Tää taitaa olla totaalisen väärä paikka avunhuutoon, mut huudanpa kuitenkin. En jaksa enää! Oon uskovainen tyttö, vasta muuttanut Helsinkiin, enkä tunne montaa uskovaista.. En oo jaksanu käydä seuroissa pitkään aikaan, ku oon niin masentunut :( En tiedä, mitä tehdä, en vaan saa tehtyä mitään tai mentyä minnekään..hyvä kun jaksan syödä. haluaisin kuulla Jumalan sanaa ja kannan pahaa syyllisyyttä siitä, etten saa itseäni raahattua seuroihin sanan kuuloon. Mitä voin tehdä? Puhelimessa voin kuunnella seuroja, mut ei tää näin voi jatkua...
En jaksa enää..
Särkynyt
91823
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Koita saada itsesi seuroihin siellä tutustut muihin ikäisiisi mene kysymään jotai niin pääset jostain asiasta kiinni niin kyllä sulle aurinko paistaa Kyllä se on kaikilla niitä vaikeita ja raskaita aikoja se kuuluu elämään
masennuksestasi.Saat apua.Ei kenenkään ole pakko missään seuroissa käydä.Kotona voi yksinkin rukoilla,ei siinä muita kaivata,kun on Jumalan kanssa kahden.
Masennus on semmonen sairaus joka joskus vaan tulee kun elämäntilanne on semmoinen. Itselläni on kokemusta siitä. Lääkäri auttaa ja lääkkeet. NE auttaa enemmän kun ikinä uskos. Sitten kun pääset jaloilles etkä oo enää masennuksen orja, jaksat lähetä seuroihin ja saat uudenlaista rohkeutta ja haluakin olla ihmisten kanssa. Se on vaikeaa ihan kaikille mutta jumala kuulee rukoukset. Muista että elämää ei ole tarkoitettu helpoksi vaan jumala haluaa rakkaasti sinua neuvoa ja opettaa ja kenties varjelee samalla joltakin vielä pahemmalta.
Anna itsellesi mahdollisuus! Muistan sinua iltarukouksessa, minulla on ollut niin samantyyppinen tilanne ja nyt olen taas onnellinen ja elämä suttaantuu normaalilla mukavalla tavalla! koeta jaksaa taistella-
Avunhuutosi kaikui korviini ja en voinut olla noteeraamatta sitä. Itse en ole helsingistä - hyvin läheltä kuitenkin - ja ymmärrän tilanteesi. Olen itse kokenut monesti samaa. Voimattomuutta sanankuuloon lähdössä varsinkin uudella paikkakunnalla. Mitään suoraa neuvoa en osaa sanoa sinulle valitettavasti. Itse en kokenut muuta keinoa, kuin jutella uskovaisten kanssa. Keskustella niin asiasta kuin asiankin vierestä. Voimia sain ja uusia kaveruussuhteita.
Jos haluat vaihtaa enemmän ajatuksia, voit laittaa sähköpostia minulle ([email protected]). Mielelläni juttelisin enemmän . Helsingin seutu on muutoinkin aika hankalaa aluetta ihmissuhteiden ja uusien tuttavuuksien kannalta. On hirveät määrät ihmisiä, mutta aina tuntuu kuin olisi yksin niiden keskellä.
Ota vapaasti yhteyttä jos tunnet halua.
sun ei oo apkko enää olla sukovainen ja käydä seuroiss ajos sä et jaksa ja sen takia vielä masennut! tsemppi koita jaksaa=)
unohda ne seuroissa käynnit ym siihen liittyvä
höpötys niin rupee elämä maistuun,itsellä kymmeniä
ystäviä jotka on tehnyt niin ja kaikki on samaa
mieltä että ois pitänyt erota paljon aikaisemmin!
on sairaus, joten hakeudu lääkäriin ennekuin tilanteesi on niin paha ettet enään hallitse sitä. Nyt sinulla vielä on asiat hyvin kun puhut siitä ja tiedostat sen, joten varaa heti huomenna aamulla aika lääkärille.
