Miksi kirjoitan Sinulle tänne

Ainoa, mikä on pitänyt minut elossa kaikki nämä vuodet. Se, minkä tahtiin hengitän ja astelen. Se, minkä kautta tunnen, koen ja vapautan tunteeni. Se, miten kuvailisin elämäni, jos minulta kysyttäisiin. Se, mikä saa minut itkemään ja nauramaan. Musiikin raaka ja Rakastava voima ja lepo sen sylissä. Kuin ihmisen..

Mutta tiesitkö, että jokainen sävel muistuttaa aina myös Sinusta. Saa elämään sen rakkauden, tuntemaan sen tuskan, läpikäymään sen ahdistuksen, syttymään sen toiveen, mielessäni- aina vain uudestaan, ja uudestaan.
En voi luopua musiikista. En rakkaudesta, joka siitä herää ja täyttää pienen maailmani. En sen vuoksi kykene pakenemaan muistoja Sinustakaan. Ikinä. Siksi olen täällä. Siksi herään, kirjoitan, ja sammun, ja herään, kirjoitan, ja sammun... Aina vain, uudelleen ja uudelleen. Kuten paha tapa. Tai harvinainen herkku.