Tässä hieman taustaa...
Menneisyyteni on ollut aika railakas; menetin neitsyyteni ollessani 14-vuotias ja sen jälkeen minulla on ollut useita "petikumppaneita".
Tavatessani nykyisen poikaystäväni olin 17-vuotias ja ylpeilin sillä, että olin niin monen kanssa ollut sängyssä. Opin kuitenkin pian, että tuollaisella asialla ei paljon kannata ylpeillä ja nykyään kadun sitä mitä tein enemmän kuin mitään muuta.
Nyt, kaksi vuotta myöhemmin olemme edelleen yhdessä. Pettänyt en ole ikinä ja olen erittäin omistautunut tälle suhteelle. Ehkä vähän liikaakin.
Kahden vuoden aikana on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Suhteemme on yhtä vuoristorataa. En tiedä olemmeko viimeiseen vuoteen päivääkään viettäneet yhdessä niin, ettemme jossain vaiheessa olisi riidelleet. Ja nämä riidat eivät todellakaan ole mitään pieniä.
Alussa riidat olivat vain huutoa ja haistattelua kunnes sitten eräänä päivänä tuli mukaan väkivalta. Siitä ei sen enempää nyt.
Poikaystävästäni on tullut erittäin mustasukkainen ja omistushaluinen. En saa juurikaan mitään enää nykyään tehdä. Kaupoilla käynti ja vaatteiden osto ilman häntä on ehdottomasti kiellettyä, baareihin ei ole asiaa ja hän tutkii sähköpostiani, puheluerittelyt sekä tiliotteet. Olihan meillä vaikeampaakin. N. puolivuotta sitten jouduin tunnin välein hänelle soittamaan kotipuhelimesta jotta hän tiesi minun olevan kotona. Silloin lähes kaikki oli kiellettyä (mukaanlukien KAIKKI ystävät).
Poikaystävältäni ei taas mikään ole kiellettyä. Hän saa harrastaa seksiä muiden naisten kanssa ja mennä ja tulla kuten tykkää. Kaikki tämä johtuu hänen mukaansa minun menneisyydestäni.
Tiedän, että suhteemme on aivan kauhea ja tämä tulisi lopettaa niin pian kuin mahdollista.
Ainoa ongelma on, että sydänparkani on niin rakastunut ja minusta tuntuu etten voi ilman häntä elää.
Siinä siis hieman suhteestamme.
Nyt on kuitenkin tälläinen ongelma... Isäni täyttää kohta 50-vuotta ja sen kunniaksi hän pyysi minua pärnuhun ensiviikonlopuksi. No eihän tämä tietty poikaystävälle käy. Hän uhkasi jättää minut jos lähden matkalle.
En tiedä oikein mitä pitäisi tehdä. Reissu olisi isälleni erittäin tärkeä, sillä välimme ovat lapsuudestani asti olleet erittäin kylmät. Haluaisin hiukan parantaa suhdettamme ja lähteä hänen mukaan, mutta tiedän, että matkasta tulee kauhea, kun rakas poikaystäväni on juuri jättänyt minut. En myöskään ole varma haluanko suhdettamme kuitenkaan sen takia vaarantaa.
Neuvoja?
Menneisyyteni on ollut aika railakas; menetin neitsyyteni ollessani 14-vuotias ja sen jälkeen minulla on ollut useita "petikumppaneita".
Tavatessani nykyisen poikaystäväni olin 17-vuotias ja ylpeilin sillä, että olin niin monen kanssa ollut sängyssä. Opin kuitenkin pian, että tuollaisella asialla ei paljon kannata ylpeillä ja nykyään kadun sitä mitä tein enemmän kuin mitään muuta.
Nyt, kaksi vuotta myöhemmin olemme edelleen yhdessä. Pettänyt en ole ikinä ja olen erittäin omistautunut tälle suhteelle. Ehkä vähän liikaakin.
Kahden vuoden aikana on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Suhteemme on yhtä vuoristorataa. En tiedä olemmeko viimeiseen vuoteen päivääkään viettäneet yhdessä niin, ettemme jossain vaiheessa olisi riidelleet. Ja nämä riidat eivät todellakaan ole mitään pieniä.
Alussa riidat olivat vain huutoa ja haistattelua kunnes sitten eräänä päivänä tuli mukaan väkivalta. Siitä ei sen enempää nyt.
