Tämä on varmaankin oikea palsta tälle. Ohessa on ote kirjeestä parhaimmalle ystävälleni (hän on mies, itse olen nainen). Jos se saa jonkun lukijoista ajattelemaan ja tekemään jotain kyseisen asian suhteen, tavoitteeni on saavutettu. Älkää tehkö samaa virhettä kuin itse tein.
"Toisinaan toivon sydämeni pohjasta, että olisit täällä. Kuitenkin tiedän, että erkaannumme toisistamme jatkuvasti ja yritämme vain tyhjillä, mitään tarkoittamattomilla puheilla pitää kasassa sitä, mitä meillä joskus oli tai ei ollut. Joskus toivon, että välillämme olisi ollut enemmänkin. Se olisi ehkä vaikuttanut niin, ettet ole vain hiipuva valo elämässäni. Valo, jota kohti koitan kurkotella, mutta kuten harhaisilla toiveilla ja unelmilla on tapana, se katoaa ennen kuin sen saavutat. Elämä muuttuu, ihmiset muuttuvat ja tunteet ihmisten mukana. Mikään ei ole pysyvää, vaikka pysyvyyden nimeen kaikki valatkin niin varmasti vannotaan. Muistatko vielä aikaa, jolloin olimme toisillemme niin tärkeitä? En tosin tiedä varmasti susta, kun et koskaan liiemmin tunteistas puhu, mutta mulle olet ollut ja tulet aina olemaan jotain erityistä, vaikka aika tai mikä muu tahansa meidät erottaisi, jos ei fyysisesti niin ainakin henkisesti. Mikä hitto siinä on niin vaarallista ja vahingollista sanoa toiselle, että välittää ja rakastaa?! Vitunko väliä sillä on jos toinen ei vastaa tunteisiin. Miksi mennä tosiasioita kieltämään tai olla kertomatta niitä? En edes tiedä, mitä tunnet mua kohtaan nykyään, saatikka sitä, mitä olet joskus mua kohtaan tuntenut. En tiedä sitä monesta muustakaan. Täällä hiljaisessa yksinäisyydessä on ollut paljon aikaa miettiä eri tapahtumia elämässä ja olenkin miettinyt, miksi meistä ei koskaan tullut rakastavaisia. Käsittääkseni sekin aika oli joskus, jolloin se olisi ollut mahdollista. Niin se elämä vie ihmisiä yleensä toisistaan poikkeaville poluille ja hukkaan heitettään kaikki se, mistä joskus olisi voinut tullakin jotain. ”Liian myöhäistä” on moni sanonut ja tulee vielä sanomaan. Siinäpä ihmettelemistä, miksi niin annetaan käydä.
Nyt saakin jälkikäteen ihmetellä, mikä on pääni sekottanut, kun menen moisia höpisemään. Se saattaa olla litkimäni kiinalainen kalja tai sitten taas hetken huumassa tullut tunteellisuuden puuska, jota aamulla kadutaan. Niin tai näin, tulella leikitään ja oikeastaan myös tarkoituksella. Elämässä ei koskaan voi tapahtua mitään, jos ei joskus ota elämää sarvista kiinni ja ravistele sitä."
"Toisinaan toivon sydämeni pohjasta, että olisit täällä. Kuitenkin tiedän, että erkaannumme toisistamme jatkuvasti ja yritämme vain tyhjillä, mitään tarkoittamattomilla puheilla pitää kasassa sitä, mitä meillä joskus oli tai ei ollut. Joskus toivon, että välillämme olisi ollut enemmänkin. Se olisi ehkä vaikuttanut niin, ettet ole vain hiipuva valo elämässäni. Valo, jota kohti koitan kurkotella, mutta kuten harhaisilla toiveilla ja unelmilla on tapana, se katoaa ennen kuin sen saavutat. Elämä muuttuu, ihmiset muuttuvat ja tunteet ihmisten mukana. Mikään ei ole pysyvää, vaikka pysyvyyden nimeen kaikki valatkin niin varmasti vannotaan. Muistatko vielä aikaa, jolloin olimme toisillemme niin tärkeitä? En tosin tiedä varmasti susta, kun et koskaan liiemmin tunteistas puhu, mutta mulle olet ollut ja tulet aina olemaan jotain erityistä, vaikka aika tai mikä muu tahansa meidät erottaisi, jos ei fyysisesti niin ainakin henkisesti. Mikä hitto siinä on niin vaarallista ja vahingollista sanoa toiselle, että välittää ja rakastaa?! Vitunko väliä sillä on jos toinen ei vastaa tunteisiin. Miksi mennä tosiasioita kieltämään tai olla kertomatta niitä? En edes tiedä, mitä tunnet mua kohtaan nykyään, saatikka sitä, mitä olet joskus mua kohtaan tuntenut. En tiedä sitä monesta muustakaan. Täällä hiljaisessa yksinäisyydessä on ollut paljon aikaa miettiä eri tapahtumia elämässä ja olenkin miettinyt, miksi meistä ei koskaan tullut rakastavaisia. Käsittääkseni sekin aika oli joskus, jolloin se olisi ollut mahdollista. Niin se elämä vie ihmisiä yleensä toisistaan poikkeaville poluille ja hukkaan heitettään kaikki se, mistä joskus olisi voinut tullakin jotain. ”Liian myöhäistä” on moni sanonut ja tulee vielä sanomaan. Siinäpä ihmettelemistä, miksi niin annetaan käydä.
Nyt saakin jälkikäteen ihmetellä, mikä on pääni sekottanut, kun menen moisia höpisemään. Se saattaa olla litkimäni kiinalainen kalja tai sitten taas hetken huumassa tullut tunteellisuuden puuska, jota aamulla kadutaan. Niin tai näin, tulella leikitään ja oikeastaan myös tarkoituksella. Elämässä ei koskaan voi tapahtua mitään, jos ei joskus ota elämää sarvista kiinni ja ravistele sitä."
Vastaukset 4
Vanhimmat
joku kopioi mua,paitsi mä en kiroile lainkaan.
En ole käynyt palstalla aikaisemmin enkä lukenut palstan juttuja, joten en kopioi vaan kerron omasta elämästäni. Sittenhän tämän laittaminen tänne oli turha vaiva, koska olet jo suorittanut sen, mitä itse yritän tällä saada aikaan. Siis oletan, että olet kirjoittanut vastaavanlaisen jutun tänne aikaisemmin.
On toistensa kopioita.Siitä se kopioinnin tunne syntyy.Kaikki ovat kadottaneet tänne jotakin,jota yrittävät täältä löytää.
"Meri sinut antoi,meri sinut vei"sanoi entinen merimiehen muija.
Totta... niin surullisen totta, mutta jos elämä olisi niin helppoa ja yksinkertaista niin moni keskustelupalsta poistuisi suomi24-sivuilta ja äkkiä sittenkin.