... asiat ja tavat ovat monelle huonomuistiselle osa pärjäämistä.
- Myöskin eri asioiden, kuten kauppa- ja apteekkilistan kirjoittaminen muistiin.
- En esim. ota säännöllisiä lääkkeitäni koskaan suoraan purkista suuhuni, vaan jaan ne illalla neljään eri (mahd. eriväriseen) kippoon: 2 kippoa illaksi ja 2 aamuksi. Aamulääkkeet odottavat sitten yöpöydällä aamulla ylösnoustua heti otettaviksi. (Lääkelaseja voi kysyä esim. apteekista, kannattaa ostaa useita. Ne kestävät käytössä pitkään, niitä voi välillä huuhtoa.)
Otan ne suuhuni vasta kun olen ensin jakanut kaikki pillerini niihin. Jos ottaisin suoraan purkista suuhuni tai painaisin pillerit foliosta, voisinkin yhtäkkiä olla hajamielinen: "hetkonen... otinkos jo tuon pillerin?" Ei, vaan kaikki kipon kautta suuhun, jolloin voin vielä laskea, että niitä on varmasti määrätty määrä, esim. illalla 7+2. Väliin onkin meinannut jokin lääke unohtua. (Katson hölmönä: "mikä tuosta puuttuu...? Ai, joo!") On isompi laatikko, jossa kaikki isot lääke-pahvirasiat ja sitten yöpöydän laatikossa pienet purkit, foliolevyt ja lääkelasit.
- Kun tekee kaikki asiansa aina omalla tavallaan, järjestyksessä, niin koko muukin oma elämä on järjestyksessä, voi tuntea turvallisuutta, ei ahista. Opin tämän nuoruudessani kun ulkomailla elin väliin jonkinlaista armeijaelämän tapaistakin leirielämää, piti olla asiat ja tavarat hallussa. Jos jokin unohtui, oli nopeasti pulassa.
Tuli vaan mieleeni, kun joku mies kirjoitti toisessa ketjussa, että joskus unohtuu laittaa vaippa yöksi housuihin. Jos joka päivä ottaa vaipan esille ja laittaa sen illaksi valmiiksi esim. vessassa pesukoneen päälle odottamaan, niin aina iltapissalla käydessään huomaa sen ja muistaa laittaa päälleen.
- Myöskin eri asioiden, kuten kauppa- ja apteekkilistan kirjoittaminen muistiin.
- En esim. ota säännöllisiä lääkkeitäni koskaan suoraan purkista suuhuni, vaan jaan ne illalla neljään eri (mahd. eriväriseen) kippoon: 2 kippoa illaksi ja 2 aamuksi. Aamulääkkeet odottavat sitten yöpöydällä aamulla ylösnoustua heti otettaviksi. (Lääkelaseja voi kysyä esim. apteekista, kannattaa ostaa useita. Ne kestävät käytössä pitkään, niitä voi välillä huuhtoa.)
Otan ne suuhuni vasta kun olen ensin jakanut kaikki pillerini niihin. Jos ottaisin suoraan purkista suuhuni tai painaisin pillerit foliosta, voisinkin yhtäkkiä olla hajamielinen: "hetkonen... otinkos jo tuon pillerin?" Ei, vaan kaikki kipon kautta suuhun, jolloin voin vielä laskea, että niitä on varmasti määrätty määrä, esim. illalla 7+2. Väliin onkin meinannut jokin lääke unohtua. (Katson hölmönä: "mikä tuosta puuttuu...? Ai, joo!") On isompi laatikko, jossa kaikki isot lääke-pahvirasiat ja sitten yöpöydän laatikossa pienet purkit, foliolevyt ja lääkelasit.
- Kun tekee kaikki asiansa aina omalla tavallaan, järjestyksessä, niin koko muukin oma elämä on järjestyksessä, voi tuntea turvallisuutta, ei ahista. Opin tämän nuoruudessani kun ulkomailla elin väliin jonkinlaista armeijaelämän tapaistakin leirielämää, piti olla asiat ja tavarat hallussa. Jos jokin unohtui, oli nopeasti pulassa.
Tuli vaan mieleeni, kun joku mies kirjoitti toisessa ketjussa, että joskus unohtuu laittaa vaippa yöksi housuihin. Jos joka päivä ottaa vaipan esille ja laittaa sen illaksi valmiiksi esim. vessassa pesukoneen päälle odottamaan, niin aina iltapissalla käydessään huomaa sen ja muistaa laittaa päälleen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Eikös lääkedosetti olisi kätevämpi? Voisit jakaa lääkkeet viikoksi kerrallaan.
Ostoslistat ja lääkedosetti ovat itsestään selvyyksiä.
Yksi, toistuva ongelma on. Lähtiessäni aamuisi harrastukseni pariin, niin jonkin rutiinista poikkeavan tapahtuman vuoksi, saatan unohtaa avaimeni eteisen pöydälle. Onneksi nipussa ovat kaikki avaimet. Myös auton joten soittelen alhaalta ovipuhelimella vaimolleni heittämään avaimet parvekkeelta alas.