Poikaystävästäni on tullut erittäin mustasukkainen ja omistushaluinen. En saa juurikaan mitään enää nykyään tehdä. Kaupoilla käynti ja vaatteiden osto ilman häntä on ehdottomasti kiellettyä, baareihin ei ole asiaa ja hän tutkii sähköpostiani, puheluerittelyt sekä tiliotteet. Olihan meillä vaikeampaakin. N. puolivuotta sitten jouduin tunnin välein hänelle soittamaan kotipuhelimesta jotta hän tiesi minun olevan kotona. Silloin lähes kaikki oli kiellettyä (mukaanlukien KAIKKI ystävät).
Poikaystävältäni ei taas mikään ole kiellettyä. Hän saa harrastaa seksiä muiden naisten kanssa ja mennä ja tulla kuten tykkää. Kaikki tämä johtuu hänen mukaansa minun menneisyydestäni.
Tiedän, että suhteemme on aivan kauhea ja tämä tulisi lopettaa niin pian kuin mahdollista.
Ainoa ongelma on, että sydänparkani on niin rakastunut ja minusta tuntuu etten voi ilman häntä elää.
Siinä siis hieman suhteestamme.
Nyt on kuitenkin tälläinen ongelma... Isäni täyttää kohta 50-vuotta ja sen kunniaksi hän pyysi minua pärnuhun ensiviikonlopuksi. No eihän tämä tietty poikaystävälle käy. Hän uhkasi jättää minut jos lähden matkalle.
En tiedä oikein mitä pitäisi tehdä. Reissu olisi isälleni erittäin tärkeä, sillä välimme ovat lapsuudestani asti olleet erittäin kylmät. Haluaisin hiukan parantaa suhdettamme ja lähteä hänen mukaan, mutta tiedän, että matkasta tulee kauhea, kun rakas poikaystäväni on juuri jättänyt minut. En myöskään ole varma haluanko suhdettamme kuitenkaan sen takia vaarantaa.
Neuvoja?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tiedän, että tämä kuulostaa julmalta ja tulee toteutettuna tuottamaan sinulle paljon tuskaa, mutta oikeasti heitä se jätkä kuuseen ja äkkiä. Ensinnäkin hän on todella epäoikeudenmukainen. Tuskin tarvii edes selittää syitä, lukeehan ne omassa viestissäsikin. Menneisyytesi vetoaminen on helvetin huono tekosyy hänen teoilleen. Jos hän sinua oikeasti rakastaisi, ei hän tekisi noin.
Voin sanoa tämän siksi, että olen itse kokenut samankaltaisen tilanteen tosin en aivan noin pahana. Rakastin poikaystävääni todella paljon, mutta silti jätin hänet, koska en ollut hänen kanssaan onnellinen. Tuskin sinäkään olet onnellinen omasi kanssa. Tällä hetkellä seurustelen uuden miehen kanssa, joka on aivan erilainen ja todella ihana ihminen. Vaikka ex-ukkoni jättäminen sattui helvetisti ja toipuminen kesti kauan olen silti sitä mieltä, että se oli paras teko, mitä olen elämässäni tehnyt.
Toivon sydämeni pohjasta, että pääset irti tästä suhteesta. Olet onneton jo nyt, mieti mitä olet viiden vuoden päästä. Älä hukkaa aikaasi ja heitä menemään asioita, jotka ovat elämässä niin tärkeitä (ystävät, yksityisyyden suoja jne.) vain väkivaltaisen ja neuroottisen poikaystävän takia. Sinulla on paljon paremmat mahdollisuudet saavuttaa oikeaa onnea elämässäsi ilman häntä.
{:D
Aivan mahtavaa, sinullehan tarjoutuu ulospääsy suhteesta noin helpolla! Ei muuta kun Pärnuhun vaan ja lujaa!
(Siis siinä epätodennäköisessä tapauksessa ettei ole provo)
läheisriippuvuutta. Googlaa tuo sana ja lue määritelmät, osuu kohalleen.
Mustasukkaisuus ei ole rakkautta, toista ei voi omistaa.
Ota yhteyttä-tukinainen-en muista muuta-googleta sekin.
Selvitä ensin oma pääsi ja omat asiasi, et voi jatkaa noin.
Itselläni samantapainen tausta ja sain itse rämpiä ylös ilman apua, se oli raskasta. Etsi apua sitä saa nykyisin niin hyvin.
