Voitko olla väärässä

Mitä jos kokemuksesi Jumalasta sinussa ovat pelkästään oman mielesi tuotoksia, mutta todellisuudessa Jumala ei ole olemassa?

Monet entiset uskovaiset ovat nyt ateistina vakuuttuneet siitä, että asia on näin.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä jos kokemuksesi Jumalasta sinussa ovat pelkästään oman mielesi tuotoksia, mutta todellisuudessa Jumala ei ole olemassa?

Monet entiset uskovaiset ovat nyt ateistina vakuuttuneet siitä, että asia on näin.

Lue lisää

>>>Mitä jos kokemuksesi Jumalasta sinussa ovat pelkästään oman
mielesi tuotoksia, mutta todellisuudessa Jumala ei ole olemassa?<<<

Jos minä pystyisin mielessäni kehittämään näitä kokemuksia,
minä tekisin sitä joka päivä. Minä eläisin joka hetki Jumalan
valtavan rakkauden kokemisessa.

Ei ole mitään niin suurta ja ihanaa kuin kohdata Jumalan rakkaus
ensin itseään kohtaan ja sittentoisia ihmisiä kohtaan. Ja kun sen
saa kokea, että se on täysin ansiotonta rakkautta, Jumalan rakkaus
on niin suurta, että sitä ei voi käsittää ennen kuin on stä itse kokenut.
Ja kun senkokee, sitä ei varmasti ole itse mitenkään omalla mielellään
saanut aikaiseksi, on se niin valtavaa rakkautta.

Käsität varmasti, että Jumalan rakkauden voi kokea vain Hänen
läsnäolossaan. Siksi, jotta voisi kokea Jumalan rakkauden, täytyy
tulla Hänen luokseen. Ihminen, joka elää erossa Jumalasta, ilman
Jeesusta Kristusta, ei voi kokea Jumalan rakkautta koska hän ei
elä Jumalan yhteydessä, ja koska synti erottaa hänet Jumalasta.

>>>Monet entiset uskovaiset ovat nyt ateistina vakuuttuneet
siitä, että asia on näin.<<<

Monet uskovat eivät ole koskaan tulleet uskoon. He eivät¨
ole syntyneet uudesti Jumalan Sanasta ja Pyhästä Hengestä,
so. Jumalasta. Siksi he eivät ole Jumalan lapsia eivätkä koe
Jumalaa niin kuin Jumalasta syntyneet Jumalan lapset kokevat.

Seurakunnissa on tämä ongelma, että jäseneksi otetaan joitakin
ihmisiä liian helposti. Sitten heitä kohdellaan ja puhutellaan
uskovina, vaikka he eivät koskaan ole uudestisyntyneet.

Näin tällainen käännynnäinen luulee olevansa uskova koska
hän nyt on helluntailainen ja häntä puhutellaan uskovana.
Hänet on siis petetty. Miten tämä on mahdollista ja miten
se voi tapahtua.

Yksi esimerkki:

Sinä olet kiinnostunut uskon asioista ja menet seurakuntaan.
Siellä sinä keskustelet evankelistan, saarnaajan tai jonkun
riviuskovan kanssa. Sitten tämä uskova kysyy sinulta, että
saanko rukoilal puolestasi. Ja sinä ajattelet. että kyllä kai,
ei kait siinä mitään pahaankaan ole että rukoillaan. Ja niin
uskova seurakuntalainen rukoilee sinun puolestasi ja
julistaa sinulle synni anteeksi ja onnittelee sinua siitä.että
sinä olet nyt tullut uskoon ja olet Jumalan lapsi ja pelastuva.

Ja sinä jäät ihmettelemään, että mitä tässä sitten oikeastaan
tapahtui. Sinulla ei ollut tarkoitustakaan tulla uskoon mutta
ihminen poimi sinut sisälle "Jumalan valtakuntaan" raakileena.

Sinä et siis tullut uskoon sen tähden, että puolestasi rukoiltiin.
Sinä tulet uskoon vasta sitten ,kun sinä itse tahdot ja päätät
lähteä seuraamaan Jeesusta Kristusta ja uskot Häneen.

Mutta nyt sinua puhutellaan uskovana ja sinut liitetään
seurakuntaan jäseneksi. Nyt sinä sitten olet "helluntailainen"
vaikka et ole uskossa.

Mvh J - K

Anonyymi kirjoitti:

>>>Mitä jos kokemuksesi Jumalasta sinussa ovat pelkästään oman
mielesi tuotoksia, mutta todellisuudessa Jumala ei ole olemassa?<<<

Jos minä pystyisin mielessäni kehittämään näitä kokemuksia,
minä tekisin sitä joka päivä. Minä eläisin joka hetki Jumalan
valtavan rakkauden kokemisessa.

Ei ole mitään niin suurta ja ihanaa kuin kohdata Jumalan rakkaus
ensin itseään kohtaan ja sittentoisia ihmisiä kohtaan. Ja kun sen
saa kokea, että se on täysin ansiotonta rakkautta, Jumalan rakkaus
on niin suurta, että sitä ei voi käsittää ennen kuin on stä itse kokenut.
Ja kun senkokee, sitä ei varmasti ole itse mitenkään omalla mielellään
saanut aikaiseksi, on se niin valtavaa rakkautta.

Käsität varmasti, että Jumalan rakkauden voi kokea vain Hänen
läsnäolossaan. Siksi, jotta voisi kokea Jumalan rakkauden, täytyy
tulla Hänen luokseen. Ihminen, joka elää erossa Jumalasta, ilman
Jeesusta Kristusta, ei voi kokea Jumalan rakkautta koska hän ei
elä Jumalan yhteydessä, ja koska synti erottaa hänet Jumalasta.

>>>Monet entiset uskovaiset ovat nyt ateistina vakuuttuneet
siitä, että asia on näin.<<<

Monet uskovat eivät ole koskaan tulleet uskoon. He eivät¨
ole syntyneet uudesti Jumalan Sanasta ja Pyhästä Hengestä,
so. Jumalasta. Siksi he eivät ole Jumalan lapsia eivätkä koe
Jumalaa niin kuin Jumalasta syntyneet Jumalan lapset kokevat.

Seurakunnissa on tämä ongelma, että jäseneksi otetaan joitakin
ihmisiä liian helposti. Sitten heitä kohdellaan ja puhutellaan
uskovina, vaikka he eivät koskaan ole uudestisyntyneet.

Näin tällainen käännynnäinen luulee olevansa uskova koska
hän nyt on helluntailainen ja häntä puhutellaan uskovana.
Hänet on siis petetty. Miten tämä on mahdollista ja miten
se voi tapahtua.

Yksi esimerkki:

Sinä olet kiinnostunut uskon asioista ja menet seurakuntaan.
Siellä sinä keskustelet evankelistan, saarnaajan tai jonkun
riviuskovan kanssa. Sitten tämä uskova kysyy sinulta, että
saanko rukoilal puolestasi. Ja sinä ajattelet. että kyllä kai,
ei kait siinä mitään pahaankaan ole että rukoillaan. Ja niin
uskova seurakuntalainen rukoilee sinun puolestasi ja
julistaa sinulle synni anteeksi ja onnittelee sinua siitä.että
sinä olet nyt tullut uskoon ja olet Jumalan lapsi ja pelastuva.

Ja sinä jäät ihmettelemään, että mitä tässä sitten oikeastaan
tapahtui. Sinulla ei ollut tarkoitustakaan tulla uskoon mutta
ihminen poimi sinut sisälle "Jumalan valtakuntaan" raakileena.

Sinä et siis tullut uskoon sen tähden, että puolestasi rukoiltiin.
Sinä tulet uskoon vasta sitten ,kun sinä itse tahdot ja päätät
lähteä seuraamaan Jeesusta Kristusta ja uskot Häneen.

Mutta nyt sinua puhutellaan uskovana ja sinut liitetään
seurakuntaan jäseneksi. Nyt sinä sitten olet "helluntailainen"
vaikka et ole uskossa.

Mvh J - K

Lue lisää

Hyvä J-K,

Luin tekstisi ja täytyy sanoa: kyllä sinulla on päässäsi melkoinen sisäinen konsertti käynnissä. Jumala puhuu, rakkaus tulvii, ja sinä vakuutat meille muille, ettei tämä voi olla mielen omaa tuotosta. Ymmärrän kyllä innostuksesi – jos pääni sisällä joku ääni olisi ilmoittanut olevansa kaikkivaltias luojajumala, en itsekään ihan heti tyytyisi selitykseen ”pelkkä hermoston sähkönpurkaus”. Mutta silti, psykologian asiantuntijana (ja humoristisena skeptikkona), uskallan ehdottaa, että mielessäsi toimivat mekanismit voivat olla jännittävämpiä kuin mikään taivaallinen puhelinkeskus.

Ihmisaivoilla on nimittäin erikoinen taipumus personifioida omaa sisäistä puhettaan. Jokainen tuntee sen ilmiön, kun keskustelee mielessään vaikka ”sisäisen kriitikon” kanssa: ”Älä nyt mokaa, kaikki nauraa!” Tai toisaalta sisäinen cheerleader: ”Hyvinhän se meni, anna mennä vaan!” Useimmilla nämä pysyvät anonyymeinä ajatuksina, mutta joillain – etenkin jos mielikuvitus, tunne-elämä ja hengellinen viritys ovat voimakkaasti mukana – nämä äänet saavat persoonan, sävyn ja jopa arvonimen. Jos mieli on riittävän vakuuttunut, niin kas vain: tavallinen ajatusten virtasi kietoutuu Raamatun Jumalan viittaan ja alkaa kuulua ulkoapäin.

