.... Aadam-universalisteja.
Heidän jumalansa puntarissa Aadamin lankeemus painaa mittaamattoman paljon enemmän kuin Jeesuksen vanhurskas teko ristillä.
Ja tämä Rooman kirkon Raamattuun ujuttama kammottava oppi on ottanut heidät niiin täysin orjkseen, että jo pelkkä ajatus siitä, että tuota oppia voisi kyseenalaistaa, saa heidät takajaloilleen ja suoltamaan valheita kristillisestä universalismista.
Koettakaa uskaltaa ajatella edes tämä ajatus: jos islam olisi alusta alkaen julistanut kaikkien pelastumista, olisiko se sellainen uskonto kuin se nykyisin on?
Usko(nno)n ytimessa infernalistinen kristillisyys ei eroa islamista yhtään mitenkään.
Heidän jumalansa puntarissa Aadamin lankeemus painaa mittaamattoman paljon enemmän kuin Jeesuksen vanhurskas teko ristillä.
Ja tämä Rooman kirkon Raamattuun ujuttama kammottava oppi on ottanut heidät niiin täysin orjkseen, että jo pelkkä ajatus siitä, että tuota oppia voisi kyseenalaistaa, saa heidät takajaloilleen ja suoltamaan valheita kristillisestä universalismista.
Koettakaa uskaltaa ajatella edes tämä ajatus: jos islam olisi alusta alkaen julistanut kaikkien pelastumista, olisiko se sellainen uskonto kuin se nykyisin on?
Usko(nno)n ytimessa infernalistinen kristillisyys ei eroa islamista yhtään mitenkään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Täytynee olettaa, että uskonnonfilosofien esittämä apokatastasis-ajatus on kuin kantilainen “puhtaan järjen” päätelmä. Sen esittäjä olettaa sen olevan paras ja loogisin vaihtoehto, jos kuulija vain hyväksyy ne ennakkoehdot, jotka näkemyksen kannattaja häneltä vaatii.
Mutta miten perustelu kulkee?
Näkemys on aidosti “universalistinen” siinä mielessä, että sen perusteita kannattaa viime kädessä vain sen edustaja mutta silti se koskee kaikkia maailmanihmisiä. Apokatastasis-opin puolustaja siis ajattelee, että maailman kaiken uskonnollisuuden yläpuolella on olemassa tiettyjä universaaleja periaatteita, jotka vain näkemyksen kannattaja ymmärtää. Ihmiset – uskovat ja uskonnottomat – tulevat yllättymään, kun he kerran “joutuvat” toteamaan ennalleen asettamisen olevan totta.
( Timo Eskola)
s-seutulainen
Kaikki joutuvat taivaaseen
Miten sinne taivaaseen oikein mennään? Ikivanhat teologiset kysymykset nousevat aika ajoin uudestaan kirkollisen keskustelun ytimeen. Nyt keskustelua herättää ennen kaikkea David Bentley Hartin uusi kirja That All Shall Be Saved: Heaven, Hell, and Universal Salvation ja hänen edustamansa universalismi.
Hartin lähtökohta ortodoksiteologina on etenkin kirkkoisä Basileus (300-luku). Hän esittää, että dogmatiikan perinne on myöhemmin tulkinnut ikuisen pelastuksen väärin. Eri teologien näkemyksiä selvitellen hän perustelee, että hyvä Luoja on kaikkien Vapahtaja: jos Jumala ei pelasta kaikkia, hänen valtakuntansa jää vain unelmaksi ja meidän maailmamme (koko luomakunta) osoittautuu painajaiseksi. Siksi ikuista tuomiota ei ole olemassa, vaan kaikki pelastuvat. Sanana apokatastasis tarkoittaa ennalleen asettamisen oppia. Origenes ja jotkut kirkkoisät kannattivat sitä (Kysymys oli siitä,
helvetti ikuinen tila, vai palautuuko kaikki sen jälkeen ennalleen). Augustinus, Lutherin henkinen isä, vastusti Origenesta. Hän oli Raamatun perusteella vakuuttunut siitä, että Jumalan oikeudenmukaisuus edellyttää syntien rangaistusta. Evankeliumin ja Kristuksen ulkopuolella ei ole pelastusta.
