Sanna ja Riikka painimatsissa, kumpi voitti?

Tänään suomalaisen politiikan näyttämö sai odottamattoman käänteen, kun entinen pääministeri Sanna Marin ja nykyinen valtiovarainministeri Riikka Purra kohtasivat – ei eduskunnan istuntosalissa, vaan painimatolla. Tapahtuma järjestettiin hyväntekeväisyystempauksena Juupajoen työväentalolla, mutta ottelu sai nopeasti symbolisen latauksen: tässä mittelivät kaksi ideologisesti erilaista, vahvaa naista, joilla molemmilla on taustallaan vaikuttava poliittinen ura.

Ottelun kulku
Paini käytiin klassisilla kreikkalais-roomalaisen painin säännöillä, kolmessa erässä. Ensimmäinen erä oli tiukkaa vääntöä, mutta Marin osoitti alusta asti nopeutta ja ketteryyttä, joka toi hänelle piste-etumatkan. Purra puolestaan käytti hyväkseen rauhallista ja määrätietoista otettaan, eikä päästänyt Marinia helpolla.
Toisessa erässä Purra onnistui kääntämään tilanteen edukseen. Hän käytti strategista malttia ja voimakasta puolustusta, vieden Marinin hetkeksi mattoon ja saaden pisteitä. Katsojat näkivät tässä erässä, miksi Purraa pidetään sinnikkäänä ja peräänantamattomana – hän ei luovuta helposti, ei politiikassa eikä painissa.

Kolmannen ja ratkaisevan erän alkaessa tapahtui jotakin, mitä kukaan ei odottanut. Kesken intensiivisen väännön katsomon reunalta kajahti tuttu ääni: "Nyt tytöt, periksi ei anneta!" Entinen perussuomalaisten puheenjohtaja ja ex-ulkoministeri Timo Soini kirmasi paikalle, päällään sinivalkoinen painihaalari, jonka selässä luki "Soini 100%". Yleisö räjähti nauruun ja aplodeihin, kun Soini teki symbolisen eleen astumalla kannustavaksi kolmanneksi hahmoksi maton laidalle.

Mutta juuri kun Soini nosti nyrkkinsä ilmaan ja huusi: "Suomi takaisin!", tapahtui pieni, inhimillinen mutta kiistatta koominen onnettomuus – hän päästi pierun. Mikrofoni nappasi äänen, joka kaikui hetkeksi juhlallisessa hallissa. Painijat hämmentyivät. Yleisö ei tiennyt, pitäisikö nauraa vai teeskennellä, ettei mitään tapahtunut. Lopulta koko sali repesi – mukaan lukien Marin ja Purra, jotka nauroivat niin paljon, että ottelu keskeytyi hetkeksi.

Soini otti tilanteen haltuun vanhalla poliittisella karismallaan:
"Politiikassa – ja painissa – joskus sattuu, mutta ei se ole häpeä!"

Tasapeli – ja ehkä se olikin paras lopputulos
Tuomarit julistivat ottelun lopulta tasapeliksi – ei siksi, ettei toinen olisi ollut fyysisesti vahvempi, vaan siksi, että molemmat edustivat omalla tavallaan vahvuutta, päättäväisyyttä ja tahtoa. Marin toi peliin nopeuden ja rohkeuden, Purra puolestaan vakauden ja strategisen tarkkuuden. Ottelu päättyi halaukseen, yleisön seisoessa ja osoittaessa suosiota.

Miksi tällä oli merkitystä?
Tämä symbolinen ottelu muistutti suomalaisia siitä, että vaikka poliitikot voivat olla eri mieltä lähes kaikesta, he voivat kohdata toisensa rehdissä pelissä – ja ehkä jopa löytää yhteisen sävelen. Ainakin painimatolla. Jää nähtäväksi, johtaako tämä ottelu uusien poliittisten dialogien avautumiseen. Yksi asia on varma: kumpikin voitti yleisönsä – ja ehkä myös hieman toistensa kunnioituksen.

Ottelun jälkipuinnissa spekuloitiin, oliko Soinin sisääntulo suunniteltu vai spontaani, ja millä prosentilla hänen kommenttinsa vastasi puolueohjelmaa. Yksi asia kuitenkin on varma: tällä kertaa politiikka ei ollut pelkästään veristä vääntöä – se oli myös ilmiömäistä viihdettä. Ja kyllä: vaikka painiottelusta ei tullut selkeää voittajaa, Timo Soinin pieru jäi historiaan.