Kaipaus muuttuu välillä vihaksi. Ei mitenkään pahasti vaan sillä tavalla että jos kaipaamani henkilö tulisi jossain vastaan niin en reagoisi mitenkään, en tervehdi enkä mitenkään muutenkaan huomio, katson hetken ja sillä sipuli.
Suoraan sanottuna *ituttaa tuollaiset ihmiset jotka pistää poikki täysin. Eivät edes ystävänä, kaverina voi olla.
Itse en ole sellainen joka unohtaisi tai sulkisi kokonaan pois ketään.
Suoraan sanottuna *ituttaa tuollaiset ihmiset jotka pistää poikki täysin. Eivät edes ystävänä, kaverina voi olla.
Itse en ole sellainen joka unohtaisi tai sulkisi kokonaan pois ketään.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Molotanko turhaan sua sittenkin.
En minäkään tervehtisi, edes katsoisi enkä vastaisi mihinkään yhteydenottoon. Alhaista touhua toiselta.
Ei näytä kiinnostelevan, itsepä olet sen päätöksen tehnyt.
Rakkaus ja kaipaus eivät koskaan muutu vihaksi, puhun kokemuksesta. Se, että toinen ei tervehdi tai jää sanattomaksi, voi johtua voimakkaista tunteista. Jos tunteita on liikaa, iskee helposti pakenemisreaktio.
Tämä on totta. E
Mun kaivattu teki usein tätä ❤️
Mulla on niin ikävä häntä.
Itken usein hänen perään ja vihaan itseäni kun en kertonut tunteistani😔
Kyl sä vielä ehdit kertoa tunteistasi🪽✨❤️🙏
Miksi palstaäijä ja aloittaja nämä näytelmäsi ovat aina niin kovin tuskaisia? T naiselta
Joo. En vihaa, mutta en aio yrittää päästä kontaktiin enää.
Itse en tiedä miksi pitäisi rokottaa ihmisiä mukanaan joita ei oikeasti kiinnosta. Jotka eivät koskaan kysy mitä kuuluu tai muutenkaan itse ota yhteyttä ikinä. Aikansa sellaista katselin sitten se on heippa. 🖐
Noin juuri on hyvä toimia, jos hiljaisuus on ollut pysyvää todella kauan. Hiljaisuus tarkoittaa sitä ettei ole tarvetta tutustua! Ja se oli molemminpuolista!
Kyse on kyllä ihmisistä johon jo tutustunut. Mulle ihan sama mitä puolitutut tekee.
Ja mikä oli molemmin puolista? Miksi kuvittelet että sinulle viestini olisi osoitettu
hiljaisuus
Tulee ensimmäisenä mieleen narsisti, niillehän toinen on vaan esine tai muu hyötykapistus, kun eivät enää tarvitse heittävät pois, alkuun projisoivat vihansa jätettyyn ja etsivät sitten uuden lelun, jolle mustamaalaavat entisen saadakseen kaipaamaansa huomiota.
Tai sitten ystävä joka ollut niin ilkeä että on jättänyt yksin pulaan eikä sitä voi anteeksi antaa.
Omalta kohdaltani sanoisin, että en osaa vihata pitkäaikaista ystävääni, joka on ottanut etäisyyttä minuun jo pari kuukautta. Viiden vastaamattoman yhteydenottoni jälkeen luovutin, kun aloin tuntea itseni hölmöksi. Vihaan omaa sinisilmäisyyttäni.
Olen kiitollinen hänelle niistä lohduttavista hetkistä, jolloin hän oli tukenani eläessäni vaikeita aikoja... sain häneltä silloin (ja aina) enemmän kuin annoin.
Toivon hänelle kaikkea hyvää tulevaisuuteen löytämänsä leskirouvan kanssa!
Sä vaikutat tosi kivalta ja älykkäältä naiselta, joka näet asioissa eri puolia.
Mut ei sun kannata miettiä menneitä eikä kaivata moista luuseria, joka lopetti yhteydenpidon kanssasi tavattuaan jonkun kiimasen ja ehkä varakkaan leskirouvan.
Eikö pitäisi olla nk tarkoituksenhakuisesti tyhmällekin jo selvää, että tämä jatkuva itsensä kanssa kirjoittelu on tälle äijälle jonkun sortin sessuaalinen teko? T naiselta
Ihmiset polttaa sillat mutta sitä se elämä on.
En usko voivani koskaan vihata kaivattuani. Hänen ansiosta sain kuitenkin tuntea, miltä tuntuu rakastaa toista tosissaan. Vaikka välillä on vaikeaakin.
Itse taas pistän välit poikki ihmisiin, jotka eivät ole ystävyyden/kaveruuden/tms. väärtejä. Jos olet satuttanut, pettänyt luottamuksen, hyväksikäyttänyt, tai vastaavaa, tarpeeksi pahasti, niin kyllä, unohdan ja suljen sinut pois elämästäni.
Vihaa ihan rauhassa, se ei ole mitään pois keneltäkään muulta kuin itseltäsi.
Ei kyllä muutu. Ainakaan minulla.