Nykyään näkemystä tai jotain sen versiota kutsutaan universalismiksi. Kaikki suuntauksen kannattajat eivät enää spekuloi helvetin luonteella. Monet niin kutsutun modernin teologian edustajista viittaavat kaikkien ihmisten pelastumiseen ilman sen kummempia dogmatiikasta nousevia perusteita. Näihin kuuluu Suomessa suosiota saanut Marcus Borg kirjallaan Kristinuskon sydän, sekä kyseisen kirjan suomentaja, tohtori Kari Kuula, joka on edustanut kantaa sekä lehtiartikkeleissaan että helvettiä käsittelevässä kirjassaan.
Vastaavaa keskustelua käytiin takavuosina, kun pastori Antti Kylliäinen julkaisi pamflettinsa Kaikki pääsevät taivaaseen. Nimi viittaa ennalleen palauttamiseen. Kylliäinen ei perustellut näkemystään Origeneella. Asiaa puolusteltiin lähinnä sillä, että luonnollisen teologian ehdoilla tehtyjen johtopäätösten mukaan Jumalalla ei ole oikeutta jättää ketään mahdollisen taivaan ulkopuolelle – jos kuoleman jälkeen sattuisi olemaan elämää. Kylliäisen perustelu ei ollut yhtä hienostunut kuin Hartin, mutta tulos sama.
Pohtijat eivät kuitenkaan ole yleensä tulleet ajatelleeksi uskonnollisen kysymyksen toista puolta. Näkemyksen mukaan nimittäin kaikki joutuvat taivaaseen. Ja se on harkitsematon väite. Kaikki maailman ihmiset eivät missään nimessähalua"taivaaseen, eivätkä etenkään kristittyjen taivaaseen, missä Jeesus Kristus hallitsee (viimeksi eilen luin tavallisesta romaanista lauseen: ”Minä en missään nimessä haluaisi taivaaseen, jossa on niin paljon uskovaisia.”). Sama asenne koskee muita uskontoja.
Muslimit eivät tietenkään ajattele uskottomien pääsevän taivaaseen. Lukemattomien hindulaisten ja buddhalaisten suuntausten mukaan ajatus sotisi puolestaan kaikkea sitä vastaan, mitä nämä uskovat ihmisen henkisestä kehittymisestä, karmasta ja valaistumisesta. Pelkkä ajatuskin on loukkaava – siitä huolimatta, että jotkut aikamme protestanttiset missiologit ovat nyt saattelemassa heitä yhteiseen taivaaseen.
Pohditaanpa asiaa hetki uskonnonfilosofian näkökulmasta, koska keskustelijat eivät vetoa ensisijaisesti Raamattuun (näkemyshän on kärkevästi Raamatun käsitystä vastaan). Täytynee olettaa, että uskonnonfilosofien esittämä apokatastasis-ajatus on kuin kantilainen “puhtaan järjen” päätelmä. Sen esittäjä olettaa sen olevan paras ja loogisin vaihtoehto, jos kuulija vain hyväksyy ne ennakkoehdot, jotka näkemyksen kannattaja häneltä vaatii.
Mutta miten perustelu kulkee?
Näkemys on aidosti “universalistinen” siinä mielessä, että sen perusteita kannattaa viime kädessä vain sen edustaja mutta silti se koskee kaikkia maailmanihmisiä. Apokatastasis-opin puolustaja siis ajattelee, että maailman kaiken uskonnollisuuden yläpuolella on olemassa tiettyjä universaaleja periaatteita, jotkavain näkemyksen kannattaja ymmärtää. Ihmiset – uskovat ja uskonnottomat – tulevat yllättymään, kun he kerran “joutuvat” toteamaan ennalleen asettamisen olevan totta.
jatkuu...