Historia tarjoaa paljon hupaisia esimerkkejä. Ranskalainen sotilas Jeanne d’Arc vakuutti kuulleensa arkkienkeli Mikaelia ja pyhiä neitsyitä. Hän ei suostunut uskomaan, että kyse olisi ollut hänen oman mielensä luomasta äänimaailmasta – ja siitä seurasi sekä voittoja että lopulta rovio. Tai mieti nykyajan tapausta: eräs mies Yhdysvalloissa kertoi, että Jumala ohjasi häntä valitsemaan supermarketissa oikeat myslipatukat. Hän sanoi kokeneensa ”pyhän välähdyksen” joka kerta, kun käsi osui oikeaan makuun. Minä kutsuisin tätä joko ylivirittyneeksi intuitioksi tai mainonnan uhkaavaksi voimaksi.

Sitten on ne tapaukset, joita näen näillä palstoilla: ihmiset kertovat, että televisiouutistenlukija puhuu juuri heille, tai että naapurin koira morseilee salaisia viestejä häntää heiluttamalla. Näitä kokemuksia kutsutaan hallusinaatioiksi, ja niiden yhteinen piirre on ehdoton varmuus: ihminen ei kykene kuvittelemaan, että kyse olisi omasta aivokemian leikistä. Kuulostaa tutulta, eikö?

Tieteellisesti tiedämme, että aivot pystyvät luomaan valtavan todentuntuisia kokemuksia. Joskus aivokuoren kuulokeskukset aktivoituvat ilman ulkoista ääntä – ja hups, ääni kuuluu yhtä todellisena kuin naapurin porakone. Joskus tunnejärjestelmät (limbinen järjestelmä) luovat valtavan rakkauden, pelon tai ykseyden tunteen, ja siihen kun liitetään uskonnollinen odotus, niin kokemus saa pyhän etumerkin. Ei ole sattumaa, että eri uskonnoissa kuullaan eri jumalia: hindulainen kokee Vishnun, muslimi Allahin, kristitty Jeesuksen – mutta pohjimmainen neurobiologinen temppu on sama.

Huomaatko, J-K: jos sinä olisit syntynyt Intian syrjäkylään ja saanut lapsesta asti kuulla Vishnun valtavasta rakkaudesta, hyvin todennäköisesti juuri Vishnu olisi nyt päässäsi kertomassa, että olet hänen erityinen ystävänsä. Se, mikä meille näyttää jumalalliselta, on pitkälti aivojen kognitiivista kulttuuriakrobatiaa.

Mutta älä huoli: en yritä viedä sinulta kokemustasi. Päinvastoin, pidä siitä kiinni, jos se tuo sinulle lohtua ja hyvyyttä. Pilvipsykiatrina kuitenkin sanon: on hyödyllistä muistaa, että tällaiset kokemukset eivät ole todiste siitä, että jokin ulkoinen Jumala välttämättä kommunikoi kanssasi. Ne ovat todiste siitä, että aivot ovat mestarillisia keksimään hahmoja, ääniä ja tunteita, jotka tuntuvat suuremmilta kuin elämä itse.

Niinpä kun kerrot, ettei tämä voi olla oman mielesi temppu, minä hymyilen ja ajattelen: ”Oi J-K, juuri tällainen temppu mieli osaa parhaiten.”

Säilytä siis lämpö ja rakkaus, mutta muista: todellisuudessa pääsi sisäinen jumaluus voi olla samanlainen kuin sisäinen kriitikko tai sisäinen lapsi – vain komeammissa vaatteissa.

Veitikkamaisin terveisin,
Enkeli Mäntä, pilvipsykiatri (itseoppinut) & uskonpuhdistuksen epävirallinen suojelusenkeli

Anonyymi kirjoitti:

>>>Mitä jos kokemuksesi Jumalasta sinussa ovat pelkästään oman
mielesi tuotoksia, mutta todellisuudessa Jumala ei ole olemassa?<<<

Jos minä pystyisin mielessäni kehittämään näitä kokemuksia,
minä tekisin sitä joka päivä. Minä eläisin joka hetki Jumalan
valtavan rakkauden kokemisessa.

Ei ole mitään niin suurta ja ihanaa kuin kohdata Jumalan rakkaus
ensin itseään kohtaan ja sittentoisia ihmisiä kohtaan. Ja kun sen
saa kokea, että se on täysin ansiotonta rakkautta, Jumalan rakkaus
on niin suurta, että sitä ei voi käsittää ennen kuin on stä itse kokenut.
Ja kun senkokee, sitä ei varmasti ole itse mitenkään omalla mielellään
saanut aikaiseksi, on se niin valtavaa rakkautta.

Käsität varmasti, että Jumalan rakkauden voi kokea vain Hänen
läsnäolossaan. Siksi, jotta voisi kokea Jumalan rakkauden, täytyy
tulla Hänen luokseen. Ihminen, joka elää erossa Jumalasta, ilman
Jeesusta Kristusta, ei voi kokea Jumalan rakkautta koska hän ei
elä Jumalan yhteydessä, ja koska synti erottaa hänet Jumalasta.

>>>Monet entiset uskovaiset ovat nyt ateistina vakuuttuneet
siitä, että asia on näin.<<<

Monet uskovat eivät ole koskaan tulleet uskoon. He eivät¨
ole syntyneet uudesti Jumalan Sanasta ja Pyhästä Hengestä,
so. Jumalasta. Siksi he eivät ole Jumalan lapsia eivätkä koe
Jumalaa niin kuin Jumalasta syntyneet Jumalan lapset kokevat.

Seurakunnissa on tämä ongelma, että jäseneksi otetaan joitakin
ihmisiä liian helposti. Sitten heitä kohdellaan ja puhutellaan
uskovina, vaikka he eivät koskaan ole uudestisyntyneet.

Näin tällainen käännynnäinen luulee olevansa uskova koska
hän nyt on helluntailainen ja häntä puhutellaan uskovana.
Hänet on siis petetty. Miten tämä on mahdollista ja miten
se voi tapahtua.

Yksi esimerkki:

Sinä olet kiinnostunut uskon asioista ja menet seurakuntaan.
Siellä sinä keskustelet evankelistan, saarnaajan tai jonkun
riviuskovan kanssa. Sitten tämä uskova kysyy sinulta, että
saanko rukoilal puolestasi. Ja sinä ajattelet. että kyllä kai,
ei kait siinä mitään pahaankaan ole että rukoillaan. Ja niin
uskova seurakuntalainen rukoilee sinun puolestasi ja
julistaa sinulle synni anteeksi ja onnittelee sinua siitä.että
sinä olet nyt tullut uskoon ja olet Jumalan lapsi ja pelastuva.

Ja sinä jäät ihmettelemään, että mitä tässä sitten oikeastaan
tapahtui. Sinulla ei ollut tarkoitustakaan tulla uskoon mutta
ihminen poimi sinut sisälle "Jumalan valtakuntaan" raakileena.

Sinä et siis tullut uskoon sen tähden, että puolestasi rukoiltiin.
Sinä tulet uskoon vasta sitten ,kun sinä itse tahdot ja päätät
lähteä seuraamaan Jeesusta Kristusta ja uskot Häneen.

Mutta nyt sinua puhutellaan uskovana ja sinut liitetään
seurakuntaan jäseneksi. Nyt sinä sitten olet "helluntailainen"
vaikka et ole uskossa.

Mvh J - K

Lue lisää

Olen entinen saarnaaja ja nyt ateisti. Olin varmasti uudestisyntynyt ja täyttynyt Pyhällä Hengellä ja minun kehuttiin saarnaavan Pyhässä Hengessä jne. seurakunnan oppien mukaan. Nyt tiedän tuon kaiken tapahtuneen vain omassa ja seurakunnan mielessä, mutta mitään todellista Jumalaa ei ole olemassa.

Uskonnollinen usko voi paljon...

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä J-K,

Luin tekstisi ja täytyy sanoa: kyllä sinulla on päässäsi melkoinen sisäinen konsertti käynnissä. Jumala puhuu, rakkaus tulvii, ja sinä vakuutat meille muille, ettei tämä voi olla mielen omaa tuotosta. Ymmärrän kyllä innostuksesi – jos pääni sisällä joku ääni olisi ilmoittanut olevansa kaikkivaltias luojajumala, en itsekään ihan heti tyytyisi selitykseen ”pelkkä hermoston sähkönpurkaus”. Mutta silti, psykologian asiantuntijana (ja humoristisena skeptikkona), uskallan ehdottaa, että mielessäsi toimivat mekanismit voivat olla jännittävämpiä kuin mikään taivaallinen puhelinkeskus.

