Monet kristilliset seurakunnat, joista Suomessa merkittävimpinä helluntailaiset, tekevät paljon hädänalaisten auttamistyötä suoraan kaduilla. Ihmisille tarjotaan ruokaa ja evankeliumia.
Mutta näiden ihmisten joukossa vanhoillislestadiolaiset loistavat poissaolollaan. Kysyn siis tämän palstan vl-uskovaisilta, että miksi teitä ei näy kaduilla auttamassa hädänalaisia ja rappiolle joutuneita ihmisiä? Pidättekö tällaista toimintaa omavanhurskaana? Mitä mieltä olette helluntailaisten tai vapaakirkkolaisten katutoiminnasta? Onko se Jumalasta?
Mutta näiden ihmisten joukossa vanhoillislestadiolaiset loistavat poissaolollaan. Kysyn siis tämän palstan vl-uskovaisilta, että miksi teitä ei näy kaduilla auttamassa hädänalaisia ja rappiolle joutuneita ihmisiä? Pidättekö tällaista toimintaa omavanhurskaana? Mitä mieltä olette helluntailaisten tai vapaakirkkolaisten katutoiminnasta? Onko se Jumalasta?
Vastaukset 16
Vanhimmat
että ihmiset tulevat itse seuroihin kuuntelemaan ja katselemaan. Tietenkin on aika epätodennäköistä, että joku 15-20 vuotias alkoholin kanssa kaduilla ja ravintoloissa viikonloppuisin pelehtivä ihminen lähtee seuroihin tuosta noin vain. Hän ei ehkä tiedäkään mitään muuta kivaa, kuin mitä kavereiden kanssa tehdään. Ei hänelle kukaan sano, että mene seuroihin. Hänen vanhempansa voivat olla sellaisia, jotka eivät tiedä uskonasioista ja jotka eivät niin jaksa kiinnostua nuorestaan ja tämän asioista. Huumenuorillekin olisi hyvä puhua Jumalasta ja uskosta, sillä he tarvitsisivat todella evankeliumia elämäänsä.
Esitit äärettömän hyvän kysymyksen, että miksi siellä kaduilla ei käydä ohjaamassa.
Vankiloissa tehdään lähetystyötä kyllä.
Mutta paljon on ihmisiä, jotka eivät ikinä saa kuulla seuroista eikä ikinä tiedä, missä niitä on ja eivät saa tutustua vanhoillislestadiolaiseen. Jotkut ajattelevat, että on Jumalan johdatusta, kun ihminen tulee seuroihin ja jos ei joku tule, niin sitten heidän mielestään Jumala ei ole johdattannut heitä sanansa äärelle ja yllättävän moni ajattelee, että mitä sitä turhaa suremaan muiden elämään ja sitä, miten kurjassa jamassa se voikaan olla uskottomalla ihmisellä. Pääasia, että itse säilyy uskomassa. Joskus lähimmäisen rakkaus unohtuu ja ajatellaan, että mitä se minua liikuttaa, jos tuo on niin onneton.
Yksin ei ole hyvä lähteä ohjaamaan yöelämään ja puhumaan evankeliumista, mutta porukalla se olisi turvallisempaa ja voisi saada aikaan tuloksia.
Joskus joku saattaa saada hyvän tilaisuuden puhua jollekin epäuskoiselle uskonasioista ihan vaikka kahvilassa tai junassa.
miksi ihmiselle pitäisi puhua uskomisesta juuri silloin, kun hän on esim. juovuksissa pimeällä kadulla? Olen sitä mieltä, että avutonta pitää auttaa. Sammunut nuori on pelastettava pakkasesta.
Mutta muistaako ihminen selvittyään luvanneensa uskoa?
Raamatun mukaan hyvät työt ovat uskon hedelmiä. Raamattu sanoo: köyhät teillä on aina keskuudessanne, esimerkiksi. Minusta auttaminen kuuluu kristitylle. Raamattu ei kuitenkaan sano, miten pitäisi auttaa. Onko vähäarvoisempaa auttaa arjessa hädänalaista naapuriaan kuin mennä kadulle julistamaan ja auttamaan? Moni tekee hiljaisuudessa isojakin uhrauksia lähimmäistensä eteen, näistä ei isoja otsikoita revitä.
