Saatat olla, saatan olla, (hyvää yötä)

saatamme olla lähempänä padon murtumista kuin tajuammekaan. Jos katsomme itseämme peilistä joka päivä, näytämme aina samanlaisilta kuin eilen. Mutta jos katsomme kuvaa itsestämme kymmenen vuoden takaa, näemme jo selkeitä eroja.

Jos mietimme tätä päivää ja mahdollista tunnetta riittämättömyydestä sekä henkisestä kypsymättömyydestämme, voi tuntua, kuin olisimme loukussa pimeässä komerossa. Sama juttu eilen, tänään ja huomenna. Kaikki jatkuu samalla tavalla. Mutta mitä jos vertaamme henkistä kypsyyttämme vuoden, kymmenen vuoden takaiseen? Kuinka paljon tulemme oppimaan seuraavan kymmenen vuoden aikana itsestämme?

Aikaisemmat pahat tavat ovat jättäneet meihin traumoja, mutta jatkammeko niitä vain vanhasta painolastista? Jos ne ovat aikaisemmin olleet syitä vaikeuksillemme, mutta nyt ovat vain oireita, sillä kaiken alkaessa nyt alusta emme näitä pahoja tapoja aloittaisi, nykyisen, aiempaan verrattuna paremman henkisen kypsyyden, ansiosta. Täysin mahdollista, että me riitämme jo nyt, olemme valmiita. Ehkä vain painolasti enää pidättää. Hyvää yötä!

https://www.youtube.com/watch?v=a7SouU3ECpU