Esim. Jos olet ollut tai olet parisuhteessa.
Koskeeko asiat yleensä: ajankäyttöä, rahaa, siisteyttä tms.?
Koskeeko asiat yleensä: ajankäyttöä, rahaa, siisteyttä tms.?
Mistä asioista yleensä riitelet läheistesi kanssa?
Anonyymi-ap
15265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen saanut huomauttelua poissaolevuudesta.
Olin tulossa vastaamaan samaa. Käynyt niin, että toinen on napsutellut sormia edessäni. Joskus vajoan mietteisiini.
Joo se käy huomaamatta. Liukuu vaan omiin mietteisiin ja läsnäolo käy joskus vähän työstä 😅.
Onko sitten niin, että tarvitsee jotain ärsykettä vasn enemmän, sekin voi olla.
Kaikista aloituksessa mainituista on toistuvasti riitaa. Siisteydestä ei suoranaisesti, mutta kotitöiden jakautumisesta, mikä on osa ajankäyttöä. Itse en riitelisi, koska pystyn sopimaan ja olen joustava, mutta puoliso on riidanhaluinen eikä oikein kykene suunnitelmallisuuteen ja sopimiseen vaan alkaa räyhätä jälkikäteen jos jokin ei ole mennyt hänen toiveiden tai oletusten mukaan, olipa asioista sovittu (ja sitten toiveet hiljaa muuttuneet) tai ei. Hän myös asettaa paljon ristiriitaisia vaatimuksia ja toiveita niin, että jos toimin yhden mukaan, toinen ei voi toteutus, ja siitä tulee sitten aina naputuksen ja syytösten aihe, riippumatta omista toiimistani.
Siellä voi olla taustalla jokin aivan muu toteutumaton tarve. Huomion, läheisyyden, oman tilan yms. tarve. Siinä vaiheessa, kun keskustelut alkaa sillä, että sinä et koskaan tai teet aina näin -syyttävästi. On aika huono tilanne. Pariterapia voi auttaa jos on halua selvittää asioita.
Siitä kun en tunne itseäni rakastetuksi.
Liian vähän läheisyyttä
Liian vähän läheisyyttä
Oikeastaan me ei riidellä vaan lähinnä kuuntelen miten olen taas tehnyt kaiken väärin tai puutteellisesti tai liian hitaasti. Aina ei tarvitse sanoa edes ääneen vaan näen toisen katseesta sen halveksunnan.
Sama, meilläkin riidellään mutta itse en saa suunvuoroa.
Kuulostaa tulehtuneelle tilanteelle. Olen ymmärtänyt, että pariterapiassa neuvotaan puhumaan eri tavalla toiselle..
Eli syyttelyn kierteestä pitäisi päästä pois ymmärtämään riitelyn todellisia syitä ja tunteita niiden sanojen takana.
Esim. Jos toinen sanoo, ettet tee mitään oikein. Voi pahoitella asiaa ja yrittää ymmärtää hänen näkökantojaan kysymällä tunteeko hän, että kantaa vastuuta asioista liikaa yksin jne. Sitten voi avata omia tuntojaan tilanteesta vaikka seuraavasti Minulle tulee hylätty olo, kun sanot, etten osaa tehdä mitään oikein, tunnen itseni riittämättömäksi ja huonoksi ihmiseksi niissä tilanteissa
Mä en silleen riitele. Haluaisin muutenkin että ongelmat olisi keskusteluja, joissa toista ei haukuta maanrakoon.
Riitasi johtuu aina siitä ,
kun et ole sopusoinnussa itsesi kanssa,
tätä et tajua, et voikkaan ymmärtää, kun et vain tajua.
En tykkää riitelystä, joten olen mieluummin yksin kuin siedän riitelemistä.
Riippuu täysin kenestä puhutaan.
Äitini kanssa tulee sanomista hänen jatkuvasta vetkuttelustaan. Miltei jokikinen asia, joka hänen kanssaan pitäisi tehdä siirtyy huomiseen, eiku huomiseen, eiku huomiseen, eiku ens viikolle jne. Tai no oikeastaan pahin on se, ettei hän ilmoita aikataulun muuttumisesta omatoimisesti.
Muksun kanssa sanomista tulee lähinnä vain käytöstavoista ja puhetyylistä, mutta minkäs teet tuon ikäisen kanssa. Lienee normaalia.
Lapseni isän kanssa tulevia konflikteja on vaikea määritellä, sillä ne liirtyvät oikeastaan aina hänen nepsyjuttuihinsa. Hän stressaa vähän kaikesta, kummallisistakin asioista ja ärtyy sitten turhan helposti.