Olen huomannut, että monet roikkuvat kuukausia tai jopa vuosia jonkun ihmisen kanssa viestiyhteydessä – puhelut, sähköpostit, somet, mitä vain – mutta eivät koskaan sovi tapaamista.
Silloin suhde jää ilmaan roikkumaan, ja lopulta molemmat kyllästyvät, katoavat tai löytävät jonkun muun.
Kirjoittelu ja puhelut on mukavaa, mutta ne eivät koskaan korvaa sitä, mitä tapahtuu, kun näkee toisen kasvotusten. Vasta silloin näkee, onko oikeaa kipinää, vetovoimaa ja sitä tunnetta, mikä saa jatkamaan.
Jos tapaamista venyttää liian pitkään, syntyy epävarmuuksia, väärinkäsityksiä ja mielikuvat alkavat elää omaa elämäänsä – yleensä väärään suuntaan.
Neuvo: jos on yhteys ja kiinnostus, kannattaa sopia tapaaminen mahdollisimman pian. Muuten riski on, että koko homma kuihtuu ennen kuin se ehti edes alkaa.
Oletteko te kokeneet, että pitkät “vain viestittely” -vaiheet johtavat johonkin hyvään?
Silloin suhde jää ilmaan roikkumaan, ja lopulta molemmat kyllästyvät, katoavat tai löytävät jonkun muun.
Kirjoittelu ja puhelut on mukavaa, mutta ne eivät koskaan korvaa sitä, mitä tapahtuu, kun näkee toisen kasvotusten. Vasta silloin näkee, onko oikeaa kipinää, vetovoimaa ja sitä tunnetta, mikä saa jatkamaan.
Jos tapaamista venyttää liian pitkään, syntyy epävarmuuksia, väärinkäsityksiä ja mielikuvat alkavat elää omaa elämäänsä – yleensä väärään suuntaan.
Neuvo: jos on yhteys ja kiinnostus, kannattaa sopia tapaaminen mahdollisimman pian. Muuten riski on, että koko homma kuihtuu ennen kuin se ehti edes alkaa.
Oletteko te kokeneet, että pitkät “vain viestittely” -vaiheet johtavat johonkin hyvään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jossain tapauksissa ei perustu mihinkään haluun tavata oikeasti.
Komppaan tätä
Varatut miekkoset harrastavat tuota, PALJON.
Aikuiset yrittää keskustella.
Susi antaisit jo olla ja rauhoittuisit. Oletko ihan ok vähän tuntuu ettet ole.
Näitä aloituksia nyt riittää vähän eri mausteilla niin kauan että rauhoittuu.