alkoholisteille kysymys

Nämä vastaukset koskevat vain minun henkilökohtaisia tuntemuksiani. Eivät ole yleistettävissä.

"Minkälaisia ajatuskuvia teidän päässänne liikkuu?"
V: Yleensä päässäni liikkuu mielestäni normaalielämään liittyviä ajatuskuvia, ehkä tavallista ahdistuneempi ja hermostuneisuuteen taipuvainen olen.

"Minkälaisia kuvioita se viinanhimo tuottaa?"
V: Tuntemuksia siitä, että jos menen kaljalle, oloni rentoutuu, muutun avoimemmaksi, vaikeudet eivät tunnu yhtä vaikeilta ja tunnen oloni leppoisammaksi.

"Mitä ajattelette silloin kun ette juo, mutta mieli tekis?"
V: Jos on tarpeeksi tekemistä, alkoholi pysyy mielestä poissa mutta tekemättömyydestä nousee pintaan olo että haluaisi mennä kaljalle. Jos ei mene kaljalle kun tekisi mieli, ahdistuu ja muuttu levottomaksi.

"Entä sitten kun sorrutte?"
V: Jos meni överiksi, joskus tulee morkkiksia. Muuten ei mitään erityisiä.

"Entä sen jälkeen?"
V: Kts. edellinen.

"Mikä viinassa himottaa?"
V: Rentouttava ja rauhoittava vaikutus jne. kerroinkin jo aikaisemmin.

viina on idioottien ja vajaa älysten juoma ei semmoista paskaa kenenkään pitäisi kurkusta alas pistää. PS.EN TARKOITTANUT MITÄÄN PAHAA KEHITYS VAMMAISIA KOHTAAN HEITOLLA
(vajaa älysten)

ALKOHOLISTIT PAINUKAA VITTUUN

Viimeksi käytin alkoholia (isopropanolia) prosessorin coren ja siilin pohjan puhdistukseen, kun päivitin prosessorin ja laitoin siihen paremman siilin. Prosessorin ja siilin väliin hopeatahnaa hyvin ohut kerros.

Alkoholiahan voi käyttää myös kasettidekin magneettipäiden puhdistukseen. Muunlaista käyttöä sillä ei taida olla. Jos sitä juo, se vain maistuu pahalta ja siitä tulee ällöhuono olo. Vaihtoehtoiset päihteet ovat paljon parempia.

Se on niinku semmonen ruumiillinenki juttu, ku on tarpeeks ottanu... sä ja sun elimistö ei tuu toimeen, ilman, et veressä virtaa alkoholi. Vain pullo huulilla oot "oma ittes"... Mullei menny tähän, ku viitisen vuotta...

Ajattelen päivittäin, että olisipa kiva ottaa kalja tai lasi viiniä. Ajattelen sitä usein ja melkein aina sanon itselleni, että ei, ei, ei. Ei tänään, ajattele seurauksia, huomenna pitää mennä töihin, mies hermostuu taas... Sitten yksi silmänräpäys: koti on tyhjä, kauppa menee kiinni 10 minuutin päästä, ehkä sittenkin juon iltakaljan ja ... kaikki hyvät lupaukset sortuvat.

Seuraavana päivänä mietin, että miksi, miksi, miksi. Mitä hyötyä siitä oli? Ei mitään. Miksi en voinut olla juomatta? En tiedä, se vain kävi niin. Jotenkin nopeasti. Ja kun kalja oli kädessä, niin eihän sitä voinut olla juomatta.

On raivostuttavaa huomata, että en hallitse tätä. Olen jopa epätoivoinen enkä tiedä, mitä tekisin. Päätän vähän väliä (krapulassa varsinkin), että en juo enää ikinä, mutta ikinä on yleensä aika lyhyt aika.

Haluan toisaalta juoda, haluan olla humalassa, vaikka se kaduttaa. Minua kaduttaa yksin se, että olen tehnyt jotakin humalassa, ei auta, vaikka se olisi ollut järkevääkin. En kehtaa liikkua ihmisten ilmoilla humalassa eivätkä kovin läheisetkään ihmiset osaa aavistaa, että olen alkoholisti. Kun juon, suljen ovet ja ikkunat. Seurassa nautin pääasillisesti vettä.

Juon luultavasti lievittääkseni psyykkistä tuskaani. Olen ahdistunut ja masentunut. Lapsuuteni oli aika rankka enkä sen jälkeen ole löytänyt elämälleni kunnon pohjaa. Minun on vaikea solmia ihmissuhteita ja pitää niistä kiinni. Mutta nyt olen juonut niin kauan, etten osaa enää elää ilman viinaa. Sitä on pakko saada.

Toistaiseksi elämäni puitteet ovat ulospäin ok. Olen kehittänyt mielettömiä tapoja salatakseni juomiseni. Tiedän, että kaikki on suurta valhetta ja riippuvuuteni siinä mallissa, että kohta pato murtuu. Mutta tunnen itseni niin voimattomaksi. Joka kerta ajattelen, että vain tämän kerran. Ja siitä se taas jatkuu.

Mitä voisin sanoa. Kai tuolla ylempänä ehdotettiin, että pitäisi kuolla. Se varmaan olisi parasta, mutta en pysty tappamaan itseäni. Enkä auttamaan.