Kontiolahden kansakoulut

Nenonen opetti minuakin, sitten Kyyrönen

Minun kansakouluni toimi järjestelmällisesti, koulu nimenomaan toimi.
Se opetti perustaidot, lukemisen kaunokirjoituksen kertolaskun.
Ynnä ja siitä pois ovat olleet myöhemmässä elämässäni tärkeitä asioita.
Historiaa ja uskontoakin siellä opetettiin, mutta yhtä asiaa se ei onnistunut opettamaan, laulamaan en vieläkään ole oppinut.
Lukeminen on ollut yksi tärkeistä ja maailmaa avartavista taidoista, ja edelleen rakstan lukemista.

Työn merkitys tuli selväksi perunan nostolomien ja puolukkasankkojen kautta.
Myös toisten ihmisten ja auktoritteetin kunnioitus oli arvossaan, hunsvotteja ei kauan katseltu vaan heidät saatiin äkkiä ruotuun.

On myös asia jota tänään kummastelen. En muista ainoatakaan tapausta että minua olisi kiusattu, vaikka olimme köyhä perhe koulusta jäi vain hyviä muistoja.

1959 Varparannan koululla oli 115 oppilasta. Opettajina mm. Saarelainen, Korhonen, Lehtinen, Nenonen ja Raekorpi. Eli vilskettä on ollut koulun tienoilla. Ja sopu on sijaa antanut.

Onpa mukava lukea tämän ketjun viestejä.Varparannan kansakoulu on aikanaan antanut vankan itsetunnon ja hyvät eväät elämään.Yleensä tälle palstalle kirjoittavat tuntuvat olevan katkeria,kateellisia ja omaan elämäänsä pettyneitä.

Mieleeni on jäänyt se päivä kun opettaja Erkki Korhonen oli ostanut Wartbug henkilöauton ja ekapäivänä kun minä olin sairaana niin opettaja oli antanut kyytiä oppilaille uudella autollaa ajaen kiekkoa koulun pihalla. Kyllä harmitti kun en ollut silloin koulussa.

Niimpä. Oli meillä Kylmä-ojan koulun johtaja opettajana Erkki Korhonen. Minua hän opetti 5-6 luokalla. Se oli sitä,että läksystä kysyi kolme kysymystä,jos ei tienny vastausta,niin laiskaan jäi. Ruokatunnilla piti lautanen syödä tyhjäksi aina. Maistuipa se tai ei. Jokaisen oppilaan piti pitää luokan edessä vuorollaan ns aamuhartaus. Ensiksi laulettiin virsi,sitten piti lukea raamatusta pätkä ja lopussa rukous. Se oli ihan kamalaa,ainakin oppilaalle,joka jännitti muutenkin. Kirjoitin Erkille myöhemmin,jo aikuisena kirjeen,siitä kohtelusta mitä tunsin. Hän kyllä vastasi minulle. Pyysi anteeksi epäonnistumistaan kasvatustyössään. Mitä se sitten tarkoittikaan,en tiedä. Viimeksi tapasin hänet,kun hän oli Joensuun torilla myymässä arpoja v.1984

Silloisen lain mukaan kansakouluja piti sijoitella niin, ettei kenelläkään ollut 5 km pidempi matka lähimpään kouluun.
Siksi kouluja oli lähes jokaisessa kylässä.