Katto maataloustuille - tuottavuuteen ja ympäristötehokkuuteen perustuva tukimalli

Tukikatto: Enintään 40 000 euroa julkista tukea/vuosi/tila

Maataloustuilla (ml. suorat tuet, ympäristötuet, investointituet) olisi yläraja, esimerkiksi 40 000 euroa vuodessa per tila.

Tuen yläraja koskisi ansiosidonnaista luonteisia maataloustukia: tulonmenetyksiä paikkaavia tukia tai tuotantosidonnaisia tukia.

Tuen saa täysimääräisesti vain tilat, jotka täyttävät tietyt tehokkuus- ja ilmastokriteerit.

---

Vapaaehtoinen lisäturva: Vakuutusmalli tuotantoriskeihin

Jos maatila haluaa lisäturvaa esimerkiksi sato- tai markkinariskeihin, niitä voisi kattaa markkinaehtoisilla maatalousvakuutuksilla, esimerkiksi valtion takaamilla riskivakuutuksilla tai yhteistyössä vakuutusyhtiöiden kanssa.

Malli vähentäisi julkisen tuen painetta ja lisäisi riskin jakamista markkinamekanismin kautta.

---

Pisteytysmalli: Tuottavuus + ympäristö

Tukien jakoperusteeksi otettaisiin käyttöön pisteytysmalli, joka ottaa huomioon:

Tuotannon tehokkuus (esim. satotasot, eläintuotannon rehuhyötysuhde)

Ympäristötehokkuus (esim. hiilensidonta, typen ja fosforin kuormitus, torjunta-aineiden käyttö)

Innovatiivisuus ja investoinnit vähäpäästöisiin teknologioihin

Biodiversiteetin tukeminen, esim. pölyttäjäystävälliset käytännöt, suojavyöhykkeet

---

Tukialueet: Erityistalousalueet maaseudulle

Voidaan määritellä erityistalousalueita (ETA), joissa tukea suunnattaisiin enemmän tuottavuusloikkaan (esim. Itä- ja Pohjois-Suomi).

ETA-alueilla myös yhteisomisteisten tuotantolaitosten ja osuuskuntien tukeminen mahdollistettaisiin joustavammin.

---

“Krääsävero” maatalouden ulkopuoliselle kulutukselle

Voitaisiin kompensoida maataloustukien leikkauksia tuomalla ns. "krääsävero" käyttöön, eli verotettaisiin ympäristölle haitallista, lyhytikäistä kulutustavaraa (kertakäyttömuovi, halpaelektroniikka).

Veroilla kerättyjä varoja ohjattaisiin maatalouden vihreän siirtymän investointeihin.