Onko kellään ollut vastaavaa?oman kierron mukaan vko 12 tuli täyteen ja pari viikkoa sitten olleen ultran mukaan viikkoja olisi ollut nyt 10 täynnä. Ultrassa syke näkyi. (oman kierron mukaan silloin vko 10 täynnä ja ultrassa varmistui vko 8 1). Maanantain ja tiistain välisenä yöllä tuli hieman rusehtavaa vuotoa. Pelästyin kauheasti.Vuotoa ei tullut sen enenpää,mutta menin (lomalla ollessa eri kaupungissa) pikkupaikkakunnan ultraan. Siellä todettiin etti sikön sydänääniä löydy. Hoitaja vaikutti aika epävarmalta.Sain lähetteen keskussairaalaan omalle paikkakunnalle.Nyt on jo perjantai-ilta eikä mitään kipuja ole,eikä vuotoa ole tullut yhtään.Onko muilla ollut näin keskenmeno vai onko mitään toivoa että vauva sittenkin olisi hengissä? Surunmurtamana odotellaan maanantain poliaikaa.
outo keskenmeno
onko toivoa olemassa
41785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toivoa ei kannata vielä menettää mutta tilanteesi ei kuitenkaan parhaalta mahdolliselta kuulosta!
Itselleni kävi näin.
Raskauteni oli alusta lähtien viikon taikka kaksi jäljessä. Omien laskujeni mukaan olisi pitänyt olla pidemmällä kun taas ultrassa näytti vähempiä viikkoja/päiviä. Mulla tuli joinakin päivinä ruskeaa tuhrua. Ei suuria määriä eikä mitään kovia kipuja yms. ollut. Sisätutkimuksessa kohtu oli kasvanut normaalisti ja kaikki näytti muuten hyvältä. Syke näkyi viikolla 7. Vielä viikolla 10-12 kohtu oli normaalin kokoinen. Mutta kun neuvolassa ei sydänääniä saatu kuuluviin niin siitä huolestuneena lähdin käymään polilla. Totuus iski päin kasvoja kun lääkäri näytti näytöllä olevaa sikiötä. Sikiön kasvu oli lakannut n. 8-9 viikolla ja sydän pysähtynyt n. 10 viikolla. Näin lääkäri arvioi tilanteeni. Olin saanut keskeytyneen keskenmenon. Jouduin siitä seuraavana päivänä kaavintaan.
Tuo oli elämäni ehkä raskain kokemus? Yritystä oli kuitenkin takana vuosi ja kaiken piti olla hyvin mutta...
Sain uuden plussan viikko sitten! Mutta sekin valitettavasti meni kesken. Vuoto ja kivut alkoivat kovina pari päivää sitten. Hyvä toisaalta että meni näin varhaisessa vaiheessa kesken niin ei ehkä tarvitse joutua kaavintaan yms. Nyt on sellainen tunne että toista lasta en ehkä enää halua edes yrittääkkään... Masentaa.
Toivotan sinulle kuitenkin onnea matkaan! Tule kertomaan kuulumiset jos haluat!
En halua sinua pelästyttää vaan kertoa tarinani.raskausviikolla 8 ultrassa näky syke ja pieni vauveli.Koko vastasi viikkoja 6 2.Raskausoireet oli vahvat eikä tuo pieni kokokaan lääkäriä huolestuttanut.Kun 11 vko alkoi tuli hiukan ruskeaa vuotoa.Ei mitään kipuja.Kävin ultrassa ,eikä sykettä enää löytynyt.Kohdun ja vauvan kko vastasi viikkoja 8 ,eli vauva oli menehtynyt jo pari viikkoa aikasemmin,mutta jostain syystä pysyi vielä pesässään.Reilun viikon päästä vielä varmistettiin tila ja tehtiin kaavinta.Se oli hirvittävä kokemus,jota en toivoisi kenenkään kokevan.Kuten sanoin ,en halua sinua järkyttää,mutta on hyvä valmistautua pahinpaankin vaihtoehtoon.Voimia sinulle.Toivon että hoitaja on erehtynyt ja saatkin hyviä uutisia seuraavalla käynnillä.