Kiitti vaan ku jaksoittelukea. Sovin isän kanssa että lähdetään siä pärnuussa käymään. Poikaystävä lentää varmasti jorpakkoon viimeistään silloin. Joko minun voimilla tai sitten ihan omasta tahdostaan! mutta kiitos vielä! =)
Hyvä tyttö! Niin sitä pitää! Olen ylpeä sinusta! Jaksamista ja voimaa sinulle ja onnea elämääsi niin nyt kuin tulevaisuudessakin!
hieno homma.Ole rohkea ja reipas,älä heitä suunnitelmaasi jos ja kun kundi alkaa hankalaksi. Puhu vaikka isällesi asiasta, hän ilmeiseti on ihan hyvä ihmiseksi. Sinä todellakin ansaitset parempaa. Elämä on kuitenkin kaunista ja hyvää.
Kuvaan sulle tulevaisuutesi tuon "miehesi" kanssa.
Seitsemän vuoden kuluttua sinulla on neljä lasta trip trap trul, olet sananmukaisesti hellan ja nyrkin välissä, ilman ainuttakaan ihmissuhdetta, siitä on vaikea lähteä.
Rakkaus/parisuhde on jotain aivan muuta kuin kuvaamasi tilanne. Lähde isäsi kanssa, se voi olla alku jollekin paremmalle suhteelle kuin poikaystäväsi alistaminen. Isältäsi saat ehkä turvaa, rakkautta, ymmärtämystä tulevaa elämää ajatellen.
Arvaus on kuitenkin, että poikaystäväsi ei jätä sinua, vaan saa uuden syyn sinun alistamiseksi, olit kylpylässä, minä saan tehdä sitä ja sitä, muista että silloin kannattaa itse panna välit lopullisesti poikki.
vähän lisä-tsemppiä!
toivotan sydämeni pohjasta voimia EROON!!!!!
eikä mitään muita vaihtoehtoja ole olemassakaan,muista se!!!
ja kun tuntuu vaikealta ja pahalta,niin yritä muistaa,että VAIN ja ainoastaan paremmat ajat ovat edessäsi.
lue vaikka näitä juttuja yhä uudestaan ja uudestaan ,ettet sorru enää häneen..
ja tosiaan ,apua on tarjolla niin paljon..
ELÄMÄ ON EDESSÄSI!!!!!!!!!!!!!!
Minulta neuvoksi, että kerro isällesi, mimmoinen suhteenne on. kerro mahdollisimman monelle ihmiselle, jos sinulla ystäviä on, tai jollekin vanhalle ystävälle. tarvitset tukea ja apua, sillä kun lähdet, etkä anna enää poikaystäväsi alistaa sinua, hän tulee uhkailemaan luultavasti ties millä, ja sinun on pysyttävä kovana, Silloin tarvitset muiden tukea.
Poikaystäväsi saattaa itse kertoa sinusta mitä vaan ja kenelle vaan, kerro sinä ensin oma kantasi.
toivottavasti pääset hänestä eroon ja pääset henkisesti vapaaksi.
Ehdottomasti lähdet isäsi kanssa reissuun, ei tarvitse kestää tuollaista liittoa. Ei kukaan toinen voi määrätä sinusta kuin sinä itse. Miehesi käyttää hyväksi sinua ja luulee että teet samoin kuin hän nyt. E i ole sen arvoista!
Parempia löytyy ja väkivalta ei tule kuin lisääntymään, kerran lyö niin lyö aina vaikka lupaisi mitä vaan....
Olen siltä mieltä, että menet kaikesta huolimatta tapaamaan isääsi.
oma puoliskoni on "sairaalloisen" mustasukkainen, mutta jotain rajaa sentään! Jos tyyppi käy itse vieraissa mutta ei päästä sinua isäsi synttäreille ja sinä hyväksyt sen, ei muuta voi todeta kuin siitä sitten vaan. Järki käteen, kamat kasaan ja niin kauas moisesta ihmisestä kuin sielu sietää, sillä tuo ei ole enää mitään oikeaa rakkautta vaan sairasta ja sadistista.
Aiotko todella alistua tuonlaiseen kohteluun? Entä vuosien päästä? Haluatko olla liekassa, jolloin sinulla ei ole minuutta enää yhtään jäljellä vaan olet kynnysmatto.
Oletko ajatellut,että voit saada minkä taudin tahansa miehsi reissuilta. Mitä enempi hän sinua alistaa ja vahtii, sitä varmemmin hänellä on panomestoja. Tähän osuu oikein hyvin vanha sanonta: vanhalla ketulla on monta pesää.
KErää kipsus ja kampsus ja lähde niin kauan kuin vielä terveenä voit. Jos isäsi tahtoo sinut syntymäpäivilleen, niin kai se on parempi vaihtoehto kuin luuri korvalla joka tunti ilmoittautumassa, että herra saa huseerata mielensä mukaan.