Nainen, sataa ja ei sada, pieniä sadekuuroja vähän väliä

Olet kuin prinsessa ja saat täyden palvelun.
Sinua palvelee mielellään, koska ansaitset sen ja sinun ilosi on minun iloni ja sinun nautintosi on minun nautintoni.

:/

Mitä enemmän sinua koskettelee, sitä enemmän sinä sulat kuin vaha niissä muokkaavissa käsissä.
Mukaudut aivan itsestään ja luonnostasi.
Olet kuin savi josta muovaan astiaa, jonka voin unelmilla ja ihanilla muistoilla täyttää.
Taivut ja muokkaudut helposti, koska juuri sellaiseksi sinä tahdotkin.
Astiaksi, jonka sisään on talletettu elämän kallein aarre.

:/

Asia johti toiseen ja jälleen me päivän päätteeksi olemme kumpikin lähekkäin sohvalla viltin alla raukeina ja lämpimässä maaten.
Miten olinkaan sinut löytänyt, pienen savipalan joka niin nautti siitä kaikesta pienestä muokkaamisesta.
Mutta samalla se halvin ja yksinkertaisin savi oli minulle se kaikkein kallein aarteeni ja siitä muovasin jotain kallista ja mittaamattoman arvokasta, joka sai elämässäni kunniapaikan ja huomiota.

:/

Muokkasin sinua aina rakkaudella, läheisyydellä ja kosketuksin ja jäljet niistä jäivät ja ikuistuivat sinuun ja kuin peilautuivat aina takaisin.
Mitä parempi sinun oli olla, sitä parempi minunkin oli olla.
Rakkautemme ei milloinkaan kadonnut, vaan se pysyi meidän keskellämme ja kasvoi jokaisen kosketuksen myötä kuin leimahtava liekki kun siihen vähän puhaltaa.

:/

Ehkä se aikaisempi pitkä odotus oli vain valmistanut minuakin sinua varten ja sinäkin olit siinä ajassa maassa muokkaantunut valmiiksi odotellessasi häntä, joka sinua osaisi käsitellä ja taivuttaa oikein parhaaseen muotoosi ja olemukseesi.
Se oli aina ollut meidän kummankin yhteinen tavoite, löytää toisemme muiden joukosta ja täydentää toinen toisiamme kohti yhteistä unelmaamme.

:/