Kolumni: Rasistit ulos hallituksesta

"Hallitus on täysin menettänyt uskottavuutensa itse luomansa rasismikriisin ratkaisemisessa. Milloin kokoomus myöntää lopultakin, että perussuomalaisten ottaminen mukaan hallitukseen oli kammottava virhe? kysyy Iltalehden kolumnisti Anne Moilanen."

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/6798c4de-0114-4675-a216-66acf849e5fb

"Monet suomalaiset, minä mukana, ovat aivan kurkkuaan myöten täynnä perussuomalaisten ylläpitämää rastistista vihapuhetta, jota he ovat lietsoneet hallitustaipaleensa alusta alkaen. Viimeksi kansanedustaja Teemu Keskisarjan Ylen A-studiossa esittämät lausunnot maahanmuuttajista “heikkolaatuisina tulokkaina”, joiden tänne tulo johtaa “kehitysmaalaiseen sikalaan ja verilöylyyn” olivat niin vastenmielisen rasistisia, ettei niistä enää rasistisemmaksi pääse.

Toistan, että se mitä Keskisarja sanoi, oli törkeän rasistista. Rasismi ei muutu muuksi sillä, että hän itse tai valtiovarainministeri, itsekin vastaavissa puheissa kirjoituksissaan ”riikkana” kunnostautunut puoluejohtaja Riikka Purra, väittää jälkikäteen, että eikä ollut.

Suomalaiset eivät ole kuuroja. Miten paljon meitä, älyämme, se millaista “keskustelua” meitä pakotetaan seuraamaan, oikein on mahdollista poliitikkojen taholta halveksia?

Mieleni valtaa voimaton raivo, kun Suomen korkeimmat päättäjät ensin väittävät, että auto on sininen, ja sitten kohta, että enhän minä niin sanonut, kun minä sanoin että auto on punainen. Sininen on punainen!

Tätä idiotismia seuratessa kuluvat hukkaan elämän ruhtinassekunnit.

Suurin osa suomalaisista ei ole rasisteja. Perussuomalaisten kannattajista, mikä oli elokuussa noin 12 prosenttia suomalaisista, rasisteja on vain osa. Perussuomalaiset laskee, että he eivät voi pärjätä politiikassa enää millään muulla kuin rasistien äänillä, mikä saattaa kyllä olla totta sen jälkeen, millaista politiikkaa he ovat hallituksessa tehneet.

Tavallisen kansan äänet on menetetty. Vain rasistien äänet ovat jäljellä.

Perussuomalaisten synkän kannatuskriisin vuoksi kaikki suomalaiset on nyt jo yli kaksi vuotta pakotettu kuuntelemaan yhden puolueen valheellista rasistista propagandaa. Ja koska hallitusyhteistyö, rasistisessa sanomassa on mukana koko hallitus. Eli myös pääministeri Petteri Orpo sekä puoluejohtajat Anders Adlercreutz ja Sari Essayah.

Tätäkö on suomalainen sivistys? Tällaisetko johtajat olemme ansainneet? Hyi, sanon minä. Tähän perään kirosana, jos kehtaisin. Kolme kirosanaa!

Ennen oli jännää seurata politiikkaa, mutta nyt se koettelee sietokykyä. Jos avaan television, sieltä näkyy voimaton, lapatossu, kaikkein syvimmistä aatteellisista periaatteistaan luopunut pääministeri Orpo heristämässä sormea, että soo soo, ei noin saa sanoa.

Sitten näkyy Purran uhmakas naama, että hän ei kyllä ainakaan aio pyytää anteeksi. Ja kohta sama uudestaan.

Hallitus on täysin menettänyt uskottavuutensa itse luomansa rasismikriisin ratkaisemisessa. Orpon vetoomus siitä, että seuraavaksi kaikkia kansanedustajia rangaistaisiin rasistisista puheista, kuulostaa uhmaikäisen pikkulapsen vanhemman epätoivoiselta uhkaukselta, jonka pelotearvo on nolla.

Kaikki, joilla on ollut lapsia tietävät, että uhmaikäisellä ei ole mitään aikomustakaan lopettaa. Lapsi tietää, että uhkaus on tyhjä eikä se tarkoita mitään. Tilanne on päästetty liian pitkälle. Kyse on enää siitä, milloin vanhemman auktoriteetti romahtaa lopullisesti.

Myöskään perussuomalaisten poliitikkojen rasismi ei lopu tähän. Se ei ylipäätään todennäköisesti lopu – ei tähän historialliseen hetkeen, eikä muutenkaan.

Suomen nykyistä “rasismi jees” -hallitusta ei kuitenkaan johda Purra, vaan Orpo. Kokoomukselle oikeistolaisen talouspolitiikan kova läpi runnominen on ollut niin tärkeää, että he ovat sen vuoksi valmiita syöksemään koko yhteisen kotimaamme rasismin turmion tielle.

Rasismi on yhteiskunnalle vaarallista. Se luo vastakkainasettelua ihmisten välille, heikentää luottamusta instituutioihin ja viranomaisiin, levottomuus ja väkivalta lisääntyvät, yhteenkuuluvuuden tunne heikkenee – ymmärrys siitä, että olemme kaikki samassa veneessä.

Rasismin lietsomassa hajaannuksessa Suomesta tulee heikompi ulkoisia uhkia vastaan (Venäjä), joita vastaan pitäisi juuri nyt olla vahva. Syrjintä johtaa taloudellisiin menetyksiin, kun osa ihmisistä ei saa koulutusta tai työtä. Osaamista jää käyttämättä, innovaatioita syntymättä, kansantalous heikkenee. Demokratia murenee ja Suomi-kuva kärsii.

Eikä tässä vielä kaikki. Historia tuntee useita esimerkkejä, joissa rasismi on suistanut kokonaisia kansakuntia valtaviin kriiseihin ja tuhoon. Jugoslavia hajosi, Yhdysvalloissa rasismi johti sisällissotaan, Etelä-Afrikassa apartheid jätti syvät arvet. Natsi-Saksa ja Ruanda romahtivat.

Jos jokin on kansakunnan loppu, Suomen loppu, niin kyllä se eivät ole maahanmuuttajat.

Suomi koostuu ihmisistä. Maahanmuuttajat ovat ihmisiä. Jos Suomi johonkin loppuu, niin se loppuu ihmisten vihaamiseen, eli ihmisvihaan, rasismiin. Yksi kirosana vielä tähän."

Jatkuu..........