Hyvät työt eivät tee ketään vanhurskaaksi. Ainoastaan usko pelastaa eikä kukaan voi turvata hyviin töihinsä.
kyllä on ollut tapauksia, joissa papit ovat tehneet työtä huumenuorten ja muiden sellaisten parissa ja moni on tullut uskoon. Nämä papit ja auttavat työntekijät ovat olleet kyllä helluntalaisia yleensä. He tekevät paljon hyväntekeväisyystyötä ja se on todella hieno asia. Heidän avullaan moni saa uuden suunnan elämälleen. Ei tarvitse mennä juttelemaan vahvasti humaltuneen kanssa Jeesuksesta, mutta jos olisi kristillinen selviämis asema, niin jopa sitä kautta moni voisi saada parempaa matkaevästä kotiinsa lähtiessään, voi jakaa esitteitä, huumeriippuvaisien hoitolaitoksissa voi käydä puhumassa evankeliuminen sanaa, voi tehdä siis monenlaista vapaaehtoistyötä ja tukea ja auttaa elämässään harhateille joutuneita ihmisiä.
Enkä nyt tarkoita, että tulisi auttaa vain nuoria, sillä on olemassa jopa lapsia (noin 10-15v katunuoria, joiden vanhemmat ovat hylänneet heidät) ja myös aina aikuisia, jotka saattavat saada uuden suunnan elämälleen ymmärtämällä sanoman Jeesuksesta Kristuksesta.
ei ole siitä, että yrittäisi saada taivaspaikan itselleen tekemällä hyviä töitä vaan siitä, että haluaisi voida auttaa niitä ihmisiä, joilla on elämässä hyvin vaikeaa ja jotka todella tarvitsevat evankeliumia ja saarnaa anteeksiantamuksesta. Lähimmäisen rakkauteen, aitoon sellaiseen, ei kuulu se ajatus, että mitähän minä itse tästä nyt hyödyn, kun autan..sitä vain ajattelee sen toisen asemaa ja elämää ja kuten Jeesuskin kehoitti.. menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni ja myös se kohta, että ei terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat, on hyvä muistaa. Sillä tärkeintä on sanoma Jeesuksesta juuri heille, jotka eivät ole vielä löytäneet elämäänsä Jumalaa ja uskoa, vaan jotka vaeltavat eksyksissä.
Ja yksi asia on tärkeä huomata myös, että vanhoillislestadiolaisuudessa helluntalaisia pidetään epäuskoisina, eikö siis olisi tärkeää mennä puhumaan siitä oikeasta Jumalan sanasta?
Just tuohon mun piti lisätäkin tuo, millä mielellä auttaa.Verukkeita on tosiaan monia: hyödyn tavoittelu, julkisuuden kalastelu,taivaspaikan ansaitseminen, maine jne. Tuntui kurjalta nähdä lööpeissä tsunamikatastrofin jälkeiset otsikot. Kuinka paljon se ja se julkkis auttoi.Mitä sinä muuten ajattelet tuosta mun "vastakkaisajattelusta" : arjessa auttaminen verrattuna "viralliseen" auttamiseen, esim. katulähetystyö?
Minusta auttamisen pitäisi sen verran olla erillään julistuksesta, ettei ihminen tekisi parannusta siitä seuraavan avun takia. Ihminen on raadollinen niin auttajana kuin autettavanakin.
