läpi. Kerran sitä kuitenkin vaan eletään. Tässä ja nyt. Ei taivaissa eikä helveteissä, eikä muuallakaan.
Luulisi elämän olevan kokemisen arvoinen... kaikesta huolimatta.
Älä anna periksi.Ei sinun asiasi ole puoliksikaan niin huonosti kuin minulla!!? Kuvittele!!Jos joutuisit kuuntelemaan vastenmielisimpien, vittumaisimpien ja tyhmimpien tuntemiesi ihmisten typeriä kommentteja yötä päivää kuten minä.Enpähän meinaa itteäni tappaa kun tiedän että siitä ne siat vain ilostuisivat ja pahaa ne minulle toivoo.Imbesillien iltamat tietoisuudessani.Jos ne samat tyypit olisi jossain baarissa niin en sinne taatusti ikinä menisi!!!