Vasenvetoinen Taavi

Pjotr Ivanovitš asui Nizhni Novgorodin laidalla, pienessä, harmaassa talossa, joka oli yhtä kulmikas kuin hänen lempiautonsa: harmaa Skoda Octavia, vuosimallia tuntematon mutta sielultaan omintakeinen. Se ei ollut etuvetoinen. Ei takavetoinen. Ei edes nelivetoinen. Se oli upouusi Octavia, jonka vain vasemmanpuoleiset pyörät vetivät.

Kukaan ei täysin ymmärtänyt miksi – ei edes Pjotr itse. ”Se on varmaan kombinaatin taideprojekti,” hän sanoi paikalliselle mekaanikolle, joka oli lähinnä huolissaan siitä, että auto kaartoi aina radikaalisti vasemmalle. Silti, Pjotr ajoi sillä päivittäin Volgalle, josta hän poimi jokeen pudonneita kalastusverkkoja, ja aina sama vino matka tuntui hänestä luonnolliselta – kuin elämä itse, joka harvoin menee suoraan.

Naapurit väittivät, että auto kulki kuin oopperalaulaja jäätiköllä: dramaattisesti ja liukkaasti, mutta täynnä sielua. Ja vaikka Pjotr joutuikin pysäköimään aina puoliympyrässä, hän oli ylpeä. ”Kaksipyöräinen vetovoima pitää minut maan pinnalla,” hän naureskeli, ”ja estää liian oikeistolaisen ajattelun.”

Kerran kaupungin liikennepoliisi pysäytti hänet ja kysyi, miksi auto ei pysynyt kaistalla. Pjotr vain vastasi: ”Koska kaistalla pysyminen on länsimaista konformismia.” Poliisi nyökkäsi hitaasti ja jatkoi elämäänsä hieman hämmentyneempänä.

Pjotr’n Skoda ei ollut vain ajoneuvo – se oli filosofia neljän renkaan reunalla. Tai pikemminkin kahden. Ja vasemman kautta, tietenkin.