OMAT JUTUT !

Anonyymi-ap

Yksinolo josks tympii
haluis kaverin ,

kuten oli lapsuudessa omat kaverit pihapiirissä lähiympäristössä,

nyt haluisi mukavia ystäviä / kavereita joittenkanssa voisi viettää aikaa ,
jutella niitä näitä tai olla puhumatta,
kuten muinoin ennen ,

olenko ainut yksin asuva vanhus joska joskus haluisi puhe-kavereita
kuten ennen ?

99

278

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Mikä olis ratkaisu yksin asuville vanhuksille

      kun elämä on loppupuolellla
      ja moni vanhus on jääny yksin selviytymään loppuelämän
      arjen tehtävistään,

      omaisilla on omat perheet ja työ huolet, heillä ei ole aikaa, omille vanhuksille,



      monet vanhukset halisiavt jonkilaista kontaktia ajottain kodin ulkopoliseen elämään ,
      tuntea kuuluvansa vielä yhteiskunnan jäseneksi itsekki,

      monikaa vanhus ei yksin jaksa lähteä kodin ulkopuolisiin kerhoihin, huonon kuntonsa takia,

      moni haluisi kaverin seurakseen,

      kunto tietenkään ei riitä enään ihan kaikkeen ,
      mutta jotain menoa kaverin kanssa voisi olla,

      mutta mitä,
      ja mistä mukava kaveri vanhuksen elämään ?

    • Anonyymi

      Kmma juttu
      uutisissa ne puhuu noista huumeista,
      mistä ihmeestä ne saa noita huumeita kun tuntuu että huumeitten käyttö on yleistä ja suurta
      jopa huolestuttavan suurta,
      just poliisi uutisissa selittää

      miksi nuoret terveet ihmiset käyttää noin hirveen paljon huumeita,
      osa niihin kuoleeki,
      vanhusa ihmietyttää ! ?

    • Anonyymi

      Olisko humeista ratkaisu vanhusten yksinäiseen loppuelämään,
      piristyskö vanhukset ,
      jos vanhukset alkaisi samoin törsäämään huumeita
      kuin nuoret terveet ihmiset,
      mikä niissä huumeissa kiehtoo ???????????
      osaako joku kertoa,

      • Anonyymi

        Kai niillä pääsee hetkeksi pakoon ahdistavaa elämäänsä, mutta niihin koukuttuu
        helposti eivätkä kaikki huumekokemukset ole miellyttäviä. Huumeista voi tulla
        hirveitä olotiloja. Ne tripit eivät välttämättä ole hauskoja.
        Niin olen lukenut. En ole kokeillut kuin alkoholia joskus nuorempana.
        En sen jälkeen, kun tajusin, että humala on aivojen myrkytystila.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kai niillä pääsee hetkeksi pakoon ahdistavaa elämäänsä, mutta niihin koukuttuu
        helposti eivätkä kaikki huumekokemukset ole miellyttäviä. Huumeista voi tulla
        hirveitä olotiloja. Ne tripit eivät välttämättä ole hauskoja.
        Niin olen lukenut. En ole kokeillut kuin alkoholia joskus nuorempana.
        En sen jälkeen, kun tajusin, että humala on aivojen myrkytystila.

        Se harmittaaki, nyt vanhana ei voi käyttää edes alkon tuoteita,
        lääkityksen takia,
        nuorena ja terveenä oli pinet napsut ihan mukavia
        silloin oli terve ja fysikka kesti
        nyt ei pientä tilkkaakaan kestä johtuu syd. lääkeitä,
        harmi, seki ilo on vanhukselta viety,


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kai niillä pääsee hetkeksi pakoon ahdistavaa elämäänsä, mutta niihin koukuttuu
        helposti eivätkä kaikki huumekokemukset ole miellyttäviä. Huumeista voi tulla
        hirveitä olotiloja. Ne tripit eivät välttämättä ole hauskoja.
        Niin olen lukenut. En ole kokeillut kuin alkoholia joskus nuorempana.
        En sen jälkeen, kun tajusin, että humala on aivojen myrkytystila.

        se ihmetyttää kun nuoret ja kauniit ovat riistäneet henkensä huumeilla
        kuten 27v salatut-elämät nayttelijäki, oi kuika kaunis nuori nainen olikaan, ja varmasti näyttelijän tötä olisi riittäny vaikka pilvin pimein hänelle,
        ym se nuori kaunis tv toimittaja vain viisikymppinen hänki kuoli liian nuorena ihan turhaan, miksi, ja häntki jäi niin moni suremaan,

        siis miksi nyky ihmiset haluaa kuolla jo nuorena,
        mikä yhteisknnassamme on niin pahasti vialla,
        jokin on,

        ensinnäki koko yhteiknnan rakentaminenpitäisi alottaa kouluista ensinnäkin kaikki syrjintä ja koulukiusaaminen pitää loppua täysin, sieltä alkaa kaikki paha yhteiskuntaamme jos EI älytä kavsattaa lapsia kuten ennen osattiin jo sota aikana kouluissa kasvattaa lapsia VASTUUSEEN itsestään ja jopa LÄHEISISTÄÄN,
        sekä VAHUKSISTA myös opetettiin pitämään huolta,
        miksi tämä kasvatus on kouluista unohdettu ja nyt ihmetellään miksi yhteikuntamme on IHAN SEKASI
        kaikilla paha olla,

        yhetiskunta oppi kaikine aiheineen kouluihin, sieltä alkaa yhteikunna parannustyö !

        mielipide !


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        se ihmetyttää kun nuoret ja kauniit ovat riistäneet henkensä huumeilla
        kuten 27v salatut-elämät nayttelijäki, oi kuika kaunis nuori nainen olikaan, ja varmasti näyttelijän tötä olisi riittäny vaikka pilvin pimein hänelle,
        ym se nuori kaunis tv toimittaja vain viisikymppinen hänki kuoli liian nuorena ihan turhaan, miksi, ja häntki jäi niin moni suremaan,

        siis miksi nyky ihmiset haluaa kuolla jo nuorena,
        mikä yhteisknnassamme on niin pahasti vialla,
        jokin on,

        ensinnäki koko yhteiknnan rakentaminenpitäisi alottaa kouluista ensinnäkin kaikki syrjintä ja koulukiusaaminen pitää loppua täysin, sieltä alkaa kaikki paha yhteiskuntaamme jos EI älytä kavsattaa lapsia kuten ennen osattiin jo sota aikana kouluissa kasvattaa lapsia VASTUUSEEN itsestään ja jopa LÄHEISISTÄÄN,
        sekä VAHUKSISTA myös opetettiin pitämään huolta,
        miksi tämä kasvatus on kouluista unohdettu ja nyt ihmetellään miksi yhteikuntamme on IHAN SEKASI
        kaikilla paha olla,

        yhetiskunta oppi kaikine aiheineen kouluihin, sieltä alkaa yhteikunna parannustyö !

        mielipide !

        Totta. Elämä on.


    • Anonyymi

      Mä olen tunti tolkulla seurannu URHEILUA

      kun TV:stä ei ole tullu mitään mielenkiintoisempaa katsottavaa,

      urheilun seuraaminen on hyvää viihdettä yksin asuvalle vanhukselle,
      saa samalla muistelle entisiä nuoruuden aikoija
      sinnekki kuului urheilu jossaki vaiheessa elämää ,
      varsinki omalle puolisolle,
      ja minä tietenki olin katsomossa,
      oi niitä aikoja,
      siitä on kauan kohta sata vuotta.

    • Anonyymi

      Kohta nukkumaan

      katton TV:tä jonkinaikaa,
      sitten itteni viereen saan köllähtää,

      hyvää yötä,

      huomisiin

      kirjoitellaan sitten taas mukavaia !

      • Anonyymi

        Hei aloittaja, et ole ainoa, joka kaipaa seuraa,
        varsinkin vanhoja kavereita.
        Kaipaan valtavasti juttukaveria enkä halua asua yksin.
        Jos olisi joku vanha kaveri, ihan sama mies tai nainen,
        en puolisoa etsi vaan kaveria,
        voisimme muuttaa yhteen asumaan.
        Kun olisi joku !!! Mutta kun ei ole enää.
        Ei aina tarvitsisi puhuakaan mitään,
        mutta kun olisi joku ihminen läsnä se lämmittäisi sydäntäni.
        Hyvää yötä ja kirjoitellaan taas !