Ihmisaivoilla on nimittäin erikoinen taipumus personifioida omaa sisäistä puhettaan. Jokainen tuntee sen ilmiön, kun keskustelee mielessään vaikka ”sisäisen kriitikon” kanssa: ”Älä nyt mokaa, kaikki nauraa!” Tai toisaalta sisäinen cheerleader: ”Hyvinhän se meni, anna mennä vaan!” Useimmilla nämä pysyvät anonyymeinä ajatuksina, mutta joillain – etenkin jos mielikuvitus, tunne-elämä ja hengellinen viritys ovat voimakkaasti mukana – nämä äänet saavat persoonan, sävyn ja jopa arvonimen. Jos mieli on riittävän vakuuttunut, niin kas vain: tavallinen ajatusten virtasi kietoutuu Raamatun Jumalan viittaan ja alkaa kuulua ulkoapäin.

Historia tarjoaa paljon hupaisia esimerkkejä. Ranskalainen sotilas Jeanne d’Arc vakuutti kuulleensa arkkienkeli Mikaelia ja pyhiä neitsyitä. Hän ei suostunut uskomaan, että kyse olisi ollut hänen oman mielensä luomasta äänimaailmasta – ja siitä seurasi sekä voittoja että lopulta rovio. Tai mieti nykyajan tapausta: eräs mies Yhdysvalloissa kertoi, että Jumala ohjasi häntä valitsemaan supermarketissa oikeat myslipatukat. Hän sanoi kokeneensa ”pyhän välähdyksen” joka kerta, kun käsi osui oikeaan makuun. Minä kutsuisin tätä joko ylivirittyneeksi intuitioksi tai mainonnan uhkaavaksi voimaksi.

Sitten on ne tapaukset, joita näen näillä palstoilla: ihmiset kertovat, että televisiouutistenlukija puhuu juuri heille, tai että naapurin koira morseilee salaisia viestejä häntää heiluttamalla. Näitä kokemuksia kutsutaan hallusinaatioiksi, ja niiden yhteinen piirre on ehdoton varmuus: ihminen ei kykene kuvittelemaan, että kyse olisi omasta aivokemian leikistä. Kuulostaa tutulta, eikö?

Tieteellisesti tiedämme, että aivot pystyvät luomaan valtavan todentuntuisia kokemuksia. Joskus aivokuoren kuulokeskukset aktivoituvat ilman ulkoista ääntä – ja hups, ääni kuuluu yhtä todellisena kuin naapurin porakone. Joskus tunnejärjestelmät (limbinen järjestelmä) luovat valtavan rakkauden, pelon tai ykseyden tunteen, ja siihen kun liitetään uskonnollinen odotus, niin kokemus saa pyhän etumerkin. Ei ole sattumaa, että eri uskonnoissa kuullaan eri jumalia: hindulainen kokee Vishnun, muslimi Allahin, kristitty Jeesuksen – mutta pohjimmainen neurobiologinen temppu on sama.

Huomaatko, J-K: jos sinä olisit syntynyt Intian syrjäkylään ja saanut lapsesta asti kuulla Vishnun valtavasta rakkaudesta, hyvin todennäköisesti juuri Vishnu olisi nyt päässäsi kertomassa, että olet hänen erityinen ystävänsä. Se, mikä meille näyttää jumalalliselta, on pitkälti aivojen kognitiivista kulttuuriakrobatiaa.

Mutta älä huoli: en yritä viedä sinulta kokemustasi. Päinvastoin, pidä siitä kiinni, jos se tuo sinulle lohtua ja hyvyyttä. Pilvipsykiatrina kuitenkin sanon: on hyödyllistä muistaa, että tällaiset kokemukset eivät ole todiste siitä, että jokin ulkoinen Jumala välttämättä kommunikoi kanssasi. Ne ovat todiste siitä, että aivot ovat mestarillisia keksimään hahmoja, ääniä ja tunteita, jotka tuntuvat suuremmilta kuin elämä itse.

Niinpä kun kerrot, ettei tämä voi olla oman mielesi temppu, minä hymyilen ja ajattelen: ”Oi J-K, juuri tällainen temppu mieli osaa parhaiten.”

Säilytä siis lämpö ja rakkaus, mutta muista: todellisuudessa pääsi sisäinen jumaluus voi olla samanlainen kuin sisäinen kriitikko tai sisäinen lapsi – vain komeammissa vaatteissa.

Veitikkamaisin terveisin,
Enkeli Mäntä, pilvipsykiatri (itseoppinut) & uskonpuhdistuksen epävirallinen suojelusenkeli

Lue lisää

Ohoh!!!! Sinua Mätä ei olekaan näkynyt palstalla vähään aikaan!
En ole sattunut törmäämään yhteenkään tekstiisi moneen päivään.
Mutta ei silti, en ole kaivannut sinun tekstejäsi.

Mutta mikä nyt sai Männän hereille ja sanaisen arkkunsa vuotamaan
palstalle ja tähän ketjuun, ja jopa minun tekstiin vastaukseksi?
Se on nyt todennäköisesti monen itsenäisesti ajattelevan ihmisen
analyysissa. Ja siihen analyysiin Mäntä olet jäävi, niin älä osallistu.

Mutta kiitos kuitenkin, että osallistut keskusteluihin
jokseenkin asiallisesti. Asiallisemmin kuin monet muut
tietoviisaat asiasta mitään tietävät. Minua ei kuitenkaan
sinun tekstit saa hymyilemään. Kyllä ne kääntyy enemmän
surun puolelle. Mutta ne kertovat kuitenkin minulle
paljon sinusta itsestäsi, ja myös minun tekstistä.

Jos tekstini olisi tyhjänpäiväistä mitään sanomatonta
haihattelua, Mäntä olisi todennäköisesti jatkanut uniaan.
Mutta koska sain sinut hereille ja kielenkantimesi auki...

Mvh J - K

"Usko ei ole uskomusta, olettamusta, eikä päätöstä uskoa, niin
kuin tuo toinen uskoo."

Mitä Raamattu sanoo uskosta? Paavali kirjoittaa Hebrealaiskirjeessä:
"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy."

Suomeksi:
Usko on luottamista omiin toiveisiin ja elämänsä järjestelyä sellaisen perusteella, mistä ei ole näyttöä."

Paavali oli rehellinen. Oletko sinä?

Anonyymi kirjoitti:

"Usko ei ole uskomusta, olettamusta, eikä päätöstä uskoa, niin
kuin tuo toinen uskoo."

Mitä Raamattu sanoo uskosta? Paavali kirjoittaa Hebrealaiskirjeessä:
"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy."

Suomeksi:
Usko on luottamista omiin toiveisiin ja elämänsä järjestelyä sellaisen perusteella, mistä ei ole näyttöä."

Paavali oli rehellinen. Oletko sinä?

Lue lisää

Minä kirjoitin elävästä uskosta. Elävä usko on Jumalasta.
Se saadaan Jumalan Sanaa kuulemalla/lukemalla ja ottamalla
Sana vastaan. Vastaan otetussa Sanassa on elävä usko.

Usko tulee siis Jumalasta ihmiselle, silloin ihminen
tietää asioita, joita ei vielä näe, ja hän voi ojentautua
etukäteen sen mukaisesti.

>>>Suomeksi:
Usko on luottamista omiin toiveisiin ja elämänsä järjestelyä
sellaisen perusteella, mistä ei ole näyttöä."<<<

Tuo on sinun selitystä ja tulkintaa, ei Jumalasta Jumalan ilmoitusta.
Usko EI OLE luottamista OMIIN toiveisiin.

Mvh J - K

Anonyymi kirjoitti:

Ohoh!!!! Sinua Mätä ei olekaan näkynyt palstalla vähään aikaan!
En ole sattunut törmäämään yhteenkään tekstiisi moneen päivään.
Mutta ei silti, en ole kaivannut sinun tekstejäsi.

Mutta mikä nyt sai Männän hereille ja sanaisen arkkunsa vuotamaan
palstalle ja tähän ketjuun, ja jopa minun tekstiin vastaukseksi?
Se on nyt todennäköisesti monen itsenäisesti ajattelevan ihmisen
analyysissa. Ja siihen analyysiin Mäntä olet jäävi, niin älä osallistu.

Mutta kiitos kuitenkin, että osallistut keskusteluihin
jokseenkin asiallisesti. Asiallisemmin kuin monet muut
tietoviisaat asiasta mitään tietävät. Minua ei kuitenkaan
sinun tekstit saa hymyilemään. Kyllä ne kääntyy enemmän
surun puolelle. Mutta ne kertovat kuitenkin minulle
paljon sinusta itsestäsi, ja myös minun tekstistä.

Jos tekstini olisi tyhjänpäiväistä mitään sanomatonta
haihattelua, Mäntä olisi todennäköisesti jatkanut uniaan.
Mutta koska sain sinut hereille ja kielenkantimesi auki...

Mvh J - K

Lue lisää

Hyvä J-K,

Totta, sinäpä se taaskin saat minut heräämään. Ei todellakaan mikään ”tyhjänpäiväinen haihattelu” houkuttele minua keskusteluun – sitä riittää palstalla enemmän kuin riittävästi. Ne samat, autuaasti aivot pois kytkeneet ”Usko Toivoset”, jotka toistavat Raamatun jakeita kuin kopiokoneet, eivät minua juuri kutittele. Heidän teksteistään ei saa otetta, sillä ne ovat pelkkää valmista muottia. Heidän mielensä ei ole mukana, vain paperista luettu kaiku.

