Tulojärjestelmät

Kansalaistasolla on mahdollista kerätä tuloja neljällä eri tavalla, jos ei oteta lukuun rikollisia tapoja.

Ensimmäinen tapa on elää palkallaan. Se on perimerikkalainen tapa. Mahdollisimman pienellä verotuksella pyritään ruokkimaan työllisyyttä. jotta jokainen voisi elättää itsensä. Tämän järjestelmän on ongelma on epätasainen tulonjako.

Toinen tapa on pohjoimainen hyvinvointivaltio, jossa enemmistö hankkii toimeentulonsa työllä, mutta työttömienkin hyvinvointi pyritään turvaamaan. Järjestelmän ongelma on heikentynyt työmotivaatio.

Kolmas tapa on omistajuus, jonka myötä peritty omaisuus turvaa jälkipolvien toimeentulon. Tämän ongelmana on se, että se koskee varsin pientä väestöryhmää. Enemmistöllä ei ole varakkaita perinnönjättäjiä.

Neljäs tapa omistajuus, jota tavoitellaan esim. perintöjen ja yrittäjä- ja palkansaajatulojen avulla. Tämä tarkoittaa elämistä pääomatuloilla. Ongelma siinä on se, että riittävän sijotusomaisuuden kokoaminen ei kaikilta onnistu.

Oma arvioni näistä on se, että pääomatulojen merkitys toimentulon hankkimisessa yleistyy voimakkaasti, koska työvoiman tarve vähenee. Varsinkin tekoälyn voi arvella mullistavan maailman niin, että yhä vähemmän on tarjolla työtä ihmisille. Voi olla, että siirtymä kohden kansankapitalismia on alkamassa paljon vahvempana kuin aiemmin. Pinnan alla se on jo alkanutkin, Palkansaajat siirtyvät siis vähitellen omistajiksi. Jäljelle jää kuitenkin paljon ihmisiä, joilla halpahintaisen työn tekeminenon ainoa mahdollisuus. Toinen mahdollisuus on se, että valtiot ryhtyvät verottamaan yrityksiä niin, että hyvinvointia voidaan jakaa kaikille. Mutta jos haluaa varmuutta toimeentulon hankkimiselle, kannattaa pyrkiä omistamaan yrityksiä eli sijoittamaan osakkeisiin. Historiallisesti tämä on ollut erittäin tuottavaa ja on sitä todennäköisesti tulevaisuudessakin.