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei aloittaja, et ole ainoa, joka kaipaa seuraa,
        varsinkin vanhoja kavereita.
        Kaipaan valtavasti juttukaveria enkä halua asua yksin.
        Jos olisi joku vanha kaveri, ihan sama mies tai nainen,
        en puolisoa etsi vaan kaveria,
        voisimme muuttaa yhteen asumaan.
        Kun olisi joku !!! Mutta kun ei ole enää.
        Ei aina tarvitsisi puhuakaan mitään,
        mutta kun olisi joku ihminen läsnä se lämmittäisi sydäntäni.
        Hyvää yötä ja kirjoitellaan taas !

        Täällä hyvin samoin ajatteleva vanhempi nainen. Miten satuinkaan juuri tämän lukemaan, kuin olisit lukenut minun ajatukseni. Hyvää yötä sinulle myös!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei aloittaja, et ole ainoa, joka kaipaa seuraa,
        varsinkin vanhoja kavereita.
        Kaipaan valtavasti juttukaveria enkä halua asua yksin.
        Jos olisi joku vanha kaveri, ihan sama mies tai nainen,
        en puolisoa etsi vaan kaveria,
        voisimme muuttaa yhteen asumaan.
        Kun olisi joku !!! Mutta kun ei ole enää.
        Ei aina tarvitsisi puhuakaan mitään,
        mutta kun olisi joku ihminen läsnä se lämmittäisi sydäntäni.
        Hyvää yötä ja kirjoitellaan taas !

        Miten kuvittelisit ensin tutustumista
        mahdolliseen kaveriin joka kanssa haluis asua samassa asunnossa,
        kaverina ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten kuvittelisit ensin tutustumista
        mahdolliseen kaveriin joka kanssa haluis asua samassa asunnossa,
        kaverina ?

        aikoinaan kun olin nuori
        eikä ollu edes puhelimia,
        minullaki oli kirje-kaveri jostain Aitolahti nimisestä paikkakunnasta,
        olin silloin noin 14- 15 vuotia
        ja se koika oli mua vuotta vanhempil
        hän laittoi valokuvansakki, en muista lähetinkö itse valokuvaa,
        mutta kirje kaveri oli todella hauka ja mielenkiintonen siihen aikaan,
        en enään muista miten kirjeen vaihto loppui, kai me aikuistuttiin ja alettiin kulkea omien koulukavreitten kanssa tansseissa,
        luulen että kirjeetten vaihto siihen loppui,


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten kuvittelisit ensin tutustumista
        mahdolliseen kaveriin joka kanssa haluis asua samassa asunnossa,
        kaverina ?

        Minähän kirjoitinkin: Kun OLIS joku vanha kaveri.

        En sulje silti pois mahdollisuutta vielä tutustua paremmin johonkin ihmiseen,
        jonka kanssa joskus rupattelen. Liian harvoin, mutta joskus kuitenkin törmäämme.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Minähän kirjoitinkin: Kun OLIS joku vanha kaveri.

        En sulje silti pois mahdollisuutta vielä tutustua paremmin johonkin ihmiseen,
        jonka kanssa joskus rupattelen. Liian harvoin, mutta joskus kuitenkin törmäämme.

        Haaveiluki on hauskaa,
        mä haaveilen usein kaikenlaista

        jos voitan lotosta, heh,
        alkaisin rakentamaan vaikka mitä uutta elämää


        ja jälkeläiset saisi rahaa omiin tarpeisiinsa

        mä osaisin tuhlata suuretki summat läheisten ja kavereitten iloksi
        tietenki myös itseni iloksi


        tänään on taas lotto
        muistakaa lotota,
        ties vaikka joku meistäki vielä voittaa päävoiton,

        ja nyt mukavaa päivän jatkoa
        ja haaveilemaan kaikkea mukavaa.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        aikoinaan kun olin nuori
        eikä ollu edes puhelimia,
        minullaki oli kirje-kaveri jostain Aitolahti nimisestä paikkakunnasta,
        olin silloin noin 14- 15 vuotia
        ja se koika oli mua vuotta vanhempil
        hän laittoi valokuvansakki, en muista lähetinkö itse valokuvaa,
        mutta kirje kaveri oli todella hauka ja mielenkiintonen siihen aikaan,
        en enään muista miten kirjeen vaihto loppui, kai me aikuistuttiin ja alettiin kulkea omien koulukavreitten kanssa tansseissa,
        luulen että kirjeetten vaihto siihen loppui,

        korjaus koika = tarkotti poika


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Minähän kirjoitinkin: Kun OLIS joku vanha kaveri.

        En sulje silti pois mahdollisuutta vielä tutustua paremmin johonkin ihmiseen,
        jonka kanssa joskus rupattelen. Liian harvoin, mutta joskus kuitenkin törmäämme.

        Minäkin kuulun ikääntyviin yksinasuviin ja yksinäisiin. Jos löytyisi joku kiva vertainen
        kaveri asuisin mieluusti kimppakämpässä, jossa molemmilla on oma huone ja
        muut tilat yhteiset.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Minäkin kuulun ikääntyviin yksinasuviin ja yksinäisiin. Jos löytyisi joku kiva vertainen
        kaveri asuisin mieluusti kimppakämpässä, jossa molemmilla on oma huone ja
        muut tilat yhteiset.

        Juuu siitähän on ollu juttua julkisuudessaki,
        mutta aina ei sekää asumismuoto ole onnistunu uutisoinnin mukaan,
        vanhukset ei aina tulekaa toimeen keskenään,

        mitenhän semmosen kimppa-kämpän saisi toimimaan ettei tulis niitä kärhämöitä, mitä uutista on josks saan kuulla.


        pitäis kai valita ja testata vanhusten soveltuvuus asumismuotoon ennekuin semmonen saataisiin yhteiskunnassamme pystyyn, ja asumismoto onnistuisi vanhusten kesken.


    • Anonyymi

      Uni ei tullut,
      mutta juttuja näyttää tuleen,

      meiyä yksin jääneitä vanhoja taitaa olla melkosen paljon nyky yhteiskunnassamme,
      kun puolisot ovat nukkuneet pois,

      vaikka vanhukset viihtyy yksinki,
      mutta välliin kaipaa ihan samoin kuin nuorena kavereitaan ,
      heitä vaan ei enään ole,
      ja uusia , mistä niitä vanha ihminen löytäis,
      siinä vasta kysymys,

      vanhans tutustuminen ei olekkaa yhtä helppoa kuin nuorena,
      mutta
      uskoisin jos olisimme rohkeita ja hakeutuisimme toistemme joukkoon sinne missä on muitaki saman laisia,
      ehkä juttu kavereitaki löytyisi,

      mutta siinä onki se iso mutta,

      kuinka vanha yksin lähtee minnekkää ,
      este onki siinä ,
      yksin ei tule lähdettyä minnekää,

      onneksi on tämä netti,
      tänne edes voi kirjoitella kuin kaverilleen konsanaan,

      yö on jo pitkällä, pitäis kömpiä jo sänkyyn,
      kirjoitelaan huomenna lisää.

      mukavia unia porukalle, hyää yötä -

      • Anonyymi

        hyvää yötä sinulle myös..


      • Anonyymi

        Nukahdin melatoniini-suihkeilla ja nukuin pari tuntia. Näin painajaista, johon heräsin. En uskaltanut heti jatkaa unia, ettei painajainen jatku ja sitten ei uni enää tullutkaan.

        Nyt syön brie-juustoa ja juon pienen tilkan kahvia. Vilkuilen netin uutisia.

        Olen niin väsynyt ja hidas töissäni, että ihan näihin kodin peruspuuhiin kuluu puoli päivää ja sitten aina en jaksa lähteä ulos. Rahat on vähissä ja koska voin liikkua paljolti vain taksilla, ainakin metroasemalle asti, pitää aina miettiä mihin on varaa mennä.


      • Anonyymi
        UUSI

        Juuri niin, mihin vanha lähtisi yksinään ? Yksinkulkeminen tuntuu turvattomaltakin,
        ei sen takia, että pelkäisi jonkun kimppuunsa hyökkäävän, vaan kun terveys horjuu
        kaksin olisi turvallisempaa toinen toistaan tukien tarvittaessa.
        Ihan vain kahvilaankin olisi muuten kiva istahtaa kaksin.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri niin, mihin vanha lähtisi yksinään ? Yksinkulkeminen tuntuu turvattomaltakin,
        ei sen takia, että pelkäisi jonkun kimppuunsa hyökkäävän, vaan kun terveys horjuu
        kaksin olisi turvallisempaa toinen toistaan tukien tarvittaessa.
        Ihan vain kahvilaankin olisi muuten kiva istahtaa kaksin.

        jooo ja kyllä kaksin on kivempaa mennä vaikka teatteriin kin yksin sinne
        yksin kun menee on kovin orpo olo,

        kyllä vanhksilla pitäisi olla aina kaveri kun menee jonnekki,
        paljon hauskempaa on kaupoissa soppaillakki kaverin kanssa ja kuulla mielipiteitä jos on ostamassa jotain kivaa itselleen,

        joten

        kaveri pitää saada kaikille vanhuksille.

        mielipide asiasta !


