Mulla on ollut enemmän ja vähemmän hyviä suhteita elämassä.
Kunnes vihdoin avioiduin miehen kanssa, jota kohtaan tunsin syvää rakkautta jo kauan ennen tutustumista.
Hän osoittautui väkivaltaiseksi pettäjäksi, ja erosimme. Samantien löysin uuden miehen häneen en nyt niin olut rakastunut, pikemminkin se, että hän tuki minua vaikeassa erossa sai minut ihastumaan häneen.
En seurustellut lainkaan vaan muutin heti asumaan hänen luokseen lapsieni kanssa.
Olemme edelleen yhdessä, yhteisiä lapsiakin on ja elämme tuiki tavallista elämää.
Tai en minä.
Oltuaninykyisen mieheni kanssa noin 5kk näin erään miehen, ja hänkin katsoi minua pitkään. Asumme samalla paikkakunnalla ja hän on näiden yli 12 vuoden aikana ollut aviossa, avolitossa seurustellut ja ollut sinkku.
Olen ollut rakastuneena häneen kaikki nämä vuodet. Koskaan en ole häntä yrittänyt iskeä, ellei oteta lukuun erästä kevättä, jollon olin kovin hänen peräänsä. Emme ole kuitenkaan koskaan edes jutelleet.
Yritän kieltää tämän tunteen itseltäni.
Olen vältellyt häntä.
Olen puhunut järkeä itselleni.
Ja aina asia palaa siihen, että ajattelen häntä.
Tuntuu, että hänkin on kiinostunut jollain lailla minusta, en tiedä, luuloko vain.
Haluaisin tehdä jotain, tai siis haluaisin tutustua häneen, mutta mitä sitten?
Jospa hän pitääkin vain kaverina?
Tai jos ei halua tutustua ollenkaan? Pitäisikö vain haaveilla ilman varmempaa tieto, joka voi tuoda todella tuskaa.
Tai mitä jos hän onkin valmis suhteeseen, miten edetä?
Itse olen täysin epätietoinen, mutta rakastunut.
Kunnes vihdoin avioiduin miehen kanssa, jota kohtaan tunsin syvää rakkautta jo kauan ennen tutustumista.
Hän osoittautui väkivaltaiseksi pettäjäksi, ja erosimme. Samantien löysin uuden miehen häneen en nyt niin olut rakastunut, pikemminkin se, että hän tuki minua vaikeassa erossa sai minut ihastumaan häneen.
En seurustellut lainkaan vaan muutin heti asumaan hänen luokseen lapsieni kanssa.
Olemme edelleen yhdessä, yhteisiä lapsiakin on ja elämme tuiki tavallista elämää.
Tai en minä.
Oltuaninykyisen mieheni kanssa noin 5kk näin erään miehen, ja hänkin katsoi minua pitkään. Asumme samalla paikkakunnalla ja hän on näiden yli 12 vuoden aikana ollut aviossa, avolitossa seurustellut ja ollut sinkku.
Olen ollut rakastuneena häneen kaikki nämä vuodet. Koskaan en ole häntä yrittänyt iskeä, ellei oteta lukuun erästä kevättä, jollon olin kovin hänen peräänsä. Emme ole kuitenkaan koskaan edes jutelleet.
Yritän kieltää tämän tunteen itseltäni.
Olen vältellyt häntä.
Olen puhunut järkeä itselleni.
Ja aina asia palaa siihen, että ajattelen häntä.
Tuntuu, että hänkin on kiinostunut jollain lailla minusta, en tiedä, luuloko vain.
Haluaisin tehdä jotain, tai siis haluaisin tutustua häneen, mutta mitä sitten?
Jospa hän pitääkin vain kaverina?
Tai jos ei halua tutustua ollenkaan? Pitäisikö vain haaveilla ilman varmempaa tieto, joka voi tuoda todella tuskaa.
Tai mitä jos hän onkin valmis suhteeseen, miten edetä?
Itse olen täysin epätietoinen, mutta rakastunut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olisipa tosiaan kiva tietää, että oma puoliso on kaikki yhdessäolon vuodet halunnut oikeasti olla jonkun muun kanssa. Osaa ne näköjään naisetkin!
Jos et ole edes koskaan puhunut hänen kanssaan, niin tuskin se rakkautta on. Mutta säälin kyllä nykyistä miestäsi!
Tiedän kyllä virheeni ja sen ettei tämä ole moraaliseti oikein, kysyinkin mitä teen?
jätä nykyisesi heti! miten voit seurustella hänen kanssaan jos vain haikailet muiden perään? sit mietit mitä teet sen rakkautesi kanssa mutta minä en ainakaan haluaisi olla mikään mies numero 2 naiselleni, sellainen jota pitää kun ei parempaa saa.
eli jos sinulla on enää yhtään tunteita jäljellä nykyistäsi kohtaan niin jätät hänet satuttamatta enempää.vaikka eikai se ole vielä satuttanut kun hän ei tiedä.
alkaapa nykyajan naiset olemaan tunteettomia ja kylmiä. sen takia en itse uskalla helposti seurustelusuhteeseen mennä kun pelottaa et jos kävisi niinkuin nykyiselle miehellesi.