mitä mä teen ku pelkään että masennus on tulossa takasin, mä huudan koko ajan mua itkettää kokoajan, mun oma broidikin sanoo että mä oon epäystävällinen, mua vituttaa, ärsyttää, ja kaikkee enkä mä voi sanoo mun mummille ni viimeks ku kerroin se unohti koko asian tai ei se unohtanu mut sillon nyt ihan sairaasti hommia ja kaikkeeee.... aijaaaah..
mitä mä teen..?
limeil
5353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
vai olisko se tosta iästäsi kiinni?
no masennus ei koskaan kokonaan poistu jos jätät lääkkeet pois niin voit olla varma että se uusiutuu jos ympäristö tekijät säilyvät altistavina.
mutta masennustakin on niin montaa tasoa että jos et ole lääkkeitä koskaan syöny masennukseen niin se saattaa mennä yntä nopeesti ohi (itelläänki) kuin tulla.
sieltä apu löytyy. mieti mikä sulla mättää juttele.... en paljoo tosta saanut selvää sun tilanteesta en voi enempää auttaa. ikä ja mitä taustalla??
Luin ton sun vanhemman jutunkin tossa.
Ikävää lukea tuollaista. Masennus tahtoo olla sellainen ettei siitä koskaan pääse. Kokemuksella puhun. Itsellä ollut vuosi sitten vakava masennus ja psykoosi. Itsetuhoisuuden vuoksi ei uniongelmiin myönnetty lääkitystäkään. Kaippa tämä tästä. Pitää vaan ottaa itse itseään niskasta kiinni. Olen tupakanpoltonkin lopettamassa juuri ja viinan väärinkäytön sain kanssa rajoitettua tuossa. Elämä täytyy vain aloittaa alusta niin moneen kertaan kunnes se sitten sujuu. Voimia sulle; taistelemme tiemme lävitse pimeän jokaisena päivänä.
Dokaaminen on hemmetin surkea lääke masennusongelmiin. Vaikka totuus olisi tylsän kuuloinen on se sitä silti. Itse erehdyn tupruttelemaan kessua joskus vain juuri stoben ääressä nykysin ja onneksi aika harvoin. On löytynyt elämästä paljon kiinnostavampia ja merkityksellisempiä asioita. On mukavaa kun on halu pitkästä aikaa LÖYTÄÄ asioita elosta. Ei sitä tarvitse kuitenkaan mikään kiltti nyhverö olla, tervettä itsekkyyttä se on pitää itsestään välillä hyvää huolta ja niin on vähemmän huolia itsestään rakkailleenkin. Toivon sydämestäni voimia teille jotka joudutte kamppailemaan mielen kurimuksen pelottavan hirmuhallitsijan kanssa. Nämä asiat kuitenkin ON VOITETTAVISSA!!!
Pitää vaan luottaa itseensä
eikä jäädä odottamaan
että joku auttaa.
Joidenkin elämä on hieman tuskaisempaa
kuten itsekin viinaan kompuroin
ja tupakkaan sorruin.
Nytkään ei ole ihmissuhteet kuten ennen
jalkakin on kipsissä
mutta ei
mä en aio osoittaa olevani heikko
viimeiseen asti mä olen täällä.