Pietarin kirjeet: apostolin kynästä vai kristillistä fanifiktiota?

Uuden testamentin lopusta löytyy kaksi kirjettä, joiden otsikossa seisoo painokkaasti nimi Pietari. Kyseessä on Jeesuksen opetuslapsi, se karski kalastaja Galileasta, joka tunnettiin enemmän tunteella reagoimisesta kuin terävästä teologisesta kynästä. Mutta kun lukee näitä kirjeitä, alkaa väkisinkin raapia päätä: voiko tällaisen tekstin takana todella olla ensimmäisen vuosisadan galilealainen, äidinkielenään arameaa puhunut kansanmies?

Ensimmäinen kirje (1. Piet.) on kirjoitettu sujuvalla ja hienostuneella kreikalla, täynnä hellenististä sanastoa, viittauksia Septuagintaan (kreikankieliseen Vanhaan testamenttiin) ja kehittynyttä teologiaa kärsimyksen merkityksestä. Tällainen kielitaito ja teologinen pohdinta ei vain istu kuvaan Pietarista, kalastajasta, joka Apostolien tekojen mukaan tarvitsi tulkkia puheisiinsa (Ap.t. 4:13 viittaa hänen "oppimattomuuteensa").

Toinen kirje (2. Piet.) on vielä ongelmallisempi. Se on kirjoitettu tyyliltään ja sisällöltään täysin eri tavalla kuin ensimmäinen – jopa niin, että monet tutkijat eivät usko niiden olevan saman kirjoittajan kynästä. Ja ei ihme: toinen kirje on täynnä myöhempää kirkollista kieltä, viittauksia muihin Uuden testamentin teksteihin (esimerkiksi Juudaksen kirjeeseen, joka itsekin on myöhäinen), ja näyttää reagoivan toisen vuosisadan alun harhaoppeihin – siis pitkälti Pietarin kuoleman (noin 64 jaa.) jälkeen.

Professori Bart Ehrman toteaa kirjassaan Forged (2011):

“There is as much chance that Peter wrote 2 Peter as there is that I wrote the Declaration of Independence.”

"Kirjuri auttoi" -selitys?

Uskovat usein vetoavat siihen, että Pietarilla olisi ollut “kirjuri”, joka laati kirjeet hänen puolestaan. Tämä kuulostaa loogiselta, kunnes sitä tarkastelee tarkemmin. Jos joku muu kirjoittaa, valitsee aiheet, sanaston ja tyylin – milloin teksti enää on Pietarin? Jos taas oletetaan, että Pietari vain "hyväksyi" sisällön, ei sekään tee hänestä kirjoittajaa. Eikä ole mitään todisteita siitä, että tällainen yhteistyö olisi tapahtunut. Kirjeessä ei mainita kirjuria, eikä edes viitteitä sellaiseen käytäntöön.

Miksi tällä on väliä?

Siksi, että nämä kirjeet esitetään kristityille Jumalan sanana. Niitä luetaan kirkoissa Jumalan ilmoituksina, joita jaetaan uskoville totuuden nälkään. Mutta jos ne eivät olekaan Pietarin kirjoittamia, vaan myöhäisten seurakuntien nimissä laadittuja teoksia – toisin sanoen pseudepigrafisia väärennöksiä – niin eikö silloin olisi rehellistä sanoa se ääneen?

Uskoville voisi kohteliaasti ehdottaa: voisiko usko kestää sen, että kaikkea Uuden testamentin paperia ei tarvitse pitää pyhänä pergamenttina? Että totuus ei löydy väkisin nimikyltistä vaan rehellisestä tutkimuksesta? Kauniit sanat eivät muutu todeksi sillä, että ne liitetään apostolin nimeen. Jos kerran rehellisyys on hyve, miksi ei voisi myöntää, että Pietarin kirjeet tuskin ovat Pietarin käsialaa?