Meillä myös sattui pari vuotta sitten keskenmeno. Olimme toivoneet lasta ja tulin raskaaksi kolmen kuukauden yrityksen jälkeen. Hetken elimme siinä odottavien onnea, kunnes eräänä päivänä alkoivat mahakivut - ei mitään vuotoa. Ultrassa todettiin, että sikiö oli kuollut puolitoistaviikkoa sitten ja kaavinta suoritettiin seuraavana päivänä. Kaavinnassa ei kuitenkaan kaikki onnistunut ja muutamien päivien jälkeen jouduin uudelleen kaavintaan. Sen jälkeen fyysinen puoli oli kunnossa mutta alkoi surutyö.
Surutyön aikana mieheni sisko teki abortin ja tokaisi meille, että hyvä että saimme keskenmenon niin hänenkään ei tarvitse miettiä minkä ikäinen oma lapsensa on. Sellaista lohdutustahan me juuri kaipasimmekin....
No, toinen raskaus sai alkunsa muutamia kuukausia myöhemmin. 2. kuulla mahakivut tulivat samanlaisina kuin ensimmäisen keskenmenon aikana. Hakeuduin lääkäriin, mutta siellä sanoivat kaiken olleen hyvin. 13.viikolla oli ultra, jossa sydänääniä ei enää kuulunutkaan. Tarkemman tutkimuksen jälkeen selvisi, että sikiö oli kuollut niinä aikoina kun minä poin mahakipuja - mitään vuotoa ei taaskaan ollut. Taaskin tehtiin kaavinta, joka jouduttiin viikon päästä uusimaan, koska jotain jäämiä oli jäänyt, joka esti kunnollisen kävelyn mahakipujen takia. Toinen kaavinta suoritettiin pelkällä puudutuksella ja huusin tuskaani mieheni pitäessä minua kädestä kiinni. Sitten surimme ja olemme eläneet muutaman vuoden kaikenlaisten muiden asioiden parissa, kunnes tämän vuoden toukokuussa aloimme vakavasti taas puhumaan lapsesta. Eilen jätin pillerit pois ja odotamme elimistömme palautuvan normaaliksi hormonitasoltaan ja sitten toivomme kädet ristissä , että meitäkin siunattaisiin lapsella. Kaiken tämän kruunaa se, että mieheni sisko joka siis oli vain tyytyväinen keskenmenoistamme, on jälleen raskaana - 13. viikko on menossa ja yksinhuoltajuus odottaa. Elämä ei ole aina reilua, mutta jos lapsia haluamme on pakko uskaltaa yrittää - huolimatta siitä, että on olemassa vaara keskenmenosta. Toivottavasti meitäkin onni odottaa ja saisimme muitakin kuin lasienkeleitä.
Toivottavasti kaikki menee hyvin. Ihan tekee mieli pitää teille peukkuja tarinanne luettuani. Itselläni oli myös varhaisessa vaiheessa verenvuotoa. Se tosin kuuluu asiaan, mutta kyllä pelästytti. Olen itse alalla ja kaikki kauhukuvat täyttivät mieleni. Itkin työpaikan vessassa... Odottelin lääkäriä -> ei sydänääniä. Nyt ihan oikeasti alkoi pelottaa, vaikka neuvolan vehkeillä niillä viikoilla ei sydänääniä aina saadakaan kuuluviin. Sisällä oli iso möykky täynnä pelkoja.
Ultrassa kaikki oli kohdallaan. Pikkuvauveli heitti kuperkeikkaa ja heilutteli käsiään meille. Ah! Ja sillä oli kiire päästä meidän syliin, koska tuli 4 viikkoa aikaisessa, mutta täysin terveenä.
Nyt odotamme pikkuveljen tai -siskon alulle pääsyä. Ensimmäinen tärppäsi ensimmäisestä kierrosta. Tätä raskautta olemme odotelleen "jo" kolme neljä kuukautta. Onnea vauvantekoon!