Lähtiessäni jalan paljastuu karu totuus vasta harrastuspäässä.
Ostos jonka jättää pois listalta jää taatusti ostamatta!
Avainten suhteen minulla sama. Pari kertaa jäänyt avaimet sisälle. Jos ei kotona olisi ketään joutuisin soittamaan hälle jolla on meille vara-avain. Jos sattuu olemaan kotona. Kiinteistöhuollon palvelu on aika kallista ja sitä voi joutua odottamaan.
Minullakin kauppalistalappu aina valmiina. Siihen ylös tuote joka on loppumassa heti kun sen havaitsee. Välttämättä niitä ei muuten sitten muista?
Minulla on ollut tarkat rutiini jo nuoresta lähtien.
Se on estänyt paljon stressaantumiselta. Ja varsinkin vanhana,
kun alkaa muisti pätkiä, niin rutiinien säilyttäminen rauhoittaa.
Nuorena koululaisena oli tietenkin läksyt tehty, kouluvaatteet
järjestyksessä ja alivuokralaisena aamiainenkin esivalmisteltu.
Aikuisiällä ja työelämässä ollessa on tästä järjestelmällisyydestä
ollut apua. Aamulla on ollut kaikilla ollut kiire, mutta jos kaikki on
järkestyksessä niin ei ole ollut aamukränää.
Ny olen vanha, yksineläjä ja miten päivät lähtevät käyntiin, riippuu
itsestäni. Vanhaa koiraa on vaikea opettaa istumaan uudella tavalla,
aamurutiinit ovat vuosikymmenien aikana pinttyneet, rutiinit toimi-
vat kuin kone, joka lähtee käyntiin siitä hetkestä kun saan jalat latti-
alle sängyn lämmöstä.
Tietenkin ovat lääkkeet valmiina siinä järjestyksessä kuin ne otan.
Onneksi on vaan aamu- ja iltalääkkeet, ei mitään keskelläpäivää
otettavia.
Pieni kahvinkeitin on laitettu starttikuntoon jo illalla. Kauraryynit
mitattu kattilaan, voinokare ja suola lisätty. Ei puutu muuta kuin
vesi. Mutta ennenkuin painan kahvikeitintä tai hellan nappuloita,
olen yleensä ehtinyt pukea päälleni ja olen lähdössä lenkille.
Tietenkin olen ottanut ulkoiluvaatteet esille jo illalla, etten unen-
pöpperössä ota päälleni mitä sattuu käteen osumaan.
Järjestys ja rutiinit auttavat stressin estämisessä, sekä nuorta
että varsinkin vanhaa.
Sinullapa on järjestelmällistä. Minulla nuo asiat ovat vain mielessä:).
Toki minullakin on tietyt rutiinit päivässä, ne tuovat rakennetta päivään. Myös koiran päivään kun lenkit, namitukset temppuineen ja ruoka-aikansa ovat kutakuinkin samalla tavoin joka päivä. Viikkorutiinina perjantaisin kauppareissut isompaan kauppaan.
Kyllä rutiinit tuovat sisältöäkin päivään.
Lista viittaa jo suuriin muistiongelmiin.
Minä otan vaatteet kaapista sään mukaan, keitän aamukahvini ennakkolataamatta. jne.
Otan lääkkeet dosetista, koska monen vitamiini- ja hivenaine purkin avaaminen joka aamu
on turhaa, jaan kahden viikon päivittäisannokset h e l p p o u d e n vuoksi, aina siis 2 viikoksi , yhtenä aamuna, samalla purkkien avaamiskerralla.
Rutiinit on samat kuin ennekin. Ikä ei ole tehnyt niihin muuta muutosta kuin sen, että aamukahvini keitän aina silloin kun se tuntuu hyvälle, en kellon mukaan.
Yöpaita päällä tänäkin aamuna laitoin veden ja porot, keitin päälle ja siitä juomaan.
Tuollainen kirjoitettu rutiini on kuin aikataulutettu elämä.
Valitettavasti monelle se näyttää olevan tarpeen.
Olisi kätevämpää ostaa tuote, joka sisältäisi kaikki tarvitsemasi vitamiinit, kivennäis-ja hivenaineet.
Hyvät on systeemit.
Itselläni on niin paljon lääkkeitä, eri kokoisia, etteivät mahdu dosettiin. Ja tuo oma systeemini laitella niitä illalla lääkelaseihin, on toiminut hyvin. Olisi turha jaella niitä seitsemään eri, isoon lääkerasiaan, niitä olisi pöytä täynnä.
Jos olen seuraavana päivänä lähdössä aamulla jonnekin, otan suunnitellut vaatteet, inkontinennsisuojat esiin jo ed. iltana. Käsilaukun olen laittanut valmiiksi, tarkastanut, että on pankkikortti, sair.vak.kortti siellä missä pitääkin, bussikortti esillä jne. Minulla on kännyssä merkintä kuinka paljon on rahaa tilillä, paljonko lompakossa ja paljonko bussikortilla rahaa. Avain ei saa unohtua.