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        hyvää yötä sinulle myös..

        Ilta päivää sinulle,
        menin silloin aika myöhään yöllä nukkumaan,
        hyvin sai koko yön nukkua pötköön,

        nyt päivällä olen ottanu monta tuntia päikkäreitä, jostain syystä väsytti päivälläki,

        nyt pitäis keksiä jotain syötävää, kapissa on vaikka mitä mutt ruoka silti ei oikein maita, mutta syödä pitää muuten ei pysy hengissä.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Nukahdin melatoniini-suihkeilla ja nukuin pari tuntia. Näin painajaista, johon heräsin. En uskaltanut heti jatkaa unia, ettei painajainen jatku ja sitten ei uni enää tullutkaan.

        Nyt syön brie-juustoa ja juon pienen tilkan kahvia. Vilkuilen netin uutisia.

        Olen niin väsynyt ja hidas töissäni, että ihan näihin kodin peruspuuhiin kuluu puoli päivää ja sitten aina en jaksa lähteä ulos. Rahat on vähissä ja koska voin liikkua paljolti vain taksilla, ainakin metroasemalle asti, pitää aina miettiä mihin on varaa mennä.

        Melatooniako on suihkeinaki, en tiennykkää, tehoaako se unettomuuteen oikeesti,

        mlla on käytössä Imovane 7,5 mg otan aina puolikkaan nukkumaan mennessä sillä saan nukttua aina melkein koko yön wc reissu herättää välillä kylppäriin, mutt saan unen aina uudeleen


    • Anonyymi

      Aurinko paistaa
      taitaa kesä jatkua,


      ulso en pääse , on side joka pitää vielä tämä päivä pitää naamassa huomen aamuna saan sen poistaa,

      sitten ehkä voi alottaa taas ulkoilut jos jaksan, ja haava on parantunu.

    • Anonyymi

      TV:stä tulee ainaki urheilua, melkein koko päivä, se ainaki on mielenkiintoista katsottavaa.

    • Anonyymi
      UUSI

      Vanhuus ei tule yksin, mutta monille yksinäisenä. Nuorempana sosiaalinen
      elämä oli vilkkaampaa. Vähä vähältä läheiset, ystävät ja kaverit ovat siirtyneet
      tuonpuoleiseen. Itselläni on terveysesteitä sosiaaliseen elämään
      tai en vain jaksa tai innostua lähtemään minnekään. Ei energiaa riitä enää.
      Hyvin on mennyt jos arkiaskareistani olen selvinnyt.

      • Anonyymi
        UUSI

        Nuorena kaveripiiri muuttui myös avioliiton kautta, kun muutettiin toiselle paikkaunnalle työnperässä
        ja sitten oli työelämä ja lapsiperhe , aikaa ei suremmin ollu kavereille,
        melää uudella paikkakunnalla oli alussa pariskuntia kavereina, he muodostui työkavereita, käytiin toisissamme kylässä,
        myöhemmin neki jostain syystä harveni
        jäi vain naapurit ja piha tutut,
        ja sitten kun puoliso kuoli, ja mutin eri paikkkakunalle täällä on ollu harrastus paikoilla puhekavereita, mutta kyläilyt ovat jokseenki jäänee kokonaan pois,
        puhelin yhteys on nykyisin melekin ainoa kontakti läheisiin, ja joihinki sukulaisiin,
        enimmäkseen aina olen yksin
        omatoimisena olen vielä pärjänny , mutta olen tietoinen että voisin alkaa tilata kotipalveluita jos siltä alkaa tuntua,
        niin meitä vanhuksia karsitaan yksinäisyyteen pikkuhiljaa voimat hiipuu
        eikä enään jaksa itse olla niin aktiivinen menojenkaa suhteen,
        mutta toistaiseksi omalla kohda kaikki on vielä hyvin,
        tulevasta en tiedä, sen näkee sitten,
        kitjoitelaan ajatuksia toistemme iloksi, kaverit alaa olla täällä siis tämä kone,
        niin se elämämä muuttuu.


    • Anonyymi
      UUSI

      Eri ikäisiä yksinasuvia on 1,3 miljoonaa. ja määrä lisääntyy.
      Toki kaikki eivät ole yksinäisiä.
      Vanhusten kohdalla ei taideta vielä oikein ymmärtää
      mitä tämä yksinasuvien määrän kasvu kaikkineen tarkoittaa,

      Isommissa kaupungeissa joka toinen asuntokunta on yhden hengen asuntokunta
      ja asuu muuallakin ihmisiä yksin ja myös yksinäisiä.

      Kuinka monta ihmistä voisikaan löytää juttukaverin tai vaikka asuinkumppanin,
      jos joku taho järjestäisi paikan missä tavata ja tutustua!
      Sellaisen paikan joka olisi jokapäivä auki muutaman tunnin,
      jonne voi vaan kävellä vapaasti sisään, kun seuraa kaipaa.

      Kun sotepalveluja leikataan kovalla kädellä, pelottaa, että kuka täällä auttaa ikäihmisiä. En tällaista aikakautta ole vielä nähnyt, että vanhusten kohdalla
      mennään taaksepäin.

      • Anonyymi
        UUSI

        Kunpa päättäjämme ylivertaisessa tietäväisyydessään ymmärtäisivät kuunnella niitäkin,
        jotka ovat eläneet pitkään tässä yhteiskunnassamme.


      • Anonyymi
        UUSI

        Jotain pitäisi keksi
        että vanhuksetki tuntis kuuluvan yhteiskunnan jäseniksi
        eikä heitä unohdettaisi yksinäisyyteen

        kaikilta kun likkuminen yksin ei enään oikein onnistu vanhukset tarvis kaverin reissuileen,

        mtta kuka keksii keinot,


    • Anonyymi
      UUSI

      Meitä on kaksi jo eläköitynyttä naista. Olemme ystäviä jo vuosien takaa ja elämäntilanteiden muututtua ja vuosien vierittyä totesimme, että voimme aivan
      hyvin jakaa taloudellista taakkaa ja olla yksinäisiä yhdessä. Yhteen taloon mahtuu kevyesti kaksikin naisihmistä. Piha tulee hoidettua ja kun toisella kolottaa jostakin, toinen voi hoitaa hommat...Tulihan tuota asuttua kimppakämpässä opiskeluaikanakin.

      • Anonyymi
        UUSI

        ju olihan ne tyttö-kaverit ennen mllaki,
        mutta elämä muuttui
        kun kaikki muutti paikkakntaa työn perässä ja avioliiton kautta muualle,
        aina ne n lasuuden ja nuoruuden kaverit on mielessä, mutta nykyisin niitäki kaikki melkein on kolleet, yksi vielä henkitorreissan on eri paikkakunnalla, mutta puhe kangertelee ja voimat niitä ei enään ole,

        niin en entiset tyttökaveritki katoaa vanhan ihmisen elämästä , ja vanhus jää ihan yksin kn puolisoki kuolee,
        onneksi itselläni on muutama jälkeläinen heistä on sentään jonkilaista turvaa minullekki, luojalle siitä suuri kiitos !


    • Anonyymi
      UUSI

      Kun yksin asuva on vielä pieneläkeläinen ja yksinäinen, eikä hänellä ole juurikaan ystäviä tai sukulaisia, niin heikoilla ollaan.
      Juuri tuo, että pitää itse vastata kaikesta, on mielestäni kaikkein raskainta. Se vie aikaa ja voimia. Sitä ei sellainen ihminen tajua, jolla on puoliso.

      • Anonyymi
        UUSI

        jooo ja mua risoo kun kaikki asiat p i t ä i s i tietokoneella hoitaa,
        jopa jutella lääkärinki kanssa,
        nyt menee liian pitkälle tekoälyn vaatimukset,
        kyllä jokainen ihminen haluaa jutella oikean ihmisen kanssa asioistaan ja vaivoistaan,
        on törkeyden huippu alkaa vaatia vanhuste seurustelukumppaniksi tekoälyä siis konetta,

        tuo on nostattanu mun karvat pystyy,

        kyllä me vanhukset kaipaamme ihmistä hoitamaan vanhustenki asioita,

        olkoon tekoälyt heidä apuna vanhusten asioitten hoitamisessa, mutta ihan elävä ihminen pitää olla läsnä kun vanhus tarvii apua ja neuvoja !