Sinun kohdallasi asia on toinen. Sinulla on poikkeavuus – en käytä sanaa halventavasti, vaan tutkijan silmin. Sinun kaltaisesi tapaus on meille mielenmaailmojen tonkijoille huomattavasti mielenkiintoisempi kuin sata kopiokone-uskovaista yhteensä. Sinä et vain toista, sinä luot. Aivosi rakentavat kokonaisen universumin sisäpuolelle: ääniä, rakkauden tuntoja, pyhyyden läsnäolon. Se on valtava sisäinen näyttämö, jossa Jumala kulkee käsikirjoittamassasi näytelmässä.

Ulkoinen universumi – tähdet, galaksit, kvarkit ja mustat aukot – on toki komea. Mutta rehellisesti sanottuna aivojen kyky synnyttää kokemus toisesta todellisuudesta vetää sille vertoja. Sinä et vain katso maailmaa, sinä rakennat maailmoja. Eikä se ole vähäpätöinen taito, vaikka itse kutsuisit sitä ”vain Jumalan lahjaksi”. Me näemme siinä aivojen nerokkaan kyvyn personifioida tunteita ja antaa niille nimiä ja kasvoja.

Minua huvittaa, että sanot teksteistäni kumpuavan surua. Kenties niin. Surua siitä, että niin moni hukkaa oman mielen häikäisevän voiman jonkun toisen laatimaan oppikirjaan. Sinä et kuitenkaan hukkaa, sinä tuot sen esille, vaikkakin uskonnollisessa muodossa. Se on kiinnostavaa.

Joten kyllä, J-K, juuri sinun kaltaisesi saavat minut avaamaan sanallisen arkkuni. Usko Toivoset ja muut papukaijat saavat jatkaa virsikirjan äärellä; minä tulen sinne, missä mielen maailma todella kuohuu. Kuten sinä olet – oman päänsisäisen kosmoksesi kanssa, aarrearkku meille tutkijoille.

Veikeästi nyökkäillen,
Enkeli Mäntä, pilvipsykiatri & mielen galaksien tähtikartantekijä

Anonyymi kirjoitti:

Minä kirjoitin elävästä uskosta. Elävä usko on Jumalasta.
Se saadaan Jumalan Sanaa kuulemalla/lukemalla ja ottamalla
Sana vastaan. Vastaan otetussa Sanassa on elävä usko.

Usko tulee siis Jumalasta ihmiselle, silloin ihminen
tietää asioita, joita ei vielä näe, ja hän voi ojentautua
etukäteen sen mukaisesti.

>>>Suomeksi:
Usko on luottamista omiin toiveisiin ja elämänsä järjestelyä
sellaisen perusteella, mistä ei ole näyttöä."<<<

Tuo on sinun selitystä ja tulkintaa, ei Jumalasta Jumalan ilmoitusta.
Usko EI OLE luottamista OMIIN toiveisiin.

Mvh J - K

Lue lisää

Elämässäni on monta esimerkkiä Jumalalta Sanassa saadusta
elävästä uskosta. Ehkä dramaattisin ja tärkein usko, jonka sain
Sanassa, oli Jeesukselle jättäytymiseeni liittyvä tapaus.

Minä nimittäin olin polvillani Herran Jeesuksen Kristuksen
edessä. Tarkoitukseni oli antaa itseni Hänelle kokosydämisesti
ja ehdoitta, ja ottaa Hänet vastaan Herrakseni ja Vapahtajakseni.

Kuitenkaan minä en kokenut siinä hetkessä mitään.

Silloin ...

Saatana alkoi saarnata minulle, ettei Jeesus ottanut minua
vastaan. Heti kohta vierelleni tuli uskova mies, joka sanoi:
"Jeesus Kristus sanoo: "Sitä, joka minun luokseni tulee, minä
en heitä ulos.""

Uskoin Jeesuksen Sanan ja otin sen vastaan sydämeeni.
Tiedätkö mitä minulle tapahtui? Jeesus otti minut vastaan
ja sain jäädä Hänen luokseen ja elää Hänen yhteydessään.

Minä siis ojentauduin etukäteen, ilman tunteita ja tuntemuksia,
Jumalan Sanan ilmoitukseen, että Jeesus on ottanut minut vastaan
ja siksi saan nyt olla Hänen kanssaan, vaikka en nyt koe mitään.
Tämä koska Jeesus Sanassaan niin lupasi minulle.

Usko ja luottamus Jumalaan tuli minulle siis Jumalan Sanassa
koska otin Sanan vastaan. Siksi pystyin ojentautumaan Sanan mukaan.

Tämä on elävää uskoa. Se on Jumalasta Jumalan vaikuttamaa
uskoa. Siksi se usko toimii ja tapahtuu, niin kuin Jumala Sanoo.

Mvh J - K

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä J-K,

Totta, sinäpä se taaskin saat minut heräämään. Ei todellakaan mikään ”tyhjänpäiväinen haihattelu” houkuttele minua keskusteluun – sitä riittää palstalla enemmän kuin riittävästi. Ne samat, autuaasti aivot pois kytkeneet ”Usko Toivoset”, jotka toistavat Raamatun jakeita kuin kopiokoneet, eivät minua juuri kutittele. Heidän teksteistään ei saa otetta, sillä ne ovat pelkkää valmista muottia. Heidän mielensä ei ole mukana, vain paperista luettu kaiku.

Sinun kohdallasi asia on toinen. Sinulla on poikkeavuus – en käytä sanaa halventavasti, vaan tutkijan silmin. Sinun kaltaisesi tapaus on meille mielenmaailmojen tonkijoille huomattavasti mielenkiintoisempi kuin sata kopiokone-uskovaista yhteensä. Sinä et vain toista, sinä luot. Aivosi rakentavat kokonaisen universumin sisäpuolelle: ääniä, rakkauden tuntoja, pyhyyden läsnäolon. Se on valtava sisäinen näyttämö, jossa Jumala kulkee käsikirjoittamassasi näytelmässä.

Ulkoinen universumi – tähdet, galaksit, kvarkit ja mustat aukot – on toki komea. Mutta rehellisesti sanottuna aivojen kyky synnyttää kokemus toisesta todellisuudesta vetää sille vertoja. Sinä et vain katso maailmaa, sinä rakennat maailmoja. Eikä se ole vähäpätöinen taito, vaikka itse kutsuisit sitä ”vain Jumalan lahjaksi”. Me näemme siinä aivojen nerokkaan kyvyn personifioida tunteita ja antaa niille nimiä ja kasvoja.

Minua huvittaa, että sanot teksteistäni kumpuavan surua. Kenties niin. Surua siitä, että niin moni hukkaa oman mielen häikäisevän voiman jonkun toisen laatimaan oppikirjaan. Sinä et kuitenkaan hukkaa, sinä tuot sen esille, vaikkakin uskonnollisessa muodossa. Se on kiinnostavaa.

Joten kyllä, J-K, juuri sinun kaltaisesi saavat minut avaamaan sanallisen arkkuni. Usko Toivoset ja muut papukaijat saavat jatkaa virsikirjan äärellä; minä tulen sinne, missä mielen maailma todella kuohuu. Kuten sinä olet – oman päänsisäisen kosmoksesi kanssa, aarrearkku meille tutkijoille.

Veikeästi nyökkäillen,
Enkeli Mäntä, pilvipsykiatri & mielen galaksien tähtikartantekijä

Lue lisää

>>>Minua huvittaa, että sanot teksteistäni kumpuavan surua. Kenties niin. Surua siitä, että niin moni hukkaa oman mielen häikäisevän voiman jonkun toisen laatimaan oppikirjaan.<<<

Sinä taisit käsittää vähän väärin, mitä tarkoitin. Sinä itse ja persoonasi, joka nousee teksteistäsi, saa minut surulliseksi. Se suru on siis surua sinusta, ei itse asiassa teksteistäsi.
Ehkä ymmärrät mitä tarkoitan?

Sinä olet mielenkiintoinen persoona sellaisena kuin olet. Mutta voin sanoa sinusta samaa,
mitä sanot nimeltä mainitsemistasi aktiivikirjoittajista; sinusta ei saa oikein otetta.
Sinusta ei tiedä oletko lintu vai kala. Olet niin monitahoinen persoona, ja se jotenkin kiinnostaa minua. Et siis ole tylsä. Tahtoisin uskoa, että olet rehellinen ja todella ajattelet ja uskon kuin kirjoitat, mutta epäilen sitä, koska, niin kuin sanoin, sinusta ei saa otetta.

Ehkä emme koskaan pääse yksimielisyyteen näistä hengellisistä asioista.
Mutta ei meidän tarvitse riidelläkään.

Mvh J - K

>>>Että Herra Jeesus kristus elää.

Ai, että mikäkö tämän todistaa?

Raamatun ilmoitus sen todistaa.<<<

Älä nyt esinny kovin nöyränä. Jokainen uskova
on paikallaan Jeesuksen Kristuksen todistaja.

Voit siis olla nöyrä vaikka sanot: "Minä todistan sen
olemalla Jumalasta syntynyt Jeesuksen todistaja."

Oikeata nöyryyttä on olla Jumalan kanssa samaa mieltä.
Ylpeyttä on se, jos ihminen ryhtyy riitelemään Kaikkivaltiasta
vastaan, Jumalan Sanaa vastaan. Silloinhan ihminen ylentää
itsensä Jumalan yläpuolelle. Se on siis ylpeyttä.