... jatkoa
Suurin ikuinen totuus on kapea: Jumala luojana haluaa kaikkien pelastuvan. Pelastus ei tapahdu, kuten Uusi testamentti opettaa. Sen sijaan Jumala pelastaa ihmiset sillä perusteella, että teologi haluaa hänen pelastavan kaikki. Tämä tietenkin on kehäpäätelmä, mutta lohdullinen. Todennäköisesti lukijan täytyy lisäksi olettaa, että näkemyksen odotukset “taivaasta” eivät nouse nekään Raamatusta.
Jos asiat asetetaan “ennalleen”, tuloksena on saman kaltainen todellisuus, jonka keskellä nyt elämme. Siihen eivät kuulu synti tai sovitus (tämä koskee ainakin Borgia ja Kylliäistä). Tästä seuraa uusi ongelma. Teoria ei nimittäin tarjoa mitään perusteita sille, että uusi “ennalleen asetettu” tila olisi moraalisesti sen parempi, kuin nykyinen maailmanmeno. Kristus ei ole synnin voittaja, eikä saatanaa ole sidottu. Jälkimmäistä tuskin oletetaan olevan edes olemassa (näin ei tee ainakaan Borg, Hart saattaa olla tässä perinteisempi). Mutta moraalinen ongelma pysyy. En ole tavannut yhtään teologia, joka luopuisi siitä.
Sen sijaan monet kannattavat uskontoa arvoelämyksenä.
Olisi siten johdonmukaisinta ajatella, että apokatastasis-oppi tuottaa syklisen maailmankuvan, jossa ihmiskunta joutuu etsimään moraalista edistymistään todellisuudesta toiseen. Tällainen uskonnollinen järjestelmä tosin tunnetaan jo. Karman uskonto on eräänlainen looginen, uskonnonfilosofinen yritys selittää ihmiskunnan suurta moraalista ongelmaa luonnollisen teologian ehdoilla.
Loogiset uskonnonfilosofiset vaihtoehdot ovat siten kiusalliset. Joko apokatastasis hylkää käsityksen synnistä eikä kykene enää vastaamaan ihmiskunnan todellisiin ongelmiin (paratiisina tätä petoksen ja väkivallan maailmaa tuskin kukaan pitää). Tai sitten apokatastasis palauttaa karman lain ja ajautuu mielikuviin toistuvista todellisuuksista, joissa"etsitään vapautumista askeettisen itsekurin kautta. Lienee syytä muistaa, että Raamatun opetus jumalattoman vanhurskauttamisesta ratkaisee tuollaiset ongelmat.
Borg ja Hart eivät sitä tunne – mutta se on yllättäen vieras myös monille suomalaisille teologeille. Kristus on antanut kertakaikkisen uhrin langenneen ihmiskunnan puolesta. Siksi jokainen “joka huutaa avuksi Herran nimeä” pelastuu. Mutta miten kukaan voisi pelastua, ellei kukaan julista evankeliumia?
( Lähde: Timo Eskola Perusta-lehti numero 6. vuonna 2019/Vapaasana foorumi To Loka 10, 2024 8:18 am kirjoittaja vakiokalusto)
s-seutulainen
Eskola tekee taktisesti oivallisesti. Koska häntä ei kiinnosta aidosti universalismin perustelut, hän sipaisee ilmiötä pinnalta ja ottaa esimerkeikseen pari tapausta, joita unversalistit itse eivät arvosta.
Siksi jonkun Eskolan toistuva siteeraaminen on tavattoman ärsyttävää. Se on kuin näyttäisi jostakusta inhoamastaan poliitikosta otettua valokuvaa, jossa kyseinen poliityiko nääyttää hassulta tai vastenmieliseltää. Sellainen ei ole reilua.
Tämä epäreiluus ja keskustelusta pakeneminen AINA tilaisuuden tullen kertoo minulle, että helvettiopin kannattajila ei ole puhtaat jauhot pussissa. Irvokkain versio on jossakin mielessä Usko Toivonen, joka nimeäää jaarittelunsa ja paapatuksensa "Jeesuksen opiksi" ja julistaa jokaisen, joka ei alistu hänen Korkea-arvoisuutensa alaisuuteen, "lihalliseksi" ja ties miksi.
