Mietin usein, että miten kirkas tähti minusta olisi tullut ihastuksen kanssa

Hän toi mussa esiin kaikki hyvät puolet, ja sulatti sydämen jäästä, olin kuin aidoimmaissa muodossa hänen kanssaan, koska hän ei tuominnut sitä et mies on kuin nainen, yhtä haavoittuvainen ja emotionaalinen.

Jo kauan ennen häneen tutustumista olin jo rakastunut häneen. Ja sitten kun hän oli oikeasti lähelläni, sitä oli vaikea uskoa todeksi.

Uskon, että hänen seuransa olisi täysin parantanut minut, ja rakkauteni häntä kohtaan olisi saanut minussa ne aidoimmat puolet esiin julkisestikkin.

Mutta kuin tähdenlento, hän lähti pois ja en saanut kokea sitä "mitä jos". Ja tuollaisia tähdenlentoja kohtaa vain kerran tuhannessa vuodessa.

Ilman hänen läsnäoloansa on sellainen tunne, että sydän on kokoajan valmiina murtumaan seuraavasta pettymyksestä.

Kai joku toinenkin voisi herättää sydämeni eloon ja antaa minulle siivet, mutta se on harvinaista.

Olin jo matkalla kirkkaasi tähdeksi , kun kohtasin hänet, mutta hänen lähtönsä syöksi tähden radaltaan ja siitä tuli asteroidi, joka törmäsi maahan.

Olisin halunnut hohkaa kirkkaammin kuin kukaan, mutta en ole löytänyt samaa hyvyyttä muualta. No ehkä päivä on tulossa vielä jolloin voin olla hohtava tähti

Eipä tainnut hänestäkään tulla kiltteyden jumalatarta valitsemallaan tiellä, ja sille on ykainkertainen syy: kun kaksi tähden puolikasta sovittaa väärään koloon, muodostuu vain myrkkykaasua, ei kaunista galaxia.