On hyvä olla rehellinen

aina eikö niin? En ole haaveillut parisuhteesta koskaan eroni jälkeen. Ainoa asia mistä haveilin oli saada tehdä itselle mieluisaa työtä ja se haave on yhä tärkein minulle. En koe tarvitsevani seksiä enää ja siihen on monia syitä. Kivutkin ovat läsnä jokaisessa päivässä. Projekti kai aloitettiin siinä luulossa, että minun haluttiin auttavan tiettyä henkilöä ja ehkä myös siksi, että ehkä minun luultiin olevan vaikeaa löytää uutta kumppania. Joku papparainen kävi esittätymässä työpaikallakin. Mikä minusta oli todella vastenmielinen kokemus. Mutta kumpikaan noista ei ole sitä mitä minä haluan. On tuntunut ja kauan siltä, että minua ei hyväksytä sellaisena kuin olen, että viihdyn hyvin yksin ja juuri siksi projekti on ollut elämänä kauhein ja vastenmielisin kokemus. Miten on mahdollista, että ns. auttaminen aloitettiin kysymättä minulta mitään siitä, mitä minä itse tulevaisuudeltani haluan. Sitä kysyn yhä joka päivä uudestaan! Pelkkä ystävyys on vain mahdollista suunnilleen ikäiseni miehen kanssa. Tämän teen heti selväksi, ettei kukaan luule saavansa mitään sellaista mikä ei ole koskaan mahdollista. Projekti on pilannut elämäni ja kaiken hyvän siitä, koska työmahdollisuutta ei ole ollut. Työn tekeminen ilman mitään esitystä on se mitä minä tarvitsen. Uuden ikäiseni ystävän löytäminen on vasta tosella sijalla! Voi minkä virheen teitte, kun ette kysyneet minun mielipidettä koskaan omaan tulevaisuuteeni liittyen! En usko että kukaan haluaisi koskaan niin toimittavan omalla kohdallaan!