Näitä Jumalan Sanan kanssa riitelijöitä on palsta täynnä.
Niiden joukkoon sinä et kuitenkaan kuulu. jJotenka et
ole ylpeä. Voit jatkaa sanoa totuuden ja pysyä nöyränä.

Mvh J - K

Hyvä kirjoittaja,

Taas sitä mennään: oikealle kristitylle Raamatun Jumala on tosiasia. Ja ateistille kyse on pelkästä mielen oikusta – tai sinun sanoin, ”paholaisen demonin vallasta”. Pilvipsykiatrina en voi olla hymyilemättä: jos minun pitäisi kirjata jokainen potilaskertomus muotoon ”demonin aiheuttama oire”, niin potilastietojärjestelmäni täyttyisi hyvin nopeasti enkelin- ja pirunsarvikuvakkeista.

Katsotaanpa kuitenkin tätä varmuutta. Sinä sanot sen kasvavan monista vuorovaikutuksista Jumalan kolminaisuuden kanssa. Toisin sanoen ihminen keskustelee itsensä kanssa, kuuntelee omia sisäisiä ääniään, kokee voimakkaita tunteita – ja antaa tälle sisäiselle dialogille majesteettisen nimen. Tulos: varmuus. Ihmismieli on mestari vakuuttamaan itse itsensä, varsinkin jos siihen liittää pyhän etuliitteen.

Ja sitten se ateistin ”asiallinen kiihkeys”. Olen huomannut, että kun joku huomauttaa ristiriidasta tai esittää kriittisen kysymyksen, se usein luokitellaan ”vihaksi” tai ”demoniseksi vaikutukseksi”. Mutta tiedätkö mitä: juuri tällainen vastakkainasettelu on klassinen psykologinen puolustuskeino. Kun oma vakaumus horjuu edes millin, helpointa on osoittaa sormella toista: ”Sinussa asuu paha.” Silloin ei tarvitse vilkaista peiliin.

Historia on täynnä vastaavia tarinoita. Sokrates sai syytteen jumalattomuudesta, kun hän esitti liian teräviä kysymyksiä Ateenan jumalista. Häntä syytettiin nuorison turmelemisesta – toisin sanoen, demonin vallassa olemisesta. Sama kaava, eri jumalat.

Ehdotan, että seuraavan kerran kun tunnet houkutusta selittää kriittisyys demoniksi, kokeile toista näkökulmaa: voisiko se olla vain ihmismielen luonnollinen tarve etsiä totuutta ja kyseenalaistaa tarinoita? Ateisti ei ehkä ole riivattu – hän on vain huolissaan siitä, että kalaa syövä ja pilvellä lentävä Jeesus ei ole paras selitys maailmankaikkeudelle.

Älä siis säikähdä kiihkeyttä, vaan ajattele: se on merkki siitä, että keskusteluun suhtaudutaan vakavasti. Jos kaikki vain nyökkäilisivät hurskaasti, mitään aitoa dialogia ei syntyisi.

Veitikkamaisin terveisin,
Enkeli Mäntä, pilvipsykiatri & demonitutkimuksen epävirallinen johtaja

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kirjoittaja,

Taas sitä mennään: oikealle kristitylle Raamatun Jumala on tosiasia. Ja ateistille kyse on pelkästä mielen oikusta – tai sinun sanoin, ”paholaisen demonin vallasta”. Pilvipsykiatrina en voi olla hymyilemättä: jos minun pitäisi kirjata jokainen potilaskertomus muotoon ”demonin aiheuttama oire”, niin potilastietojärjestelmäni täyttyisi hyvin nopeasti enkelin- ja pirunsarvikuvakkeista.

Katsotaanpa kuitenkin tätä varmuutta. Sinä sanot sen kasvavan monista vuorovaikutuksista Jumalan kolminaisuuden kanssa. Toisin sanoen ihminen keskustelee itsensä kanssa, kuuntelee omia sisäisiä ääniään, kokee voimakkaita tunteita – ja antaa tälle sisäiselle dialogille majesteettisen nimen. Tulos: varmuus. Ihmismieli on mestari vakuuttamaan itse itsensä, varsinkin jos siihen liittää pyhän etuliitteen.

Ja sitten se ateistin ”asiallinen kiihkeys”. Olen huomannut, että kun joku huomauttaa ristiriidasta tai esittää kriittisen kysymyksen, se usein luokitellaan ”vihaksi” tai ”demoniseksi vaikutukseksi”. Mutta tiedätkö mitä: juuri tällainen vastakkainasettelu on klassinen psykologinen puolustuskeino. Kun oma vakaumus horjuu edes millin, helpointa on osoittaa sormella toista: ”Sinussa asuu paha.” Silloin ei tarvitse vilkaista peiliin.

Historia on täynnä vastaavia tarinoita. Sokrates sai syytteen jumalattomuudesta, kun hän esitti liian teräviä kysymyksiä Ateenan jumalista. Häntä syytettiin nuorison turmelemisesta – toisin sanoen, demonin vallassa olemisesta. Sama kaava, eri jumalat.

Ehdotan, että seuraavan kerran kun tunnet houkutusta selittää kriittisyys demoniksi, kokeile toista näkökulmaa: voisiko se olla vain ihmismielen luonnollinen tarve etsiä totuutta ja kyseenalaistaa tarinoita? Ateisti ei ehkä ole riivattu – hän on vain huolissaan siitä, että kalaa syövä ja pilvellä lentävä Jeesus ei ole paras selitys maailmankaikkeudelle.

Älä siis säikähdä kiihkeyttä, vaan ajattele: se on merkki siitä, että keskusteluun suhtaudutaan vakavasti. Jos kaikki vain nyökkäilisivät hurskaasti, mitään aitoa dialogia ei syntyisi.

Veitikkamaisin terveisin,
Enkeli Mäntä, pilvipsykiatri & demonitutkimuksen epävirallinen johtaja

Lue lisää

Kristitty tietää myös pahan olevan olemassa. Kun kuka tahansa meistä alkaa tulla uskoon, käy demonit toimimaan, sen noviisit huomaavat pian. Nämä näkymättömät ovelat pikkupirut, pystyvät yhteistoimintaan toistensa kanssa, He toimivat isäntä/emäntä mielissä ja laittavat isäntä/emäntänsä häiritsemään kohteeksi tullutta ovelasti, sillä heillä on tuhansien vuosien kokemus. Jumalaa janoavan elämä tuntuu kujanjuoksulta, kunnes Hän vihdoin valaistuu Jeesuksen valtavasta uhrista Golgatan ristillä ja hänen henkensä uudestisyntyy Pyhän Hengen voimasta. Silloin kristitty on turvassa. Minun uskoni alussa, heräsin yöllä outoon saastan tunteeseen ja huomasin, että tumma hahmo lähestyy vuodettani, se istui tuolille ja käänsi uskomattoman irvokkaat kasvonsa minuun, koko maailman pahuus näkyi noista silmistä. Tiesin olevani Jeesuksen oma ja katsoin sitä suoraan silmiin ja sanoin sille, "Jeesus on minun Herrani, mene pois kodistani ikuisiksi ajoiksi Paholainen, Jeesuksen nimeen." Se pelästyi, sanoin sille vielä rauhallisesti, "etkö kuullut, häivy Jeesuksen nimessä" Se alkoi hajota ja kadota ja hetkessä se oli poissa. Kiitin Jeesusta nimensä valtavasta voimasta ja käänsin kylkeä ja nukuin rauhallisesi Jeesuksen hoivassa.

Anonyymi kirjoitti:

Kristitty tietää myös pahan olevan olemassa. Kun kuka tahansa meistä alkaa tulla uskoon, käy demonit toimimaan, sen noviisit huomaavat pian. Nämä näkymättömät ovelat pikkupirut, pystyvät yhteistoimintaan toistensa kanssa, He toimivat isäntä/emäntä mielissä ja laittavat isäntä/emäntänsä häiritsemään kohteeksi tullutta ovelasti, sillä heillä on tuhansien vuosien kokemus. Jumalaa janoavan elämä tuntuu kujanjuoksulta, kunnes Hän vihdoin valaistuu Jeesuksen valtavasta uhrista Golgatan ristillä ja hänen henkensä uudestisyntyy Pyhän Hengen voimasta. Silloin kristitty on turvassa. Minun uskoni alussa, heräsin yöllä outoon saastan tunteeseen ja huomasin, että tumma hahmo lähestyy vuodettani, se istui tuolille ja käänsi uskomattoman irvokkaat kasvonsa minuun, koko maailman pahuus näkyi noista silmistä. Tiesin olevani Jeesuksen oma ja katsoin sitä suoraan silmiin ja sanoin sille, "Jeesus on minun Herrani, mene pois kodistani ikuisiksi ajoiksi Paholainen, Jeesuksen nimeen." Se pelästyi, sanoin sille vielä rauhallisesti, "etkö kuullut, häivy Jeesuksen nimessä" Se alkoi hajota ja kadota ja hetkessä se oli poissa. Kiitin Jeesusta nimensä valtavasta voimasta ja käänsin kylkeä ja nukuin rauhallisesi Jeesuksen hoivassa.

Lue lisää

Hyvä yövahti,

Luin tarinaasi, ja täytyy sanoa: sinulla on päässäsi todellinen iltashow käynnissä! Tumma hahmo, irvokkaat kasvot, maailman pahuus – ja sinä seisot siinä kuin komentaja joukkonsa edessä, Jeesuksen nimessä liput liehuen. Aivan kertakaikkisen vaikuttavaa ja mielikuvituksellista – ja juuri siksi psykiatrin konsultaatio voisi olla paikallaan.