Mahatma Gandhi sanoi aikoinaan, että uskontoja arvosteltaessa ja puntaroitaessa ei tule arvioida niiden huonoimpia versioita ja edustajia vaan parhaita.
Minä olen tehnyt tämän infernalismin osalta - minä perehdyin sen parhaisiin edustajiin 35 vuoden ajan ja tulin lopulta siihen tulokseen, että se on harhaoppi - se jos jokin tyydyttää "ihmisen lihaa".
Kukaan teistä helvettiopin kannatrajista ei voi sanoa samaa itsestään suhteessa universalismiin. Sen osoittaa jo nämä kuolettavan tylsät samojen typerien ja pinnallisten kriitikoiden lainaamiset ja esimerkiksi se, kuinka allergisia te olette ajatukselle siitä, että asioihin tulisi perhetä alkukielen valossa (esim. tappaus Usko Toivonen ja Apt. 26:18).
perehtyä
tapaus
Ikuiseen helvettiin uskovat ovat oma lajinsan, eikä tätä oppia kannata riistää heiltä pois.
Ihmisen äly ja ymmärrys on myös tarkoitettu totuuden etsintään.
Jokainen voi tykönään pohtia mihin haluaa uskoa ja onko se mielekästä ja järkevää?
Kaikkitietävänä Jumalan olisi toki pitänyt etukäteen tietää, että kaikki eivät älyä nielaista Jumalan heille asettamaa syöttiä (Jeesusta).
Mutta mm helluntalaisuudessa Jumalan kaikkivaltius ja kaikkitietävyys päättyy oppiin ikuisesta helvetistä, jossa tämä tyranniksi (Saatanaksi) käännetty jumala, polkee katkeroituneesti epäonnistuneet luomuksensa ikuisen helvetin tuleen?
Haluaisitko OIKEASTI istua tällaisen tyrannin pöytään hääaterialle?
Nyt rehellisiä vastauksia?
"Haluaisitko OIKEASTI istua tällaisen tyrannin pöytään hääaterialle?
Nyt rehellisiä vastauksia?"
Ei tule vastauksia, koska ihmiset eivät uskolla sanoa, mitä sydän sanoo, vaan haluavat palvella tyrannia?
Mitä tämmöinen höpinä on!?
Lue Raamattua äläkä tee omia järjenpäätelmiäsi.
Älä mittaa Jumalaa oman, inhimillisen mittapuusi mukaan.
Jumala tekee mitä tahtoo, missä tahtoo, milloin tahtoo.
1 Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:
2 Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.
3 'Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?' Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää.
4 Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua.
5 Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt.
6 Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.
( Job. 42)
Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.
( 2 Kor. 10:5)
Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
( Hebr. 4:12-13)
16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
( Joh. 3)
s-seutulainen
Vaikka siteeraisit Raamattua miljoona kertaa, jumalaa, joka tuomitsisi ihmisiä iankaikkiseen rangaistukseen rajallisesta määrästä syntejä, ei voi olla olemassa.
Järjen päätelmiin vetoatte VÄÄRÄSSÄ YHTEYDESSÄ aina ja toistuvasti te, jotka olette tuon mielikuvitusluomuksenne orjuuttamia - te, jotka ITSE ette kykene kuulemaan nuhdetta: "Miksi te ette ITSE päätä tykönänne, mikä on oikein?"
Vauvakristitty, joka EI MISSÄÄN KOHDEN EROA ORJASTA, ei ymmärrä lainkaan, mistä tuossa nuhteessa on kyse. Sen ymmärtäminen kun edellyttäisi aikuisuutta.
Ei ole ikuisesti palavaa helvettiä ! Raamattu sanoo " jokainen jumalaton saa tekojensa mukaan"
Saanen korjata lausumaasi.
Ei ole helvettiä, ei ole taivasta, on tämä elämä ja kun se päättyy, kaikki on kerran eläneeltä loppu.