Tietoinen olen ollut lapsesta kokoajan yli kaksikymmentä vuotta.On tuntunu,että tyttö ja niinhän sen on.Ei ole lapsella kynnyksiä tulla minun elämään,jos halua on,mutta epäilen vahvasti ettei ole.Omantunnon tuskia ja syyllisyyttä olen kärsinyt,mutta en enää.Lapsella on varmaankin ihminen jota kutsuu isäkseen tälläkin hetkellä,vaikka biologinen olisinkin,niin eihän toista tarvita.Olisin pitänyt ja ottanut vastuun molemmista,jos oisi annettu tilaisuus,mutta lähdit pois kysymättä minulta mitään.Toivottavasti teillä on hyvä loppuelämä.Ollaan molemmat kainuusta pieneltä paikkakunnalta kotoisin,niin toivoisin että tunnistat minut ja lapsi myös.T.Mies mustissa.
Riikka ja tyttö
Anonyymi-ap
2164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näinhän minä lapsen kuukausi sitten eräillä festeillä.Sievä on tyttö niinkuin äitisä ja tätisä.Sivuprofiili justiin niinku heillä.Olisi haluttanut sanoa hälle jotaki,mutta hällä oli joku vaaleatukkainen kaveri mukana ni empä kehdannu.Karkuun en häntä lähteny,kun muuten piti lähteä paikalta.Harmittaa tosi paljon.
Piti lähteä ku oli polliisit tulossa hakemaan putkaan,kun joku outo tyyppi tuli provosoimaan minua ja kyseli haluanko kokeilla.En pakitellu,vaikka ois pitänyt,kun oma lapsi oli samassa tilassa.Kukaan muu ei saa minua rauhottumaan,kun oma lapsi,mutta ei näy olevan mahdollista,niin näillä mennään.