Äänekoski, heinäkuu 1990
Erkki heräsi siihen, että jokin liikkui ilmassa ennen kuin hän avasi silmänsä. Se oli tuhkakuppi – lasinen, vanha – ja se pyöri hitaasti hänen päänsä yllä, kuin tähdittäisi päivän alkua. Hän ajatteli: ei hyvä.
Voima ei ollut enää hänen kontrollissaan.
Torilla, missä Erkki oli jo vuosia toiminut näkymättömänä siistijänä, alkoi tapahtua outoja asioita.
Torstain toripäivä
Kello oli vähän yli seitsemän. Myyjät pystyttivät kojujaan: mansikoita, muikkuja, Iittalan outlet-laatikoita. Ensimmäiset asiakkaat tulivat ostamaan torikahvia. Kukaan ei huomannut ensin, että roskakori nousi ilmaan.
Mutta sitten se heilahti torikahvilan teltan yli ja tippui suoraan myyntipöydälle, murskaten muovisen keksirasian. Myyjä kiljaisi.
“Se… lensi.”
“Joku heitti sen.”
“Ei heittänyt! Se… meni!”
Erkki oli torin laidalla. Hän yritti painaa kätensä taskuihin, hengittää syvään, mutta sormet nykivät. Ilma tuntui sähköiseltä. Jopa marmorinen kukkaruukku torin kulmassa tärisi kevyesti.
Oksennusportti
Sitten tuli ilta.
Kello 22:14, baarista ulos hoiperteli tunnettu paikallinen nimeltään juoppo “Takku” , joka kaatui torin penkille ja ryöpsäytti koko päivän kaljat ja makkarat kiveykselle.
Erkki oli paikalla. Hän ei edes katsonut suoraan.
Hän ajatteli.
Ja silloin oksennus alkoi nousta ilmaan. Se kiertyi hitaaksi, paksuksi spiraaliksi – neste, kiinteät palat, vaahto – kuin joku olisi soseuttanut ilmaa ja värejä. Ihmiset jäivät katsomaan. Kukaan ei sanonut sanaakaan.
Ja sitten aukesi RAKO.
Ilmassa, aivan torin keskellä, repesi harmaa aukko, pyörivä, hitaasti vinkuva. Se ei ollut iso – ehkä vain metrin halkaisijaltaan – mutta se tuntui imevän valoa. Oksennus pyörähti sen reunalle, ja katosi.
Erkki kaatui maahan. Hän näki taas sen tuolin kellarissa. Ja äänen, joka kuiskasi:
"Ajatus on aine. Aine on portti."
Torin sulkeminen
Kaupunki sulki torin viikoksi. Uutisissa puhuttiin "sähköisestä ilmiöstä" ja "painevaihteluista." Erkin nimi ei mainittu.
Mutta sen jälkeen… torilla ei enää oksennettu.
Ihmiset alkoivat hiljaisesti käyttää puskia. Jotkut sanoivat, että jos yrittää oksentaa torilla, alkaa yökkiä, mutta mitään ei tule ulos. Ikään kuin… jokin torjuisi sen.
Tai odottaisi sen kerääntymistä.
Erkki heräsi siihen, että jokin liikkui ilmassa ennen kuin hän avasi silmänsä. Se oli tuhkakuppi – lasinen, vanha – ja se pyöri hitaasti hänen päänsä yllä, kuin tähdittäisi päivän alkua. Hän ajatteli: ei hyvä.
Voima ei ollut enää hänen kontrollissaan.
Torilla, missä Erkki oli jo vuosia toiminut näkymättömänä siistijänä, alkoi tapahtua outoja asioita.
Torstain toripäivä
Kello oli vähän yli seitsemän. Myyjät pystyttivät kojujaan: mansikoita, muikkuja, Iittalan outlet-laatikoita. Ensimmäiset asiakkaat tulivat ostamaan torikahvia. Kukaan ei huomannut ensin, että roskakori nousi ilmaan.
Mutta sitten se heilahti torikahvilan teltan yli ja tippui suoraan myyntipöydälle, murskaten muovisen keksirasian. Myyjä kiljaisi.
“Se… lensi.”
“Joku heitti sen.”
“Ei heittänyt! Se… meni!”
Erkki oli torin laidalla. Hän yritti painaa kätensä taskuihin, hengittää syvään, mutta sormet nykivät. Ilma tuntui sähköiseltä. Jopa marmorinen kukkaruukku torin kulmassa tärisi kevyesti.
Oksennusportti
Sitten tuli ilta.
Kello 22:14, baarista ulos hoiperteli tunnettu paikallinen nimeltään juoppo “Takku” , joka kaatui torin penkille ja ryöpsäytti koko päivän kaljat ja makkarat kiveykselle.
Erkki oli paikalla. Hän ei edes katsonut suoraan.
Hän ajatteli.
Ja silloin oksennus alkoi nousta ilmaan. Se kiertyi hitaaksi, paksuksi spiraaliksi – neste, kiinteät palat, vaahto – kuin joku olisi soseuttanut ilmaa ja värejä. Ihmiset jäivät katsomaan. Kukaan ei sanonut sanaakaan.
Ja sitten aukesi RAKO.
Ilmassa, aivan torin keskellä, repesi harmaa aukko, pyörivä, hitaasti vinkuva. Se ei ollut iso – ehkä vain metrin halkaisijaltaan – mutta se tuntui imevän valoa. Oksennus pyörähti sen reunalle, ja katosi.
Erkki kaatui maahan. Hän näki taas sen tuolin kellarissa. Ja äänen, joka kuiskasi:
"Ajatus on aine. Aine on portti."
Torin sulkeminen
Kaupunki sulki torin viikoksi. Uutisissa puhuttiin "sähköisestä ilmiöstä" ja "painevaihteluista." Erkin nimi ei mainittu.
Mutta sen jälkeen… torilla ei enää oksennettu.
Ihmiset alkoivat hiljaisesti käyttää puskia. Jotkut sanoivat, että jos yrittää oksentaa torilla, alkaa yökkiä, mutta mitään ei tule ulos. Ikään kuin… jokin torjuisi sen.
Tai odottaisi sen kerääntymistä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vika ei tarvitse olla suuri,kun se on päässä
Antoiko ne osastolla sinulle läppärin käyttöön ilman valvontaa?
Tekoälyn luomaan harhaa.