Kollektiivinen häpeä psyykkisen sairauden vuoksi

Myötähäpeästä ei ole itselle mitään hyötyä.
Se on kyllä totta, että monet sairaat kokevat sairaudestaan häpeää.
Sairauden takia voi tehdä typeriäkin juttuja, mutta on myös ymmärrettävä, että ne johtuu silloin siitä sairaudesta.
Itsekin olin aikoinaan todella huonossa kunnossa psyykkisesti, oli myös päihdeongelmia. Ihan varmasti omaiset ja läheiset joutuivat koville, ja jälkeenpäin itsekin mietin asioita, ehkä jonkin aikaa tunsin syyllisyyttäkin, mutta itsekin tajusin olleeni silloin sairas, ja tein mitä tein sairauteni takia.
En enää jälkeenpäin tunne häpeää, en syyllisyyttä. Niistä on hyvä päästää irti, niin on helpompaa.

👏🏻 Kristus tuli köyhäksi paimentaakseen kaikkia 👆🏻
-repentnow-

Häpeä voi syntyä vain silloin, jos samaistuu voimakkaasti sairauteensa ja olettaa muiden samaan häiriöluokkaan kuuluvien ihmisten ilmentävän olennaista osaa omasta identiteetistään. Se kertoo lähinnä siitä, että elät ja rakennat omaa minäkuvaasi voimakkaasti ryhmäidentiteettiin kytkeytyvän sosiaalisen kategorian kautta.

Se on niin automatisoitunut osaksi hermoverkostojasi, että et osaa eriyttää sitä mitä joku toinen samaan kategoriaan sinun kanssa luokittelemasi henkilö tekee, ja mitä sinä itse teet. Sama ilmiö, kun jos vaikkapa sinua nolottaa suomalaisena jossain turistirysässä joku suomalainen juntisti käyttäytyvä juoppo, koska ilmennätte samaa ryhmäidentiteettiä, joka korostuu ulkomaalaisten keskuudessa. Monet ihmiset eivät kuitenkaan ole kuten sinä -heillä on monimutkaisempi ja moniulotteisempi identiteetti, eikä heidän tarvitse elää toisten tekojen kautta omaa elämäänsä.