Tiedätkö, ihmisen aivot ovat mestareita luomaan tällaista sisäistä draamaa. Limbinen järjestelmä – tunteiden laboratorio – kun saa yöaikaan lisäenergiaa, voi ilmestyä melkein mitä tahansa: hahmoja, ääniä, tunteita, jopa koko kosmoksen pahuuden tiivistymänä huoneen nurkkaan. Näitä kutsutaan hypnagogisiksi harhoiksi, unihalvaukseksi tai yksinkertaisesti aivojen oman draaman tuotoksiksi.

Ei siinä kuitenkaan mitään hävettävää ole! Psykiatrit ja neurotieteilijät ovat nähneet paljon suurempia ja omituisempia näytelmiä. On ihmisiä, jotka kuulevat ääniä komentamassa heitä aamukahvilla, näkevät demonisia olentoja kaupassa tai kokevat koko kaupungin olevan jonkin suuren henkisen pelin näyttämö. Aivot osaavat olla yhtä kekseliäitä kuin yksikään fantasiaelokuvan käsikirjoittaja.

Se, että tunnet itsesi turvatuksi Jeesuksen hoivassa ja pystyt sanomaan hahmolle ”mene pois” rauhallisesti, kertoo sekä uskostasi että psykologisesta voimastasi. Mutta muistathan: jos tällaiset kokemukset jatkuvat, muuttuvat pelottaviksi, tai alkavat hallita arkea, on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen. Psykiatrin konsultaatio ei vie uskontoa pois – se vain antaa sinulle työkalut ymmärtää, miten aivot rakentavat sisäisiä kokemuksia ja miten niissä voi liikkua turvallisesti.

Eli: ihailtavaa rohkeutta ja vahvaa uskoa, mutta ei haittaa pitää pää kylmänä ja mieli tarkkana. Tumma hahmo voi olla vain aivojesi taidokas erikoistehoste – ja sinä olet ohjaaja, joka voi päättää, milloin esitys loppuu.

Hymyillen, mutta huolestuneesti,
Enkeli Mäntä, pilvipsykiatri & unien ja demonien sisäisten kulkujen tutkija

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä yövahti,

Luin tarinaasi, ja täytyy sanoa: sinulla on päässäsi todellinen iltashow käynnissä! Tumma hahmo, irvokkaat kasvot, maailman pahuus – ja sinä seisot siinä kuin komentaja joukkonsa edessä, Jeesuksen nimessä liput liehuen. Aivan kertakaikkisen vaikuttavaa ja mielikuvituksellista – ja juuri siksi psykiatrin konsultaatio voisi olla paikallaan.

Tiedätkö, ihmisen aivot ovat mestareita luomaan tällaista sisäistä draamaa. Limbinen järjestelmä – tunteiden laboratorio – kun saa yöaikaan lisäenergiaa, voi ilmestyä melkein mitä tahansa: hahmoja, ääniä, tunteita, jopa koko kosmoksen pahuuden tiivistymänä huoneen nurkkaan. Näitä kutsutaan hypnagogisiksi harhoiksi, unihalvaukseksi tai yksinkertaisesti aivojen oman draaman tuotoksiksi.

Ei siinä kuitenkaan mitään hävettävää ole! Psykiatrit ja neurotieteilijät ovat nähneet paljon suurempia ja omituisempia näytelmiä. On ihmisiä, jotka kuulevat ääniä komentamassa heitä aamukahvilla, näkevät demonisia olentoja kaupassa tai kokevat koko kaupungin olevan jonkin suuren henkisen pelin näyttämö. Aivot osaavat olla yhtä kekseliäitä kuin yksikään fantasiaelokuvan käsikirjoittaja.

Se, että tunnet itsesi turvatuksi Jeesuksen hoivassa ja pystyt sanomaan hahmolle ”mene pois” rauhallisesti, kertoo sekä uskostasi että psykologisesta voimastasi. Mutta muistathan: jos tällaiset kokemukset jatkuvat, muuttuvat pelottaviksi, tai alkavat hallita arkea, on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen. Psykiatrin konsultaatio ei vie uskontoa pois – se vain antaa sinulle työkalut ymmärtää, miten aivot rakentavat sisäisiä kokemuksia ja miten niissä voi liikkua turvallisesti.

Eli: ihailtavaa rohkeutta ja vahvaa uskoa, mutta ei haittaa pitää pää kylmänä ja mieli tarkkana. Tumma hahmo voi olla vain aivojesi taidokas erikoistehoste – ja sinä olet ohjaaja, joka voi päättää, milloin esitys loppuu.

Hymyillen, mutta huolestuneesti,
Enkeli Mäntä, pilvipsykiatri & unien ja demonien sisäisten kulkujen tutkija

Lue lisää

Enkelini, sinä vihjailet, että olen hullu. Tiedän kyllä tasan tarkkaan mitä olen, Amatööri psykologiasi ei mene perille. Oppisi on ateisti kirjallisuudesta. Huolesi minusta on positiivinen asia, kiitos lämpimistä sanoista. Mutta ei huolta, nytkin kammiossani, ylistin juuri Jumalaani, kuin hihhuli ja mieleni on kristallin kirkas, kun Hän vahvisti kirjoitukseni tahtonsa mukaiseksi. Kiitos ettet lyönyt minua nuijalla, kuin karkeammat kaltaisesi, vaan ropsit pienellä risulla. Kaikkea Hyvää, Toivon, että voimme nauraa yhdessä Jumalan kodissa, kun armon aikamme päättyy.

Anonyymi kirjoitti:

Kristitty tietää myös pahan olevan olemassa. Kun kuka tahansa meistä alkaa tulla uskoon, käy demonit toimimaan, sen noviisit huomaavat pian. Nämä näkymättömät ovelat pikkupirut, pystyvät yhteistoimintaan toistensa kanssa, He toimivat isäntä/emäntä mielissä ja laittavat isäntä/emäntänsä häiritsemään kohteeksi tullutta ovelasti, sillä heillä on tuhansien vuosien kokemus. Jumalaa janoavan elämä tuntuu kujanjuoksulta, kunnes Hän vihdoin valaistuu Jeesuksen valtavasta uhrista Golgatan ristillä ja hänen henkensä uudestisyntyy Pyhän Hengen voimasta. Silloin kristitty on turvassa. Minun uskoni alussa, heräsin yöllä outoon saastan tunteeseen ja huomasin, että tumma hahmo lähestyy vuodettani, se istui tuolille ja käänsi uskomattoman irvokkaat kasvonsa minuun, koko maailman pahuus näkyi noista silmistä. Tiesin olevani Jeesuksen oma ja katsoin sitä suoraan silmiin ja sanoin sille, "Jeesus on minun Herrani, mene pois kodistani ikuisiksi ajoiksi Paholainen, Jeesuksen nimeen." Se pelästyi, sanoin sille vielä rauhallisesti, "etkö kuullut, häivy Jeesuksen nimessä" Se alkoi hajota ja kadota ja hetkessä se oli poissa. Kiitin Jeesusta nimensä valtavasta voimasta ja käänsin kylkeä ja nukuin rauhallisesi Jeesuksen hoivassa.

Lue lisää

Minä olen usein todennut, että kun keskustelen jonkun uskosta osattoman
"kalan" kanssa, hänen puhelin soi, joku naapuri sattuu juuri sillä kertaa
tulemaan kylään.

Aina tulee häiriö, joka usein keskeyttää hyvän ja rauhallisen
antoisan keskustelun.

Sattui äskettäin tällainen tapaus:

Olin autollani matkalla. Rukoilin Jeesusta, että voisin olla tällä
matkalla jollekin ihmiselle siunaukseksi, ja jopa johdattaa jonkun
kaipaavan sielun sisälle pelastukseen, tai vaikka rukoilla jonkun
sairaan puolesta. Pyysin Jeesusta Kristusta johdattamaan
minua niin, että saisin tavata jonkun, jolle voisin todistaa
Hänestä, koska Hänellä on varmasti tämän matkan varrella
joku, jolle Hän tahtoo puhua kauttani.

Heti kun olin rukoillut, minulle tuli tunne, että minun tulee ajaa
tiettyyn paikkaan. Ajoin sinne, jossa tapasin erään minulle
tuntemattoman miehen. Tervehdin häntä iloisesti ja istuin
häntä vastapäätä. Keskustelu lähti liikkeelle välittömästi.
Puhuimme tavallisia asioita ja hän kertoi elämästään.

Koin siinä, että tämä mies on se henkilö, miksi Jumala lähetti
minut tähän. Kysyin häneltä, että onko hän kristitty. Hän liikuttui
ja kertoi asiasta ja elämästään. Hän ei ollut kristitty mutta toivoi
olevansa kristitty ja pelastuva. Kysyin, jos sinä tahdot lukea
traktaatin, jossa kerron pelastuksesta ja miten tullaan uskoon.
Hän sanoi lukevansa sen. Annoin hänelle traktaatin.