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        jooo ja mua risoo kun kaikki asiat p i t ä i s i tietokoneella hoitaa,
        jopa jutella lääkärinki kanssa,
        nyt menee liian pitkälle tekoälyn vaatimukset,
        kyllä jokainen ihminen haluaa jutella oikean ihmisen kanssa asioistaan ja vaivoistaan,
        on törkeyden huippu alkaa vaatia vanhuste seurustelukumppaniksi tekoälyä siis konetta,

        tuo on nostattanu mun karvat pystyy,

        kyllä me vanhukset kaipaamme ihmistä hoitamaan vanhustenki asioita,

        olkoon tekoälyt heidä apuna vanhusten asioitten hoitamisessa, mutta ihan elävä ihminen pitää olla läsnä kun vanhus tarvii apua ja neuvoja !

        Asioitten hoito on mennyt kimurantiksi. Tuskastuu kun ei hallitse tietokonetta. Kunpa osaisi tietokonetta paremmin se olisi helppoa.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Asioitten hoito on mennyt kimurantiksi. Tuskastuu kun ei hallitse tietokonetta. Kunpa osaisi tietokonetta paremmin se olisi helppoa.

        ei tietokone ole ratkaisu yksistään,
        tietokoneista on harmiaki varsinki jos ei hallitse kaikkea,
        voi käydä tosi köpelöstikki jos hakkerit pääsee konelle

        meikä ainaki vaatii oikeita ihmisiä asioitten hoitamiseen kaikkea ei voi konella tehdä.


    • Anonyymi
      UUSI

      Hallitua on ratkaissut yksinäisyysasian. Hallitushan kurjistaa vanhuspalveluita.
      mutta laskee oluen veroa ja kohta voi kotiin tilata viinaa. Sen jälkeen kukaan ei
      kärsi yksinäisyydestä.
      Ironiaa. Menikö perille ?

      • Anonyymi
        UUSI

        heh heh, onhan se jonkinlaista toiveajattelua,
        muuta iso mutta
        kaikkien vanhusten terveys ei kestä ilmaistakaa viinaa,
        vaikka kuinka hallitus toivoisi että viina tappaa vanhukset pois vastuksilta sekää idea ei kyllä onnistu,


      • Anonyymi
        UUSI

        Hyvä jos palvelu paranee meille huonojalkaisille, mutta pää ei enää oikein kestä viinaa :)))


    • Anonyymi
      UUSI

      On yksinäisiä, joilla on paljon sairauksia ja fyysisiä rajoitteita ja sen vuoksi voi olla hankala mennä mukaan mihinkään toimintaan tai lähteä yksin ulos muualle
      kuin lähikauppaan, jos sinnekään pääsee, talvella varsinkaan.

      • Anonyymi
        UUSI

        Just noin on asiat suomessa,

        siksi pitäisi kaikilla vanhuksilla on kaveri ,

        kuten ennen nuorena oliki aina kaverit
        kun mentiin esm vaikka tansseihin, yksin ei menty koskaan.


    • Anonyymi
      UUSI

      Olen 83 v ja ollut yksin 4 vuotta. Vaimoni kuoli agressiiviseen syöpään nopeasti. Sairausaika oli painajaista. Nukuin vaimoni kipujen ja heräilyn vuoksi neljän kuukauden aikana n 4-5 tuntia yössä. Silloin alkoi yksinäisyyden tunne koska diagnoosi oli varma kuolema. Minulla ei ole ketään. Lastenlapsillekin on tilanne outo. Ei ole perinteistä mummia ja ukkikin on masentunut koska muistot elää monissa asioissa ja kumppani puuttuu. Entistä enemmän tuntuu siltä että pakenen reaalimaailmaa ja olen yksin.
      Olen käynyt ammatti-ihmisten puheilla, mutta en ole tuntenut saavani mitään lohtua yksinäisyyteen. Voiko asiaan 'tottua' ajan myötä?? En tiedä!!

      • Anonyymi
        UUSI

        muistan itse nuorena kun minulla oli vaikeuksia ymmärtää perheeni vaikeuksia,
        menin terapeutin vastaanotolle,
        kummasti auttoi alkoi ymmärtämään itseään paremmin,

        siis lähinnä terapeutti opetti että minun pitää oppia elämään ITSENI kanssa siis tutustua itseeni ja hyväksyä tilanteet,

        terapia on aika monimutkainen , mutta sittä oli valtava apu mun ongelmiin, sen jälkeen ei ole mitään vaikeuksia elää ihan yksksikseen,
        suorastaan viihtyy yksin ja on paöjon tekemistä ka kaikenlaisia suunitelmia ja niitten toteuttamiseen ideoita,


        siis ihmisen pitää oppia elämään itsensä kanssa, se oli se opetus terapiassa,


      • Anonyymi
        UUSI

        Koen saman kokemuksen. En edes jaksa muuta sanoa.


    • Anonyymi
      UUSI

      Sellainen sanonta on, että "kavereita löytyy, kun lähtee ihmisten ilmoille", mutta se ei ole niin yksinkertaista.

      • Anonyymi
        UUSI

        Ei kaikilla ole sosiaalisia taitoja hankkia kavereita, vanhus arastelee ottaa kontaktia uusiin ihmisiin. Eikä yksinäisyydellä välttämättä ole mitään tekemistä sosiaalisten taitojen kanssa. Ihminen voi olla esim. sen takia yksinäinen, että ei ole kohdannut ihmisiä, joiden henkilökemiat toimisivat eikä ole löytänyt sellaista sopivaa harrastusta tai vastaavaa jossa voisi löytää samanhenkisiä ihmisiä.
        Yksi ongelma on myös se, että nykypäivänä täysin tuntemattomaan ihmiseen tutustuminen ei todellakaan ole mikään helppo asia, kun edes seinänaapuriin tutustuminen ei onnistu kaikilta.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kaikilla ole sosiaalisia taitoja hankkia kavereita, vanhus arastelee ottaa kontaktia uusiin ihmisiin. Eikä yksinäisyydellä välttämättä ole mitään tekemistä sosiaalisten taitojen kanssa. Ihminen voi olla esim. sen takia yksinäinen, että ei ole kohdannut ihmisiä, joiden henkilökemiat toimisivat eikä ole löytänyt sellaista sopivaa harrastusta tai vastaavaa jossa voisi löytää samanhenkisiä ihmisiä.
        Yksi ongelma on myös se, että nykypäivänä täysin tuntemattomaan ihmiseen tutustuminen ei todellakaan ole mikään helppo asia, kun edes seinänaapuriin tutustuminen ei onnistu kaikilta.

        Just noin on nykyisin ,

        ei vanha ihminen noin vain enään tutustu uusiin ihmisiin,


      • Anonyymi
        UUSI

        ei niin,
        kaikki ei kelpaa kaveriksikaa,
        vanhukset ovat arkoja tuntemattomien ihmisten suhteen,


        nuorena terveenä ihminen on ja oli ennakkoluuloton

        uskaltautui alkaa juttusille uusienki ihmisten kanssa, tutustuminen oli helpompaa.


    • Anonyymi
      UUSI

      Asun Helsingissä ja olen 79 vuotias monisairas ja käännyin Hakaniemessä olevan vanhuskeskuksen puoleen yksinäisyyden ja turvattomuuden tunteen iskettyä viime keväänä, mutta mitään konkreettista apua en ole saanut.

      • Anonyymi
        UUSI

        nyt suomessa on hankalat ajat varsinki vanhuksilla, sillä
        valtiolta on rahat loppu
        ja velkarahalla ei ole vara huolhtia vanhusten kaikista tarpeista,
        surku juttu,

        ennen oli toisin, suomi oli rikas maa Kekkosen aikakaudella,

        nyt on nyt ja huonot ajat valtiolla, pelkkää velkaa ja konkusrri uhka valtiolla,
        ja vanhukset melkein heitteillä,


    • Anonyymi
      UUSI

      On yksinäisrä, kun kotona ei ole ketään, jonka kanssa jakaa ajatuksia ja asioita.

      • Anonyymi
        UUSI

        Niinpä. Minulla on kissa, mutta se ei kuuntele, ja koira, ja se haluaa vain ruokaa. Mutta on enemmän kuin ei mitään.


