Joko nyt vihdoin

ymmärrätte miksi projektia ei olisi koskaan saanut aloittaa? Olen viihtynyt todella hyvin yksin, enkä halua yhtäkään uutta ihmistä elämääni, se pilaisi elämäni kokonaan! Ymmärrän sen, että jos joku ei ole koskaan seurustellut tai ollut parisuhteessa, hän varmasti sitä haluaisi, mutta minä en jaksa enää jakaa elämääni kenenkään kanssa. Olen yrittänyt ajatella niin että voisin olla parisuhteessa ja siitä kirjoittanutkin, mutta aina olen tullut siihen lopputulokseen ettei se ole enää minun juttunu ollenkaan! Noin kolmenkymmenen vuoden parisuhde on riittävän pitkä aika sitä lajia!Koska olen erityispiirteinen en koe tarvetta jakaa aikaani muiden kuin lähisukulaisteni kanssa! Siis silläkään ei ollut mitään merkitystä, kun tummatukkainen ei sanonut minulle mitään. Ihan sama vaikka olisi sanonut jotain, olisin kuitenkin tullut siihen lopputulokseen etten enää jaksa tutustua uusiin ihmisiin, koska minulla ei ole mitään tarvetta sille. Mikään kohtaaminen ei siis voinut vaikuttaa mielipiteeseeni, vaikka hän olisi sanonut jotain minulle. Kyllästyn nopeasti siihen ajatukseen, että pitäisi opetella minulle tuntemattoman ihmisen tapoja ja tottumuksia ja olen pärjännyt hyvin ilman seksiä. Väsyn jo pelkästä ajatuksesta, että pitäisi huomioida toista ihmistä!