Meidän seuroihin olet sinäkin tervetullut! Ja esimerkiksi suviseurasaarnoja voit vapaasti kuunnella netistä. Jos uskomme sinua askarruttaa, kuuntele ihmeessä!Ajattelemme myös niin, että kaikki uskovaiset ovat lähetystyöntekijöitä, eivät vaan saarnaajat tai lähetystyöntekijät.Näitä lähettejä saattaa löytyä sinunkin naapurustostasi. Jokainen voi puheillaan ja elämällään todistaa Jeesuksesta.Kehoittahan Raamattukin "hiljaisuudella ja pelvolla vastaamaan, kun toivomme perustusta kysellään".
arjessa toisen auttaminen kuuluu ilman muuta asiaan ja ei pitäisi kääntää selkäänsä apua tarvitsevalle. Jos tuntuu, että ei osaa itse auttaa, niin voi ohjta eteenpäin ja varsinkin hengellisissä asioissa hätääntynyttä voi auttaa ohjaamalla seuroihin ja puhumalla uskon asioista. Voi tarjoutua itse lähtemään henkilön mukaan seuroihin, jos hän ei yksin uskalla lähteä. Joku voi kysyä niin vaikeita, että siinä voi neuvoa vaikka jonkin puhujan luokse juttelemaan tai kyllä kirkon työntekijätkin osaavat auttaa ja saattavat osata ohjata jonkin vanhoillislestadiolaisen puhujan luokse tai osaavat antaa soitteita tai tietoa.
Vapaaehtoistyötä tekevät ovat tärkeitä ja jos taloudellinen tilanne sallii olla vapaaehtoisena eri auttamisjutuissa, niin hyvä.
Ei kai se oikein oikeaa ole leuhkia, että jos on auttanut jotakin, sillä siinä se juuri hämärtyy se auttamisen tarkoitus. Hyvästä sydämestä tehty auttaminen on parasta apua, mutta kaikki eivät sitä osaa, joten jos joku halua kertoa, miten on auttanut, niin kertokoon..pääasia, että autettava sai apua. Nytkin on Lontoossa paljon vapaaehtoisia auttamassa järkyttyneitä omaisia ja uhreja ja he tekevät sitä vapaasta tahdostaan.
Seurat ja saarnat ovat minulle tuttuja juttuja, kuin koko vanhoillislestadiolaisuus. Mielestäni on kuitenkin hyvä, että tällainenkin auttamisasia otettiin täällä palstalla esille, sillä ehkä joskus myös vanhoillislestadiolaiset voisivat ryhtyä tekemään auttamistyötä kaduilla ja onhan se niinkin, että netistä saa tietoa, mutta usein se on vääristeltyä ja mustamaalattua ainakin tällä sivulla.
uskon on oltava itse kunkin sydämessä.Myös uskosta seuraavat hedelmät ovat henkilökohtaisia. Ei voi kehua sillä, miten paljon oma uskonyhteisö tekee auttamistyötä jos oma sydän on kylmä auttamaan.Toisaalta saamme erilaisia lahjoja ja tehtäviä. Kaikki eivät voi olla kadulla auttamassa. Silti olemme kaikki yhtä arvokkaita (ja syntisiä) Jumalan edessä.
tuntui kurjalle nähdä lööpeissä tsunamikasatrofinotsikoita kuinka se ja se auttoi? Lehdissä kyllä luki myös heistä jotka ovat aivan tavallisia pulliaisia.
Media vain mielellään uutisoi kaikesta ja yleensä julkkista enemmän koska monet ihmiset tuntevat heidät.
Oli julkkis tai ei, niin yksikään heistä jotka tämän hädän ja tuskan keskellä sai auttaa lähinmäistään ei varmaankaan ajatellut, että saa julkisuutta ja nimensä otsikoihin. He eivät olleet siinä vaiheessa tietoisia edes omasta pelastumisestaan.
Oma oloni olisi tullut kurjaksi, jos lööpeissä olisi lukenut, että kukaan ei auttanut vaan jokainen koitti pelastaa vain itsensä.
-ihminen nostetaan ikään kuin jalustalle rahasumman kanssa
-se, että turmassa kuoli paljon suomalaisia, vaikutti auttamishaluun. Jos tämä olisikan tapahtunut jossain kehitysmaassa, olisiko Jaakko Julkkis antanut sitä 50 000 euroa?