    • Anonyymi
      UUSI

      Suomessa perheet ja suvut eivät ole kovin yhteisöllisiä. Missä ovat yksinäisten ja vanhusten perheen jäsenet ja sukulaiset? Ei pitäisi olla liian vaikeata joskus soitella
      tai käydä kylässä tai kutsua kylään ja auttaa jos apua tarvitaan. Näin tehdään monessa muussa maassa.

      • Anonyymi
        UUSI

        niinhän tehtii meillä suomessaki sodan aikana ja jälkeisenä aikana
        kunnes tuli vuosi 1960 ja tuli suuri maaltamuutto puumi ja suuret ikäluokat
        muutti kaupunkeihin ja ruotsiin työnperässä, silloin katkesi suomalaisten perhesuhteet ja
        yhteisöllisyyden kulttuuri jäi menneisyyden lumoihin,
        ihmisistä tuli erakkoja jopa koko nuoren perheen voimin, kun työelämä ja arjen kiireet vai kaiken ajan ei oll enään aikaa yhteisöllisiin vierailu tilanteisiin,
        ja tutustua uusiin ihmisiin uusilla paikkakunnilla.

        meneisyydestä siis maaltamuutosta löytyy juurisyy nyky erakko tyyliseen elämään jopa nuortenki keskuudessa ei yksin vanhusten osa.


    • Anonyymi
      UUSI

      Olen köyhä kaupunkilainen, asun kerrostalossa. Ei ole autoa, ei mökkiä.
      Jokunen sukulainen on elossa jossain kaukana. Vanhenen vauhdilla, se pelottaa,
      yksinolo ei ole hyväksi mielentervedelle. Haluan päästä pois. Amen.

      • Anonyymi
        UUSI

        Yhteiskunta syrjii pientuloisia yksinasujia. Katselin tuossa äskettäin yleisen asumistuen määräytymistä. On hyvin vaikea ymmärtää sitä, miksi yksinasuvan tuki on pienempi kuin pariskunnan tuki. Yksinasuva kun joutuu yksin maksamaan kaikki kulut. Pariskunnalla on kahden ihmisen tulot turvanaan.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Yhteiskunta syrjii pientuloisia yksinasujia. Katselin tuossa äskettäin yleisen asumistuen määräytymistä. On hyvin vaikea ymmärtää sitä, miksi yksinasuvan tuki on pienempi kuin pariskunnan tuki. Yksinasuva kun joutuu yksin maksamaan kaikki kulut. Pariskunnalla on kahden ihmisen tulot turvanaan.

        Yksinasumiseen voi liittyä paljon muutakin kuin yksinäisyyden tunne
        ja keneltäpä pyydät neuvoja ??? Keneltä saat henkistä tuke ja turvaa ???
        Ei kehtaa pyytääkään. Ei kehtaa vaivata ketään.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksinasumiseen voi liittyä paljon muutakin kuin yksinäisyyden tunne
        ja keneltäpä pyydät neuvoja ??? Keneltä saat henkistä tuke ja turvaa ???
        Ei kehtaa pyytääkään. Ei kehtaa vaivata ketään.

        jooo se onki ongelma suorastaan ahdistava ongelma jos ei ole ketään keltä kysyä,

        minulle on käyny melkein samoin,
        kaikki omat veljet joilla oli ammatit ja tietoa kaikesta, ovat kolleet, heidän puoleensa käännyin kaikissa kiperissä asioissa, sitä ei enään ole,
        onneksi on vielä yksi henkilö elossa vävy jolta voin hätätilassa kysellä hankalampia asioita, mutta sitten jos häntä ei enään olisi tulisiki hirmu huoli, kai pitäis jonkun liikkeen puoleen kääntyä asioitten hoitamiseksi, jos jotain hanlaa sattuis josta itse ei selviä,


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Yhteiskunta syrjii pientuloisia yksinasujia. Katselin tuossa äskettäin yleisen asumistuen määräytymistä. On hyvin vaikea ymmärtää sitä, miksi yksinasuvan tuki on pienempi kuin pariskunnan tuki. Yksinasuva kun joutuu yksin maksamaan kaikki kulut. Pariskunnalla on kahden ihmisen tulot turvanaan.

        joskus tuntuu että outoja on lakipykälät ei ainakaa aina oikeudenmukaisia.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Yhteiskunta syrjii pientuloisia yksinasujia. Katselin tuossa äskettäin yleisen asumistuen määräytymistä. On hyvin vaikea ymmärtää sitä, miksi yksinasuvan tuki on pienempi kuin pariskunnan tuki. Yksinasuva kun joutuu yksin maksamaan kaikki kulut. Pariskunnalla on kahden ihmisen tulot turvanaan.

        Yksinasuva, yleistä asumistukea saava, ei ole eläkeläinen
        Hän voisi siis mennä töihin.
        Pariskuntako saa yleistä asumistukea?
        Miten olisi töitten laita?


    • Anonyymi
      UUSI

      Ikäihmisten yhteisöllinen asuminen voisi olla hyvä ajatus, tai niinkuin Hollannissa nuoret ja vanhat yhdessä. En kylläkään tiedä miten se on järjestetty, mutta
      ole lukenut, että Hollannissa sellaista on ja ratkaisua pidetään onnistuneena.

    • Anonyymi
      UUSI

      Tulee tässä toisinaan yksinäisyydentunnepuuskia ikä-äijän asua yksin korpitorpalla. Enimmiten olen kuitenkin tyytyväinen, vaikka en täältä lähtisi eikä tänne
      kukaan tule.

      • Anonyymi
        UUSI

        jooooo mutta tiedetäääään,

        aina joskus tulee tarve tai ikävä muita ihmisiä,

        vaikka onki yksin viihtyvä,
        niin me muutki ollaa yksin hyvin viihtyviä, mutta on luonnollista kun välliin tulee ikävä muita elollisia olentoja kuten ihmistä ikävä !


    • Anonyymi
      UUSI

      Olen hakenut omakotitaloaluetta "eläkkeellä oleville", jossa olisi pieni talo pienellä tontilla ja talot lähekkäin tai pieni rivitalon pätkä. Talossa tupakeittiö ja 1-2 makuuhuonetta. Talossa täytyisi myös olla kuisti, jossa voisi istuskella ja samalla jutella ohi kävelevien ihmisten kanssa. Tällaisia ei ole myytävänä.

      Pienessä talossa/mökissä asumisessa olisi monia hyviä puolia. Pienellä tontilla riittäisi pientä puuhaa, asuntoalueen ihmiset oppisi tuntemaan ja seurustelu olisi helpompaa. Kotipalvelu voisi hoitaa samalla monien asioita, samoin ruokakaupan lähetit jne.
      Jää unelmaksi löytää sellainen alue. Niitä ei ole.

      • Anonyymi
        UUSI

        Tämä vaihtoehto olisi unelma !!!


      • Anonyymi
        UUSI

        Jonkun pitää niitä alkaa rakentamaan,

        ajatus on loistava vanhusten kannalta ajateltuna,


    • Anonyymi
      UUSI

      Yksinäisyys on kipeä asia silloin, kun se omalle kohdalle osuu, mutta on myös
      tietoisesti valittua yksinoloa.

      Jorma Etto kuvaa eräässä runossaan selkeästi suomalaisen luonnetta;
      "...yksinäinen huutaa rannalla ja toisella rannalla huutaa toinen yksinäinen...."
      Veikko Sinisalo lausui aikoinaan tätä runoa hyvin antaumuksellisesti.

      • Anonyymi
        UUSI

        niin se on,
        mutta
        kaikesta huolimatta olis kiva nähdä aina silloin tällöin livenä oikeaa ihmistä
        ja jutella niitä näitä tai olla puhumatta,
        tuijoteltais vaan ja sanois sanan silloin tällöin,
        -- sitten mentäis taas omaan komeroon asumaan ja nukkmaan
        ja kun taas tulee ikävä kaveria ja halu sanoa jotain mentäis taas katsomaan,
        eikös olis kiva juttu.
        minusta olisi ihan mukava juttu.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        niin se on,
        mutta
        kaikesta huolimatta olis kiva nähdä aina silloin tällöin livenä oikeaa ihmistä
        ja jutella niitä näitä tai olla puhumatta,
        tuijoteltais vaan ja sanois sanan silloin tällöin,
        -- sitten mentäis taas omaan komeroon asumaan ja nukkmaan
        ja kun taas tulee ikävä kaveria ja halu sanoa jotain mentäis taas katsomaan,
        eikös olis kiva juttu.
        minusta olisi ihan mukava juttu.

