Täältä Suomen maasta löytyy varmaan muitakin pienten lasten isiä, jotka tekevät lähes ympäri vuorokautisesti töitä ja ovat paljon työmatkoilla. Meillä on kaksi pientä lasta ja olen tottunut olemaan heidän kanssaan lähes yksin. Parin vuoden ajan molemmat lapset nukkuivat tosi huonosti ja minä äitinä myös. Apua ei tullut mistään; sukulaiset olivat kaukana ja hyvät ystävät myös ja neuvolalääkärikin ehdotti lapselle annettavaksi diapamia... Onneksi ne ajat ovat takanapäin.
Lasten kannalta olen tosi pahoillani, että isä on niin vähän läsnä. Onneksi iskä kuitenkin on aina lasten kanssa, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Itse olen tottunut yksin pyörittämään taloutta kotitöineen, ja olen iloinen, että pärjään yksinkin. Tällä hetkellä töissä käynti on ainoa harrastukseni, mutta lastenkin kanssa voi ulkoilla ja tehdä monia kivoja juttuja.
Minunkin aikani koittaa vielä ja uskon, että saan tulevaisuudessa omaa aikaakin. Ehkäpä jatkan opiskelujakin. Tällä hetkellä olen iloinen mieheni nousuvoittoisen uran puolesta.
Lasten kannalta olen tosi pahoillani, että isä on niin vähän läsnä. Onneksi iskä kuitenkin on aina lasten kanssa, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Itse olen tottunut yksin pyörittämään taloutta kotitöineen, ja olen iloinen, että pärjään yksinkin. Tällä hetkellä töissä käynti on ainoa harrastukseni, mutta lastenkin kanssa voi ulkoilla ja tehdä monia kivoja juttuja.
Minunkin aikani koittaa vielä ja uskon, että saan tulevaisuudessa omaa aikaakin. Ehkäpä jatkan opiskelujakin. Tällä hetkellä olen iloinen mieheni nousuvoittoisen uran puolesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..kauniista ajatuksistasi! Olen taas palannut kiireiseltä työmatkaltani ja pyrin perheeni luo, vaimo ja kolme lasta! Tätä elämä on, usein miehen osa. Moni asia, moni velvollisuus, moni ilo jää naiselle. Kiva lukea kirjettäsi, jaksamista kaikille!
Oma mieheni on myöskin lähes kaikki viikot työmatkoilla ja välillä viikonloputkin ulkomaita myöten. Meillä on kolme lasta. Olen tottunut selviämään lastemme kanssa yksin ja ottamaan vastuun monista muistakin arkeen kuuluvista asioista. Yritän kannustaa ja tukea miestäni, koska eipä ole kiva olla perheestä erossa, vaikka toki sekin joskus tekee hyvää... Arvostan myös miestäni, joka jaksaa tehdä vaativaa työtä ja pitää huolta perheestään sillä tavoin. Käyn itsekin töissä ja olen ottanut sitä omaakin aikaan, opiskellut työn ohella ja käyn kuntosalilla yms.On toki välillä hommaa saada lapsille hoitaja, mutta on mukava saada omaakin aikaa. Olen päättänyt elää päivän kerrallaan, koska ei ole kiva heti värvätä miestä lapsia hoitamaan hänen kotiin tullessaan ja lähteä itse harrastuksiin. Olen myös ajatellut että "minun aikani" voi olla jo nyt, eikä sitten joskus kun lapset ovat isoja.