Minusta on hyvä ja oikein, että autetaan. Se, että julkkikset lähtivät mukaan oli myös hyvä. Sen takia varmaan moni pulliainenkin auttoi.Joku hyvin raadollinen sivuvire kaikessa oli mielestäni kuitenkin. Olisiko se esim. juuri julkisuus näille ihmisille)? Minä en maininnut kenellekään, paljonko annoin.
Itse en muistanutkaan ollenkaan näitä jotka antoivat rahalahjoituksia täällä kotimaassa, muistelin vain heitä jotka auttoivat paikanpäällä ja tekivät äärettömän tärkeää työtä.
Toisaalta onhan hyvä, että rikaskin heltyy hädänhetkellä, ja raaskii luopua roposistaan. Ei raha tee ketään onnelliseksi, mutta miten onnellinen köyhä onkaan vähästä? Varmasti onnellisempi kuin rikas omaisuudestaan.
Varmaan monikin julkkis tai kuka tahansa olisi mieluummin pysytellyt taustalla. Media vain on niin sensaationhakuinen ja tekee juttuja mistä vain, että saisi myyntinsä nostettua.
Ei kenenkään tarvitsekkaan sitä mainita mitä antaa, ei hyvyyttä voi mitata rahassa, rikkaalle miljoona on sama kuin köyhälle yksi euro, ja molemmat lahjoittajat ovat yhtä arvoikkaita vaikka summa ei olekkaan.
Heidän auttamistyönsä on aivan oikein ja myös vl:t arvostavat sitä. Miksi haluat tuoda esiin näin voimakkaan vastakkainasettelun, jolla ei ole edes pohjaa? Ja miksi loistit poissaolollasi, kun minä autoin kadulle sammunutta ja auton kanssa vaikeuksissa ollutta jne jne? Itse olet omavanhurskas!
pitäs mennä ilman säkkiä. Ei siis mitään pitäs ottaa mukaan. Helposti ihminen saa lahjottua, jos alkaa antaa toiselle rahallista hyötyä.
Jos usko otetaan vastaan ilman töitä ja ansioita, ja ainostaan halutaan uskoa synnit anteeksi, niin silloin on ok.
Mutta toisaalta ilman tekoja, usko on kuollut. Tosin ei uskovaisen tarvitse säkin kanssa lähteä uskoa julistamaan. Että te köyhät, te saatte rahaa, me annamme, tehkää parannus- tyyliin...
Mutta köyhiä ja tarvitsevia tulis auttaa. Tarvitsevalle pitäs voida antaa myös rahaa. Jos tietää, että toinen tarvitsee. Tosin nykyaikana se voi olla hyvin vaikeaa, voivat käyttää väärin rahat, ne jotka ovat sitä pyytämässä.
Monilla on nykyään kylläkin tv ja netti, joten esim suviseuroista monet pääsevät tietämään meijän uskosta. Ja netissä on laitettu usealle kielelle vieläpä... Kokoontumisemme on niin suurta, että se näkyy ja kuuluu kauas.
lestoissa on se, että eivät tule kotiini tyrkyttämään uskoaan ja palvovat omissa porukoissaan pakanajumaliaan.
Älkää nyt hitossa yllyttäkö siihen. Pientä rajaa.
koskaan ei ovellesi tule vl "tyrkyttämään" oppiaan.
ei usko ole ovelta-ovelle-julistusta, Raamatussakin kerrotaan niin.
ja kuitenkin kutsu käy jokaiselle -monissa seurakuntalehdissä on seurailmoitus seuroista...
"ja kuitenkin kutsu käy jokaiselle -monissa seurakuntalehdissä on seurailmoitus seuroista..."
Uskottomat, uskomattomat ja epäuskoisethan lukevat seurakuntalehtiä suurella antaumuksella!
Mutta mitäpä, jos putkan lämpimään hangesta korjattu löytäisi taskustaan kutsun sanankuuloon...
Ne apostolit taisivat ajatella hiukan toisin siitä ovelta-ovelle-julistuksesta. Lienevätkö olleet vähän vanhanaikaisia?
"Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta." (Apos. 5:42)
T: Tiinaliina