        Kyllä olis kiva juttu ! Mikään ei voita sitä, että saa nenätysten puhua ihmisen kanssa.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä olis kiva juttu ! Mikään ei voita sitä, että saa nenätysten puhua ihmisen kanssa.

        olis se, just noin kävis silloin kun siltä tuntuu,
        jututkaa ei tarvi olla kummosia,
        vain semmosia mikä meidän ikäisiä yleensäkki enään kiinostaa,
        kuten silloin ennen sota-aikanaki

        sitä käytiin noin vain naapurissa
        asiat ja uutiset kerrottiin ja mentiin taas pois,
        joskus istuttiin pitempääni,


    • Anonyymi
      UUSI

      30 vuodessa yksin asuvien suomalaisten määrä on kaksinkertaistunut.

    • Anonyymi
      UUSI

      Haluan asua yksin. En halua haistella toisten pieruja enkä pidätellä omiani.
      t. Verneri.

      • Anonyymi
        UUSI

        ai jaaaa no pidä pierusi,

        oisin silti voinu olla kaveriki, höh,


    • Anonyymi
      UUSI

      Eläkeläispapoista tulee helposti lastenlastensa päätoimisia autonkuljettajia ja vaimonsa nöyriä palvelijoita. Tästäkin syystä asun mieluiten yksin.” Mies, 76 vuotta

      • Anonyymi
        UUSI

        Ja minä taas vältän vanhoja papparaisia, kun kuvittelen, että haluavat piian edesmenneen vaimonsa tilalle. Yhteinen ongelma.


    • Anonyymi
      UUSI

      Eläkeikäiset yksinäiset ovat enimmäkseen leskeksi jääneitä vanhuksia,
      jotka eivät kiinnosta ketään.

      • Anonyymi
        UUSI

        Onneksi osa meistä vanhuksista on sentään kiinnostuneita toisistamme.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Onneksi osa meistä vanhuksista on sentään kiinnostuneita toisistamme.

        No niinpä, en minä nyt erityisesti edes haluaisi kenenkään kiinnostuvan itsestäni, mutta juttuseura silloin tällöin olisi kiva.


    • Anonyymi
      UUSI

      Yhteiskunnalle olemme taakka ja aktiivi-ikäinen nuorempi polvi elää omaa
      elämäänsä. Ei silloin välttämättä tajua kuinka tärkeänä iäkkäät pitävät
      yhteydenottoja.

      Sitä paitsi iäkäs yksinäinen voi haluta myös oman kaverin, omaa ikäluokkaansa.

      • Anonyymi
        UUSI

        Niinpä oman ikäiset vanhat tutut he on parhaita puhekavereita, hiellä on samt vivait ja kokemukset elämästä,

        harmi vain kun just ne ovat jo poistuneet keskuudestamme,

        kyllä joissaki nuorissa ihmisisää on sympaattisia tosi fiksuja puhekavereita,

        -- heillä yleensä on työelämä ja perhe huollettavnaa
        heillä ei ole oikeesti aikaa kuin aniharvoin kuunella ja olla kiinostuneita vanhuksen asioista.

        jotain kuitenkin pitää keksiä meidän vanhusten jaksmiseen ja pärjäämiseen yksikseenki, ja se olis just omat kaverit
        joittenkansa jutut sopii ja kaveruus pysyy,


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinpä oman ikäiset vanhat tutut he on parhaita puhekavereita, hiellä on samt vivait ja kokemukset elämästä,

        harmi vain kun just ne ovat jo poistuneet keskuudestamme,

        kyllä joissaki nuorissa ihmisisää on sympaattisia tosi fiksuja puhekavereita,

        -- heillä yleensä on työelämä ja perhe huollettavnaa
        heillä ei ole oikeesti aikaa kuin aniharvoin kuunella ja olla kiinostuneita vanhuksen asioista.

        jotain kuitenkin pitää keksiä meidän vanhusten jaksmiseen ja pärjäämiseen yksikseenki, ja se olis just omat kaverit
        joittenkansa jutut sopii ja kaveruus pysyy,

        Kun meitä yksinasuvia ja yksinäisiäkin on yhteensä yli miljoona meissä olisi
        suuri voima ajaa asioitamme jos pystyisimme yhdistämään voimamme.
        Voisimme saada aikaan "vanhustenkyläyhteisöjäkin", josta aikaisemmassa kommentissa
        oli juttua.
        Senioritaloissa asuminen on kallista ja niissäkin jokainen on oman ovensa takana
        kuin missä hyvänsä kerrostaloasunnossa.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun meitä yksinasuvia ja yksinäisiäkin on yhteensä yli miljoona meissä olisi
        suuri voima ajaa asioitamme jos pystyisimme yhdistämään voimamme.
        Voisimme saada aikaan "vanhustenkyläyhteisöjäkin", josta aikaisemmassa kommentissa
        oli juttua.
        Senioritaloissa asuminen on kallista ja niissäkin jokainen on oman ovensa takana
        kuin missä hyvänsä kerrostaloasunnossa.

        Ilmeisesti vanhukset ovat jo niin monisairaita
        sairaudet passivoi vanhuksia,
        monikaa ei jaksa lähteä ääniuurnille äänestämään ,
        moni on hyvillään kun jotenkuten vielä selviää loppuelämänsä taipaleella.

        olettamus !


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun meitä yksinasuvia ja yksinäisiäkin on yhteensä yli miljoona meissä olisi
        suuri voima ajaa asioitamme jos pystyisimme yhdistämään voimamme.
        Voisimme saada aikaan "vanhustenkyläyhteisöjäkin", josta aikaisemmassa kommentissa
        oli juttua.
        Senioritaloissa asuminen on kallista ja niissäkin jokainen on oman ovensa takana
        kuin missä hyvänsä kerrostaloasunnossa.

        Olinhan minäkin joskus puuhaamassa senioritaloa, mutta totesin kaverit varattomiksi, ja velkataakkaa olisi syntynyt.
        Kun katselee tämän 80+ palstan kirjoituksia, tulee auttamatta mieleen, että mikään ei onnistuisi ilman käräjiä.
        Kaikilla on joku mielipide, sitten tulee yksi joka halveeraa muita ja sekoittaa koko pakan.

        En halua seniorikotiin, en mihinkään niin kauan kun koti on paikka jossa asun ja teen omat askareeni. Vielä en ole apua tarvinnut. Maalasin toisen makkarin seinät ja katon, olihan siinä tikkaille nousua ja laskua, mutta työ kiittää tekijäänsä, kun itse tekee itsellensä.

        En halua riidellä kenenkään kanssa, lähden kävelemään jos vieressä kärhämöidään.
        Yksin on hyvä olla ja eleä!


    • Anonyymi
      UUSI

      Tiedän ,että olen etuoikeutettu,. Olen myös superkiitollinen eämästä nyt ja aiemmin.Yli 50 v olemme olleet jo naimisissa. Kaksi kovin erilaista ihmistä yhdessä ,joten riittää mielipiteitä, sopua ja epäsopua. Sitä kutsutaan elämäksi. On ollut mahtava kesä. Koti-ihmisiä ollaan. Itse olen täydellinen introvertti .. on kesäkoti ja talvikoti, kauniit puitteet joka puolella. Kiitos Taivaan Isä juuri tästäkin päivästä.

      • Anonyymi
        UUSI

        Yli 50 v on elämän mittainen avioliitto,
        samoin oli meilläki,
        kunnes kolema vei puolisoni pois,
        nyt olen yksin
        puhekaveritki kuoleet, aivan hirvee tilanne,

        pakko vaan jatkaa elämää yksin hautaan asti,
        vanhuus on ihmiselän vaikeinta aikaa.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Yli 50 v on elämän mittainen avioliitto,
        samoin oli meilläki,
        kunnes kolema vei puolisoni pois,
        nyt olen yksin
        puhekaveritki kuoleet, aivan hirvee tilanne,

        pakko vaan jatkaa elämää yksin hautaan asti,
        vanhuus on ihmiselän vaikeinta aikaa.

        Olen samaa mieltä ja samassa tilanteessa.
        Lämpimät halaukset sinulle !


    • Anonyymi
      UUSI

      Just alkoi Elämäni piisi ohjelma,
      katson sitä kun parempaakaa katsottavaa ei tule TV:stä


      kirjoitellaan taas myöhemmin.

    • Anonyymi
      UUSI

      Nyt nukkumaan
      tai ainaki yritys, '

      jos ei tule uni
      tulen konelle katteleen onko täällä ketään huono unista,

      jos ei ole pelaan noita ilmaispelejä,
      niitten kanssa menee aika nopeesti,

      hyvää yötä

      • Anonyymi
        UUSI

        Jos olet aloittaja niin sinulle on tullut ainakin paljon vastauksia,
        joita voit käydä läpi, jos et muuta keksi.
        Mitäpä sitä yön yksinäisyydessä paljon keksii,
        toivoisi saavansa unta.