Näin on turvallisempaa yksin elää, kun on kaikki muistiin merkittynä.
Ja monelle se sopii. Me ihmiset olemme erilaisia. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Emme voi vähätellä ja ylenkatsoa toisten toimia ja olettaa että oma toiminta on ainoa oikea.
Minun rutiinit olen opettanut jo nuoremmille sukulaisille.
Esim. olen opettanut opiskelijoille, kuinka he voivat estää aamu-
stressiä, jos ovat illalla lukeneet pitkään tai olleet kavereitten
kanssa ulkona, nyt väsyttää ja jos kaikki on hujan hajan, niin on
valmiiksi pedattu kauhealle stressille.
Juuri tuli kirje lääkäriltä, jonka avasin muutama minuutti sitten.
Ei ole muistiongelmia, luki kirjeessä tehdyn dementiatutkimuksen
jälkeen.
Totta on että minun elämäni on ollut aika lailla aikataulutettua ja
sisältänyt paljon vastuuta. Mutta järjestelmällisyys näköjään aut-
taa nyt vanhanakin. :)
Sama täällä, sillä kuka minusta huolehtisi, jos en itse?
/MdK
Rutiinit voivat olla turvallisia mutta aivoille ne ovat myrkkyä
Siis siinä mielessä, että aivot tarvitsevat treeniä siinä missä muutkin lihakset.
Sellinen ihminen, jolla on virikkeitä, muutoksiä, yllätyksiä ja elämyksiä omaa aivan toisenlaiset aivot kuin ihminen, jolla päivä toistuu aina suht samanlaisena
Muistisairauden ennaltaehkäisyyn juuri elämykset ja toisella tavalla toimiminen ja rutiinien vaihtaminen on erittäin hyvä keino
Rutiinithan eivät sulje pois elämyksiä ja yllätyksiä. Rutiinit ovat vain raamit. Eivät siis ole päivän ainoa sisältö.
Kommentoin tuohon rutiinien myrkyllisyyteen, että onneksi
rutiinien ansiosta on aikaa muille virikkeille, kun ei tarvitse
säntäillä sinne tänne muitten asioitten perässä, silloin kun
sattuu mieleen juolahtamaan.
Juuri suunnitelmallisuudesta ja rutiinien säilyttämis-
kyvystä vielä tällä iällä sainkin paljon kiitosta lääkäriltäni.
On aikaa harrastuksillekin.
Monien pakkausten avaaminen, varsinkin muovisten, on vanhan muistille herkkua - keksiä millä tämän saa auki.
Tässä muutama käyttämiäni niksejä:
Vakuumipakatut kahvipussit: Pistä terävällä veitsen kärjellä
reiän lähelle pussin avaamiskohtaa, että ilma pääsee pussista
pois. Se yleensä auttaa että saa kyntensä avauskohtaan ja saa
venytettyä pussin auki. Muuten sakset!
Mehu- ja mehukeittopurkit: Niissä on nykyään korkki ja kun sen
aukaisee, lentää yleensä keittoa näpeille.
Tämän välttää, jos päästää ilman pois tekemällä pienen ilmareiän
korkin lähelle. (Sitten on vaan muistettava laittaa purkki pysty-
asentoon jääkaapissa.)
Purkkien kannet: Jos et omista erikoista kannen avaajaa, laita
sopivan kokoisen lusikan varsi kannen ja purkin väliin ja nosta
sitä hieman, että ilma pääsee purkista pois.
Lääkkeet: Jotkut muovipullonkorkit on varustettu niin lujasti
ylimäärisellä renkaalla, että olen joskus käyttänyt hohtimia apuna.
Vuosien mittaan olen hankkinut sellaisia monitoimi-avaajia eri
kokoisille korkeille ja purkeille.
Tabletit on myös pakattu monta kertaa niin tiukkiin pakkauksiin,
ettei niitä tahdo sada auki, jos sorminivelet ovat hellät. Olen kek-
sinyt, että teen tablettien alapuolelle pakkaukseen joko kynnellä
tai pienellä veitsellä viillon, niin tabletit saa helposti puristettua
pois.
On olemassa purkin ja kansien avaajia eri kokoisille kansille ja korkeille.
Usein joudun turvautumaan myös rukoukseen, sekin on auttanut.
Minulla on ollut jo 30 vuotta sellainen purkin/pullonavaaja .jolla saan kaikki auki ihan napsuttamalla. Olen niin mukavuudenhaluinen. Aamulla otan 2 tablettia kunnköyn pissalla ja illalla 2 kpl johonkin aikaan . Sydämen takia kaikki. Jos jonkun joskus unohtaisi ,en siihen kuolisi.
Vitamiinit ja vastaavat otan aina lounaan jälkeen säännöllisen epäsäännöllisesti ,ettei tule likaa otettua.