Nyt sitten arvaatkin, mitä tapahtui. Siihen tuli toinen mies ja istui
meidän viereen. Keskustelutoverini reagoi hänen läsnäoloonsa ja
minä koin, että meidän keskustelu hengellisistä asioista on nyt tässä,
sitä ei voi jatkaa. Traktaatin saanut mies näytti vaivaantuneelta ja
pani trakun povitaskuunsa.

Minä jätin miehet siihen ja jatkoin matkaani.

Miksi jätin sen toisen miehen?

Tulin kerran erääseen taloon. Tapasin keittiössä vanhan miehen.
Koin selvästi, että Pyhä Henki johdatti minut siihen taloon, ja että
minun tulee todistaa tässä talossa Jeesuksesta Kristuksesta.

Mutta koin myös, että minulla ei ole mitään asiaa tälle miehelle.
Kysyin mieheltä, että onko hänellä vaimo ja missä hän on. Sain
tietää, että hänen vaimonsa makaa kuoleman sairaana viereisessä
huoneessa.

Astuessani huoneeseen, valtava Jumalan läsnäolo ja rakkaus
täytti huoneen. Minä TIESIN, että Jeesus on huoneessa ja tahtoo
kohdata ja puhutella sairasta naista. Ja minä olin siinä Hänen
lähettiläänä. Tämä nainen oli ollut nuorena uskossa mutta oli
mennyt naimisiin ateistin kanssa, ja uskon asiat olivat häneltä
jääneet. Hän sanoi olevansa luopio.

Kerron tästä sivustollani ja joistakin muistakin Jeesuksen
kanssa kokemistani asioista.

Mvh J - K

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen usein todennut, että kun keskustelen jonkun uskosta osattoman
"kalan" kanssa, hänen puhelin soi, joku naapuri sattuu juuri sillä kertaa
tulemaan kylään.

Aina tulee häiriö, joka usein keskeyttää hyvän ja rauhallisen
antoisan keskustelun.

Sattui äskettäin tällainen tapaus:

Olin autollani matkalla. Rukoilin Jeesusta, että voisin olla tällä
matkalla jollekin ihmiselle siunaukseksi, ja jopa johdattaa jonkun
kaipaavan sielun sisälle pelastukseen, tai vaikka rukoilla jonkun
sairaan puolesta. Pyysin Jeesusta Kristusta johdattamaan
minua niin, että saisin tavata jonkun, jolle voisin todistaa
Hänestä, koska Hänellä on varmasti tämän matkan varrella
joku, jolle Hän tahtoo puhua kauttani.

Heti kun olin rukoillut, minulle tuli tunne, että minun tulee ajaa
tiettyyn paikkaan. Ajoin sinne, jossa tapasin erään minulle
tuntemattoman miehen. Tervehdin häntä iloisesti ja istuin
häntä vastapäätä. Keskustelu lähti liikkeelle välittömästi.
Puhuimme tavallisia asioita ja hän kertoi elämästään.

Koin siinä, että tämä mies on se henkilö, miksi Jumala lähetti
minut tähän. Kysyin häneltä, että onko hän kristitty. Hän liikuttui
ja kertoi asiasta ja elämästään. Hän ei ollut kristitty mutta toivoi
olevansa kristitty ja pelastuva. Kysyin, jos sinä tahdot lukea
traktaatin, jossa kerron pelastuksesta ja miten tullaan uskoon.
Hän sanoi lukevansa sen. Annoin hänelle traktaatin.

Nyt sitten arvaatkin, mitä tapahtui. Siihen tuli toinen mies ja istui
meidän viereen. Keskustelutoverini reagoi hänen läsnäoloonsa ja
minä koin, että meidän keskustelu hengellisistä asioista on nyt tässä,
sitä ei voi jatkaa. Traktaatin saanut mies näytti vaivaantuneelta ja
pani trakun povitaskuunsa.

Minä jätin miehet siihen ja jatkoin matkaani.

Miksi jätin sen toisen miehen?

Tulin kerran erääseen taloon. Tapasin keittiössä vanhan miehen.
Koin selvästi, että Pyhä Henki johdatti minut siihen taloon, ja että
minun tulee todistaa tässä talossa Jeesuksesta Kristuksesta.

Mutta koin myös, että minulla ei ole mitään asiaa tälle miehelle.
Kysyin mieheltä, että onko hänellä vaimo ja missä hän on. Sain
tietää, että hänen vaimonsa makaa kuoleman sairaana viereisessä
huoneessa.

Astuessani huoneeseen, valtava Jumalan läsnäolo ja rakkaus
täytti huoneen. Minä TIESIN, että Jeesus on huoneessa ja tahtoo
kohdata ja puhutella sairasta naista. Ja minä olin siinä Hänen
lähettiläänä. Tämä nainen oli ollut nuorena uskossa mutta oli
mennyt naimisiin ateistin kanssa, ja uskon asiat olivat häneltä
jääneet. Hän sanoi olevansa luopio.

Kerron tästä sivustollani ja joistakin muistakin Jeesuksen
kanssa kokemistani asioista.

Mvh J - K

Lue lisää

Hyvä J-K,

No jopas on taas seikkailut sinulla kulkeneet mukana! Sinun arjestasi tulee mieleen hengellinen versio Indiana Jonesista: missä muut näkevät vain kahvipöydän tai tienposken, sinä näet Jumalan huolellisesti ohjaaman kohtauspaikan. Tämä ei ole vähäpätöinen asia, vaan kertoo siitä, miten vahvasti mieli osaa kutoa merkityksiä ympärilleen. Ja mikä kaunista: se tekee tavallisesta päivästäsi kertomuksen, jossa sinä olet päähenkilö ja maailma on täynnä johdatuksen säikeitä.

Tämä ei ole vain sinun erityisyyttäsi, vaan ilmiö, joka on kulkenut mukana läpi historian. Ajattelepa vaikka Konstantinus Suurta: ennen ratkaisevaa taistelua hän kertoi nähneensä taivaalla ristin ja sanat ”Tämän merkin alla voitat”. Hän teki siitä maailmanhistoriaa muuttaneen päätöksen. Mutta moderni psykiatri sanoisi: tässäpä aivojen loistava esimerkki siitä, miten paineen alla syntyy voimakkaita hallusinaation ja ilmestyksen välimuotoja, jotka sitten muuttuvat käänteentekeviksi kertomuksiksi.

Tai vaikkapa Muhammedin ensimmäiset ilmestykset: hänellä oli kokemus, jossa enkeli Gabriel puristi hänet ja käski lukemaan. Hän itse epäili aluksi tulleensa hulluksi. Mutta uskonnollisessa kehyksessä tuo mielen syvä kokemus sai nimen, muodon ja tehtävän. Ja näin syntyi kokonainen uskonto.

Nykypsykologiassa puhutaan paljon synkronisiteetista: siitä, että ihmiset kokevat asioiden osuvan ”juuri kohdalleen” – puhelin soi oikealla hetkellä, oikea ihminen sattuu tulemaan vastaan, juuri se lause radiosta osuu sydämeen. Tiede selittää sen aivojen tapana huomata ja muistaa ne tapahtumat, jotka sopivat käsillä olevaan tunne- ja uskomuskehykseen, ja unohtaa ne kymmenet kerrat, kun mitään ei tapahtunut. Mutta kokemus itsessään on tosi, ja se tekee elämästä seikkailun.

Sinun kertomuksesi traktaatin ojentamisesta ja kuolemansairaan naisen kohtaamisesta sopivat täsmälleen tähän jatkumoon: mielen kykyyn punoa tilanteista merkityksellisiä hetkiä, jotka resonoivat syvästi sinussa ja muissa. Ja vaikka minä en allekirjoita taivaallista käsikirjoitusta, voin vilpittömästi sanoa: näin mieli tekee maailmasta syvemmän ja rikkaamman kuin yksikään fysiikan kaava voisi luvata.

Niinpä, hyvä J-K, vaikka minä nimitän näitä ”mielen värikyniksi” ja sinä ”Pyhän Hengen johdatukseksi”, voimme molemmat ihailla sitä voimaa, joka saa tavallisetkin päivät tuntumaan täynnä kutsumusta ja tarkoitusta.

Veitikkamaisin terveisin,
Enkeli Mäntä, kalapsykiatri & mielen mytologioiden matkaopas

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä J-K,

No jopas on taas seikkailut sinulla kulkeneet mukana! Sinun arjestasi tulee mieleen hengellinen versio Indiana Jonesista: missä muut näkevät vain kahvipöydän tai tienposken, sinä näet Jumalan huolellisesti ohjaaman kohtauspaikan. Tämä ei ole vähäpätöinen asia, vaan kertoo siitä, miten vahvasti mieli osaa kutoa merkityksiä ympärilleen. Ja mikä kaunista: se tekee tavallisesta päivästäsi kertomuksen, jossa sinä olet päähenkilö ja maailma on täynnä johdatuksen säikeitä.

Tämä ei ole vain sinun erityisyyttäsi, vaan ilmiö, joka on kulkenut mukana läpi historian. Ajattelepa vaikka Konstantinus Suurta: ennen ratkaisevaa taistelua hän kertoi nähneensä taivaalla ristin ja sanat ”Tämän merkin alla voitat”. Hän teki siitä maailmanhistoriaa muuttaneen päätöksen. Mutta moderni psykiatri sanoisi: tässäpä aivojen loistava esimerkki siitä, miten paineen alla syntyy voimakkaita hallusinaation ja ilmestyksen välimuotoja, jotka sitten muuttuvat käänteentekeviksi kertomuksiksi.