        Itselläni on nukkumisrytmi muuttunut paljon.
        Päivällä saatan väsähtää,
        mutta yritän olla nukkumatta päikkäreitä,
        että saisin illalla helpommin unta,
        mutta usein en saa kuitenkaan.

        Olen jostain lukenut,
        että unirytmi kulkee 90 minuutin eli puolentoista tunnin sykleissä.
        Jos ei mene nukkumaan, kun nukuttaa,
        uniaika menee ohi ja seuraavan kerran nukuttaa vasta noin 1,5 tunnin päästä.
        En ole sitä tarkkaillut kuitenkaan,
        mutta yritän mennä nukkumaan heti, kun väsymys tulee
        helpottaakseni unensaantia.

        Tänäänkän se ei ole onnistunut.
        Kukun täällä vielä, kun tuntui liian aikaiselta
        mennä nukkumaan 22.30 aikoihin.
        Kun menee aikaisemmin nukkumaan
        herää myös aikaisemmin
        enkä tykkää siitäkään,
        että neljän-viiden maissa aamuyöstä herää
        eikä saa unta enää.

        Minulle tulee kyllä paperi-Hesari,
        että sen ja aamukahvin ja aamiaisen kanssa
        vierähtää hyvinkin pari aamutuntia,
        jos "liian" aikaisin herään.
        Sen jälkeen saatan tuntea itseni väsyneeksi ja mennä uudestaan sänkyyn,
        ja joskus saatan hetkeksi torkahtaa,
        useimmiten en
        ja sitten koko päivä menee pökkyrässä.

        Olen aina ollut huono saamaan unta illalla,
        työaikana kyllä nukutti aamuisin,
        mutta nyt ei
        kun olisi tilaisuus nukkua vaikka kuinka pitkään.

        Miten sinun "unielämäsi" on muuttunut vai onko se muuttunut ?


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos olet aloittaja niin sinulle on tullut ainakin paljon vastauksia,
        joita voit käydä läpi, jos et muuta keksi.
        Mitäpä sitä yön yksinäisyydessä paljon keksii,
        toivoisi saavansa unta.

        Itselläni on nukkumisrytmi muuttunut paljon.
        Päivällä saatan väsähtää,
        mutta yritän olla nukkumatta päikkäreitä,
        että saisin illalla helpommin unta,
        mutta usein en saa kuitenkaan.

        Olen jostain lukenut,
        että unirytmi kulkee 90 minuutin eli puolentoista tunnin sykleissä.
        Jos ei mene nukkumaan, kun nukuttaa,
        uniaika menee ohi ja seuraavan kerran nukuttaa vasta noin 1,5 tunnin päästä.
        En ole sitä tarkkaillut kuitenkaan,
        mutta yritän mennä nukkumaan heti, kun väsymys tulee
        helpottaakseni unensaantia.

        Tänäänkän se ei ole onnistunut.
        Kukun täällä vielä, kun tuntui liian aikaiselta
        mennä nukkumaan 22.30 aikoihin.
        Kun menee aikaisemmin nukkumaan
        herää myös aikaisemmin
        enkä tykkää siitäkään,
        että neljän-viiden maissa aamuyöstä herää
        eikä saa unta enää.

        Minulle tulee kyllä paperi-Hesari,
        että sen ja aamukahvin ja aamiaisen kanssa
        vierähtää hyvinkin pari aamutuntia,
        jos "liian" aikaisin herään.
        Sen jälkeen saatan tuntea itseni väsyneeksi ja mennä uudestaan sänkyyn,
        ja joskus saatan hetkeksi torkahtaa,
        useimmiten en
        ja sitten koko päivä menee pökkyrässä.

        Olen aina ollut huono saamaan unta illalla,
        työaikana kyllä nukutti aamuisin,
        mutta nyt ei
        kun olisi tilaisuus nukkua vaikka kuinka pitkään.

        Miten sinun "unielämäsi" on muuttunut vai onko se muuttunut ?

        No nyt minun unimaailma meni ihan nurin niskoin. Yleensä olen valvonut myöhään, nukkunut seitsemisen tuntia, niin nyt nukuin sen päivällä, ei uni tule ollenkaan. Toisaalta, on täysikuukin, on vain siedettä. Ja mitä väliä sillä on koska nukkuu, koska valvoo,bkun sillä ole merkitystä. Mutta aloittajan ongelmaan, juttukaveri olisi kiva.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        No nyt minun unimaailma meni ihan nurin niskoin. Yleensä olen valvonut myöhään, nukkunut seitsemisen tuntia, niin nyt nukuin sen päivällä, ei uni tule ollenkaan. Toisaalta, on täysikuukin, on vain siedettä. Ja mitä väliä sillä on koska nukkuu, koska valvoo,bkun sillä ole merkitystä. Mutta aloittajan ongelmaan, juttukaveri olisi kiva.

        Tarkoitan siis live-elämässä välillä, ei millään raaski lasten perheitä häiritä yksinäisillä jorinoilla. En omista mitään sosiaalisia medioitakaan., vähän sellainen syrjäytynyt, miehen kuoleman jälkeen. Tuntuu, etten toivu ollenkaan.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitan siis live-elämässä välillä, ei millään raaski lasten perheitä häiritä yksinäisillä jorinoilla. En omista mitään sosiaalisia medioitakaan., vähän sellainen syrjäytynyt, miehen kuoleman jälkeen. Tuntuu, etten toivu ollenkaan.

        Mutta, totta, turhan paljonkin elämä pyörii nukkumisajatuksen ympärillä, minun ongelma ei ole nukahtaa, vaan kun nukahdan, säpsähdän hereille, se voi toistua peräjälkeen useita kertojakin. Kymmeniä. Jotain unikuvia varmaan tulee, jotka sen tekevät. Onko muilla samaa kokemusta?


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta, totta, turhan paljonkin elämä pyörii nukkumisajatuksen ympärillä, minun ongelma ei ole nukahtaa, vaan kun nukahdan, säpsähdän hereille, se voi toistua peräjälkeen useita kertojakin. Kymmeniä. Jotain unikuvia varmaan tulee, jotka sen tekevät. Onko muilla samaa kokemusta?

        En ole päässyt minkäänlaiseen pitempään unitilaan helteiden alettua enkä niiden loputtua.
        Viime yö meni valvoessa. Harmittaa. Tuskastun, kun uni ei tule. Tykkäisin niin nukkumisesta.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole päässyt minkäänlaiseen pitempään unitilaan helteiden alettua enkä niiden loputtua.
        Viime yö meni valvoessa. Harmittaa. Tuskastun, kun uni ei tule. Tykkäisin niin nukkumisesta.

        Minulla on hyvä keino oppia nkkumaan,
        koko ikäni olen ollu huono uninen,
        samoin tykkään nukkua kunnolla ja pitkän yön,
        mutta,

        mutta nyt ole keksiny keinon, aina illalla valvon puoleen yöhön vasta sitten otan
        puolikkaan nukahtamislääkkeestä, nykyisin aina nukahda melkein heti
        kun sänkyyn menen,
        mutta jos herään kesken yöllä eikä uni enään tule niin siivona vaikka kylppärin, keskellä yötä, tai kiukuttelen itelleni että hyvä on sitten kun ei uni tule mä oon vaikka konella , pelaan pelejä ja luen palstoja ja lehtiä, aina kun väsyksiin asti pakottaa yöllä ittensä valvomaan niin sitten uni tuleeki yllättäin,
        nyt mun keho on huomannu ettei kanata yöllä hetätäkkää se keho alkaa touhuta kaikelaista, niin nyt mn keho antaaki mun nukkua koko yö putkeen, joskus käyn wc:ssä mutt heti saanki taas unen ja nukun pitkään aamulla,

        siis olen huomannu, kun h y vä k s y n unettomuuteni ja kiukuttelen keholleni heh että hyvä on kun et anna nukkua niin sittempä valvon, heh
        nyt mun keho tykkääki nukkua koko yön kunnolla,


        siis unettoman ihmisen pitää hyväksyä se unettomuus ja kiukutella sille että hyvä on valvotaan sitte, heh,
        se oli mun keino unettomuuteen,

        pikkusen nurataa , mutta oman psyykkeen kanssa on joskus hyvä riidelläkki, kinastella kunnolla, se oli mun keino ja nyt tykkään nukkua ja mennä nukkumaan, enään ei tarvi kiukutella.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos olet aloittaja niin sinulle on tullut ainakin paljon vastauksia,
        joita voit käydä läpi, jos et muuta keksi.
        Mitäpä sitä yön yksinäisyydessä paljon keksii,
        toivoisi saavansa unta.

