Hei. Olen yrittänyt saada tähän tolkkua. Olen jo pitemmän aikaa nähnyt joka yö painajaisia, mutta mä tiedän yleensä että näen unta ja katselen ne kuin leffat. Yksi uni oli kuitenkin sellainen etten ihan tajunnut ja tunnelma oli todella painostava. Juoksentelin ympäri kaupunkia, ja joka puolella kaadettiin puita, rakennettiin jotakin, kaivettiin tms. Ja joka paikasta löysivät ruumiin kun olin kohdalla. Yhdessä paikassa miehet löysivät lapsen(?) ruumiin puun kannosta ja huutelivat mulle että tulla katsomaan. En halunnut nähdä sitä, mutta valkeat kasvot silmät auki ehdin näkemään. Enempää en halunnut ja juoksin karkuun, miehet alkoivat jahdata minua ja huusivat koko ajan, että minun pitää tulla katsomaan ruumista. Tunnelma unessa oli siis kauhea.
Saatteko, viisaammat, tästä jotain irti. Mä en osannut tehdä mitään vedenpitävää yhteenvetoa.
Saatteko, viisaammat, tästä jotain irti. Mä en osannut tehdä mitään vedenpitävää yhteenvetoa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Uni ehkä kertoo, että olisi aika rakentaa itseään uudelle pohjalle, puhtaamalle. Tälle hetkelle. Kaataa vanhat puut, katkasita siis yhtys esim. oman suvun tuomaan painolastiin, itsenäistyä esim. vanhemmista. Maata kaivettiin, koska koitettiin näyttää, mitä on pinna alla, sinulla. Joka paikasta löytyy vain kuolleita, paljon olet vanhoja asioita haudannut maan alle, tiedostamattomaan, mutta ilman käsittelyä, et ole elänyt niiden tuomia tunteita loppuun vaan olet tukahduttanut ne. Siksi ne nyt esiintyvät painajaisina. Pelot täyttyy kohdata ja edes unessa katsoa pois. Se on sitä alitajuista unityöskentelyä. Unet tosin toistuvat niin kauan kuin oivallat, että menneisyydessä on kasittelemättömiä asioita, jotka tulisi käsitellä ja hyväksyä. Meneisyyden haamuja ne kuolleet maan alla ovat. Hyväksy menneisyys ja anna anteeksi, voit rakentaa itseäsi ja elämää puhtaalta pohjalta.
Jotenkin näin itsekin sitä hahmottelin. Ja todella sopii elämääni kuin nappi otsaan. Olen ollut näennäisesti onnellinen, mutta saan ihmeellisiä paniikkikausia, karkoitan ihmiset ympäriltäni ja haluan olla yksin. Ja viime vuoden lopulla koin kipeän ja vaikean eron, jolle en ole vielä uhrannut kyyneltäkään. Ehkä nyt on sen prosessin aika..?