Kun saat avun, pystyt puhumaan asioista ja syy selvitetään mistä masennus johtuu, lääkkeetkin ehkä voit saada avuksi (ei varmasti aina lääkkeitä), mutta kaikki lähtee paranemiseen siitä että masennuksen syy selvitetään, ja kun tästä paranee niin toipuminenkin alkaa. Lääkkeet eivät paranna ne vain auttavat alkuun.
Kun saat apua, niin ajatuksesi kirkastuvat ja uskallat paremmin hakeutua ihmisten ilmoille, ja pystyt käsittelemään sitä mitä elämältä oikeasti haluat.
Mutta, älä koskaa uhohda Jumalaa, vaan rukoile että Hän antaa sinulle voimia jatkaa. Hän kirkastaa sinulle sen oikean tien. Onnea matkaan:)
Ei kai tämä niin väärä paikka avunhuutoon ole...
Minulla on ollut ihan samanlaisia tuntemisia. En käynyt pitkään aikaan seuroissa. Seuroihin meno voi olla vaikeaa kotisiionissakin, jos on hankala tutustua ihmisiin. Ja tunne siitä, että on niin huono ihminen, esti seuroihin lähdön.
Nyt minusta tuntuu kuitenkin paremmalle ja seuroihin on mukava mennä, vaikka useinmiten istunkin siellä yksin. Minua auttoivat kuitenkin ry:n työvuorot. Vaikka en käynyt seuroissa, hoidin aina omat työvuoroni. Sitä kautta tutustuin ihmisiin, sain itsevarmuutta onnistuneesta työstä. Huomasin, etteivät muut ihmiset ole sen kummempia, eivät huonompia eivätkä parempia kuin minäkään.
Minulla on tapana tallettaa mieleen jääneitä Raamatun kohtia päiväkirjaani. Tässäpä sinulle yksi "muistolauseeksi":
"Hänen vihansa kestää vain hetken, hänen hyvyytensä läpi elämän. Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo." Ps.30:6
Kyllä sinäkin vielä sen ilon löydät! :)
Vielä yksi asia, yritä saada itsesi liikkeelle, vaikka lenkille. Juokse! Sanonta "terve sielu, terveessä ruumiissa" on niin totta! Nimimerkillä "Kokemusta on"!!! ;)
Eihän se helppoa aina ole. Elämä yleensäkään. Varmasti moni (itse mukaanlukien) on kamppaillut ja kamppailee yksinäisyyden tai uskovaisten hyvien ystävien puutteessa. Joskus voi koko paikkakunta tuntua aivan väärältä, kun tuntee olevansa yksin uskonsa kanssa.
Jos sinulla on jossakin muualla päin Suomea tai maailmaa uskovaisia ystäviä, ahkeroi pitää heihin yhteyttä. Ja kyllä minäkin olen eräänkin kerran napottanut yksin seurapenkissä, kun ei ole ollut kenen viereen istua. Monesti tavallisissa seuroissa saattaa olla vaikeaa mennä edes puhumaan aivan uppioudoille, jos ei ole tosi sosiaalista sorttia. Mutta oletkos miettinyt vaikkapa nuorten aikuisten leiriä? Siellä tutustuu vaikka aivan "väkisin" toisiin nuoriin. Esim maitoisissa porukka on pääasiassa pk-seudulta. Ja sitä kautta voi sitten poikia lähempääkin ystävyyttä.
Mene ihmeessä kuitenkin seuroihin, on se aivan eri asia olla siellä toisten uskovaisten keskuudessa ja kuunnella Jumalan sanaa kuin värjötellä ypösen yksin puhelimenluurin päässä. Ja vielä jos olet yleisesti masentunut (et vain uskon asioissa väsynyt), niin varmaankin nämä kaikki asiat vaikuttavat toisiinsa ja on tarpeen saada myös asianmukaista hoitoa, jotta saisit elämänilosi ja uskomisen ilosi takaisin. Älä pelkää, vaan ole turvallisella mielellä! Jumala kuulee kyllä hiljaisenkin pyynnön ja rukouksen eikä jätä lastaan yksin.