        Itselläni on nukkumisrytmi muuttunut paljon.
        Päivällä saatan väsähtää,
        mutta yritän olla nukkumatta päikkäreitä,
        että saisin illalla helpommin unta,
        mutta usein en saa kuitenkaan.

        Olen jostain lukenut,
        että unirytmi kulkee 90 minuutin eli puolentoista tunnin sykleissä.
        Jos ei mene nukkumaan, kun nukuttaa,
        uniaika menee ohi ja seuraavan kerran nukuttaa vasta noin 1,5 tunnin päästä.
        En ole sitä tarkkaillut kuitenkaan,
        mutta yritän mennä nukkumaan heti, kun väsymys tulee
        helpottaakseni unensaantia.

        Tänäänkän se ei ole onnistunut.
        Kukun täällä vielä, kun tuntui liian aikaiselta
        mennä nukkumaan 22.30 aikoihin.
        Kun menee aikaisemmin nukkumaan
        herää myös aikaisemmin
        enkä tykkää siitäkään,
        että neljän-viiden maissa aamuyöstä herää
        eikä saa unta enää.

        Minulle tulee kyllä paperi-Hesari,
        että sen ja aamukahvin ja aamiaisen kanssa
        vierähtää hyvinkin pari aamutuntia,
        jos "liian" aikaisin herään.
        Sen jälkeen saatan tuntea itseni väsyneeksi ja mennä uudestaan sänkyyn,
        ja joskus saatan hetkeksi torkahtaa,
        useimmiten en
        ja sitten koko päivä menee pökkyrässä.

        Olen aina ollut huono saamaan unta illalla,
        työaikana kyllä nukutti aamuisin,
        mutta nyt ei
        kun olisi tilaisuus nukkua vaikka kuinka pitkään.

        Miten sinun "unielämäsi" on muuttunut vai onko se muuttunut ?

        Olen ikäni ollu huono uninen,

        äsken kirjoitin pitkän jutun miten olen oppin oikeesti nukkumaan,

        vihdoinki vasta näin vanhana tajusin, unettomuus pitää hyväksyä ja alkaa oman psyykkeen kanssa kiukuttelemaan unottomuudelle,
        vihdoinki hyväksyn unettomuuden ja sen seurauksena nyt osaanki nukkua koko pitkän yön, aika outoa, etten ennemmin keksiny ,
        koskaan enne en ole nukkunu päikkäreitä, nyt uskalla nukkua päikkäritki ja silti osaan nyt nukkua yötki kunnolla,

        luulempa että kaikilla unettomilla on oma psyyke esteenä saada unta,
        kaikki taistelee omaa psyykettään vastaan ja uni ei tule,

        mutta kun hoksaaki hyväksyä unettomuuden , huh kuinka onkaa osaaki yllättäin nukkua pitkiä levollisia öitä, näin on käyny minulle nyt vasta vanhana pitkästi yli kahdeksankymppisenä,
        nyt vasta olen tajunnu hyväksyä huono unisen elämäni,
        siitä kiitso luojalle

        se on totta oppia ikiä kaikki, vanhuski voi vielä vanhanki itsestäänki oppia uusia piirteitä, kuten hyväksyä omat heikot puolensa , niin ne yllättäin katoaaki, ei vaivaa enään.

        jaksamista ja koita opetella hyväksymään huonounisuus, niin minäki vihdoin tein, aikasemmin en sitä yhtään ymmärtäny,


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitan siis live-elämässä välillä, ei millään raaski lasten perheitä häiritä yksinäisillä jorinoilla. En omista mitään sosiaalisia medioitakaan., vähän sellainen syrjäytynyt, miehen kuoleman jälkeen. Tuntuu, etten toivu ollenkaan.

        Ei siitä ikinä toivukkaa,
        meidän vaan pitää elää päivä kerrallaan,

        tämä yksin eläminen joskus tympii,
        haluis niitä kavereita joita ennen oli luonnostaan lapsena ja nuorena,
        harmi vaan ne kaikki on kadonneet meneisyyteen,
        ja kun puoliso kuoli
        minä en kyllä halunnu hakeakkaan uutta kaveria, mutta haluisin semmosia puhekavereita hyviä ystäviä kuten oli nuoruudessa kun porukkojen kanssa kävimme tansseissa, silloin kaveruus oli itsestään selvää,
        sen tyylistä vanhuutta nyt itse haluisin mutta maailma on muuttunu, kuten myös yhteiskuntamme,
        kaikki ei ole enään samoin kuin nennen, nyt meidän vaan pitäisi sopeutua näihin aikoihin,
        ja se näyttäytyy kovin surkeena, yksin elämisenä, joten meidän vaan on pakko koittaa liikkua kykymme mukaan ulos kodista vaikka kauppihin asialle, kuhan tuntisimme vaan vielä kuuluvamme ihmisenä ihmisten joukkoon,
        se vanhukselle joskus on vaikeeta, kun kunto hiipuu ja jaksaminen alkaa olla kortilla,
        ei enään niin vain jaksakaan lähteä kuten terveenä ja nuorena ihmisten joukkoon,
        onneksi meillä on kuitenki vielä yhteiskunnassamme kotipalvelu olemassa ja me vanhukset kyllä olemme oikeutettuja niitä käyttämään
        kukanenki varojensa mukaan,
        vaikka silloin tällöin siivouksen merkeissä,

        vanhuus on ihmiselämän hankalinta aikaa.

        kirjitellaan kuulumisia, jututki auttaa jonkinverran ja ilahduttaa yksinoloa.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta, totta, turhan paljonkin elämä pyörii nukkumisajatuksen ympärillä, minun ongelma ei ole nukahtaa, vaan kun nukahdan, säpsähdän hereille, se voi toistua peräjälkeen useita kertojakin. Kymmeniä. Jotain unikuvia varmaan tulee, jotka sen tekevät. Onko muilla samaa kokemusta?

        On minullaki joskus tommosta,
        kai se on jokin ääni joka säpsyttää hereille, , ainaki joskus postiluukun räpsäys herättää, vaikka ei s mua haittaakaa, postin pitää tullakki turvallisesti kotiin eikä jäädä luukkuun, se voi joku varastaa jos jää luukkuun,
        mulle on joskus niin käynykki,
        lentoliput katosi naapurin luukkuun, huh, onneksi posti sai asia ajoissa selviettyä,


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olen miettinyt kauan

      miten reagoisin, kun näen sinut taas. Ehkä ladannut tuohon hetkeen liikaa odotuksia. Ja sitten kun lopulta olit siinä, h
      Ikävä
      37
      3137
    2. Mitä ensi viikolla tapahtuu?

      Mitä toivot, että ensi viikolla tapahtuu?
      Ikävä
      52
      2694
    3. Archie ja Iida ero.

      Suuri kohujen saattelema rakkaustarina on ohi?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      141
      2580
    4. Olen levoton takiasi

      Enkä saa itseäni rauhoittumaan
      Ikävä
      158
      2114
    5. Ostiko maailma sinut minulta?

      Kun et enää resonoi kuin ennen. Kun et enää ihmetellen katso ympärillesi ja pohdi mitä mäen takana on? Ymmärrän ja tue
      Ikävä
      20
      1888
    6. Oletko varattu minulle?

      Mieheltä kysyn.
      Ikävä
      77
      1845
    7. On niin paha olla

      Tarviin jotain jolla turruttaa... Kuka voi auttaa.
      Ikävä
      40
      1509
    8. Vanhempi mies

      Jos yritän ajatella sinut pois sydämestäni, ikävä ja surullinen kaipuu tulee kaksin verroin kovempana. Olit mun unessa
      Ikävä
      25
      1338
    9. Älä stressaa. Rakastan sua

      Eikä tämä tunne mene pois, se on varmaan jo huomattu kumpikin ❤️
      Ikävä
      51
      1057
    10. Minna Kuukka joutui jekuttamaan ovelasti TTK:n takia - Tästä oli kyse - Tunnustaa: "No joo, joo..."

      Symppis Minna Kuukka! Minna on kyllä erinomainen valinta Tanssii Tähtien Kanssa -oppilaaksi - vai mitä mieltä olet? To
      Tanssii tähtien kanssa
      24
      1032
    Aihe