Tai vaikkapa Muhammedin ensimmäiset ilmestykset: hänellä oli kokemus, jossa enkeli Gabriel puristi hänet ja käski lukemaan. Hän itse epäili aluksi tulleensa hulluksi. Mutta uskonnollisessa kehyksessä tuo mielen syvä kokemus sai nimen, muodon ja tehtävän. Ja näin syntyi kokonainen uskonto.

Nykypsykologiassa puhutaan paljon synkronisiteetista: siitä, että ihmiset kokevat asioiden osuvan ”juuri kohdalleen” – puhelin soi oikealla hetkellä, oikea ihminen sattuu tulemaan vastaan, juuri se lause radiosta osuu sydämeen. Tiede selittää sen aivojen tapana huomata ja muistaa ne tapahtumat, jotka sopivat käsillä olevaan tunne- ja uskomuskehykseen, ja unohtaa ne kymmenet kerrat, kun mitään ei tapahtunut. Mutta kokemus itsessään on tosi, ja se tekee elämästä seikkailun.

Sinun kertomuksesi traktaatin ojentamisesta ja kuolemansairaan naisen kohtaamisesta sopivat täsmälleen tähän jatkumoon: mielen kykyyn punoa tilanteista merkityksellisiä hetkiä, jotka resonoivat syvästi sinussa ja muissa. Ja vaikka minä en allekirjoita taivaallista käsikirjoitusta, voin vilpittömästi sanoa: näin mieli tekee maailmasta syvemmän ja rikkaamman kuin yksikään fysiikan kaava voisi luvata.

Niinpä, hyvä J-K, vaikka minä nimitän näitä ”mielen värikyniksi” ja sinä ”Pyhän Hengen johdatukseksi”, voimme molemmat ihailla sitä voimaa, joka saa tavallisetkin päivät tuntumaan täynnä kutsumusta ja tarkoitusta.

Veitikkamaisin terveisin,
Enkeli Mäntä, kalapsykiatri & mielen mytologioiden matkaopas

Lue lisää

>>>No jopas on taas seikkailut sinulla kulkeneet mukana!<<<

Odotinkin sinun sanaise arkkusi avautuvan jälleen ja
minun saavan sinun sanaisesti rikkaan kommenttisi.

Kyllä todella, uskon elämä Jumalan kanssa on seikkailua.
Siitä onkin paljon kerrottavaa ja varsinkin näitä johdatus
tapauksia. Niitä en ole voinut itsestäni aivojeni avulla
kehittää. Jos niin on, minulla on todella erikoiset aivot
ja erikoisia kykyjä luoda näitä erikoisia johdatuksia.
Ja miten se sitten sattuu, että minä voin sijoittaa nämä
henkilöt juuri siihen paikkaan mihin koen johdatusta mennä???

Sinä olet "kehunut" minua kauniisti tästä "kyvystä", ja kiitän
siitä. Sinulle on itsestään selvää, että nämä tapaukset ovat
sattumia, tai jotakin ihan muuta kuin Jumalan johdatusta
ja vaikutuksia.

Se johtuu siitä, että du utgår från att Gud inte finns. Men Gud
finns i mitt liv och därför är dessa händelser möjliga. För Gud
är med alla troende människor och leder dem. Jesus sade
att Han är med oss varje dag och att Han leder oss. Och vi
troende följer Honom, och i bästa fall, vi lever genom Honom.
Då måste det betyda att det händer saker som Gud gör.

Vidare sade Jesus att där Han är, där kommer också Hans
tjänare att vara. Icke sant? Joh 12:26.

Mvh J - K

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä J-K,

No jopas on taas seikkailut sinulla kulkeneet mukana! Sinun arjestasi tulee mieleen hengellinen versio Indiana Jonesista: missä muut näkevät vain kahvipöydän tai tienposken, sinä näet Jumalan huolellisesti ohjaaman kohtauspaikan. Tämä ei ole vähäpätöinen asia, vaan kertoo siitä, miten vahvasti mieli osaa kutoa merkityksiä ympärilleen. Ja mikä kaunista: se tekee tavallisesta päivästäsi kertomuksen, jossa sinä olet päähenkilö ja maailma on täynnä johdatuksen säikeitä.

Tämä ei ole vain sinun erityisyyttäsi, vaan ilmiö, joka on kulkenut mukana läpi historian. Ajattelepa vaikka Konstantinus Suurta: ennen ratkaisevaa taistelua hän kertoi nähneensä taivaalla ristin ja sanat ”Tämän merkin alla voitat”. Hän teki siitä maailmanhistoriaa muuttaneen päätöksen. Mutta moderni psykiatri sanoisi: tässäpä aivojen loistava esimerkki siitä, miten paineen alla syntyy voimakkaita hallusinaation ja ilmestyksen välimuotoja, jotka sitten muuttuvat käänteentekeviksi kertomuksiksi.

Tai vaikkapa Muhammedin ensimmäiset ilmestykset: hänellä oli kokemus, jossa enkeli Gabriel puristi hänet ja käski lukemaan. Hän itse epäili aluksi tulleensa hulluksi. Mutta uskonnollisessa kehyksessä tuo mielen syvä kokemus sai nimen, muodon ja tehtävän. Ja näin syntyi kokonainen uskonto.

Nykypsykologiassa puhutaan paljon synkronisiteetista: siitä, että ihmiset kokevat asioiden osuvan ”juuri kohdalleen” – puhelin soi oikealla hetkellä, oikea ihminen sattuu tulemaan vastaan, juuri se lause radiosta osuu sydämeen. Tiede selittää sen aivojen tapana huomata ja muistaa ne tapahtumat, jotka sopivat käsillä olevaan tunne- ja uskomuskehykseen, ja unohtaa ne kymmenet kerrat, kun mitään ei tapahtunut. Mutta kokemus itsessään on tosi, ja se tekee elämästä seikkailun.

Sinun kertomuksesi traktaatin ojentamisesta ja kuolemansairaan naisen kohtaamisesta sopivat täsmälleen tähän jatkumoon: mielen kykyyn punoa tilanteista merkityksellisiä hetkiä, jotka resonoivat syvästi sinussa ja muissa. Ja vaikka minä en allekirjoita taivaallista käsikirjoitusta, voin vilpittömästi sanoa: näin mieli tekee maailmasta syvemmän ja rikkaamman kuin yksikään fysiikan kaava voisi luvata.

Niinpä, hyvä J-K, vaikka minä nimitän näitä ”mielen värikyniksi” ja sinä ”Pyhän Hengen johdatukseksi”, voimme molemmat ihailla sitä voimaa, joka saa tavallisetkin päivät tuntumaan täynnä kutsumusta ja tarkoitusta.

Veitikkamaisin terveisin,
Enkeli Mäntä, kalapsykiatri & mielen mytologioiden matkaopas

Lue lisää

>>>Nykypsykologiassa puhutaan paljon synkronisiteetista: siitä, että ihmiset kokevat asioiden osuvan ”juuri kohdalleen” – puhelin soi oikealla hetkellä, oikea ihminen sattuu tulemaan vastaan, juuri se lause radiosta osuu sydämeen.<<<

Sinun maailmassasi ei ole Jumalaa. Siksi selität kaiken ilman Jumalaa.
Se ei mielestäni ole viisasta. Sinun(kin) tulisi ottaa huomioon se
tosiasia, että Jumala tosiaan voi elää ja vaikuttaa täällä Telluksella
ja että Hän on todellinen ja elää nimenomaan uskovissa ja eidän
kanssaan ja kauttaan.

Tästä todistavat miltei kaikki uskovat tavalla tai toisella. En ole koskaan
kuullut kenenkään uskovan selittävän teoreettisesta uskoon tulostaan,
miten hänelle on nämä asiat selitetty, ja miten hän nyt itsekin uskoo.
Jokaisen uskovan uskon tulossa on selvä Jumalan vaikutus. Ilman
Jumalan aloitetta ja vaikutusta kukaan ei tule uskoon
Jeesukseen Kristukseen.

Ja sinä teet tämän kaiken tyhjäksi filosofoinnillasi ja psykiatrien
höpinällä. Tiedätkö, etteivät uskosta osattomat psykiatrit käsitä
hengellisiä asioita, He ovat samalla viivalla sinun kanssasi, siis
pimeitä näissä asioissa. Samoin myös teologit, jotka eivät ole
uudestisyntynet Sanasta ja Hengestä, so. Jumalasta.

Ja kuule! Minä olen alkanut pohtimaa, että sinun tekstisi
ovat niin erikoisia, että ne ovat ehkä AI:n aikaansaannosta.
AI kykenee tekemään melkein mitä tekstiä tahansa kun sitä
pyydetään oikeilla sanoilla tekemään tietynlaista tekstiä.
Oletko siis AI:n tekstien välittäjä?

Jos kuitenkin omasta päästäsi ja omilla kirjoittajan lahjoillasi
kirjoitat näitä monisanaisia sanahelinää, sinussa on kirjailijan
vikaa. Voisit siis kirjoittaa kirjan jostakin aiheesta. Siihen sinä
pystyt. Oletko jo kirjottanut jonkun kirjan?

Mvh J - K

>>>uskovaiset ovat rakastuneet mielikuvituskaveriin<<<

Jos sinä ajattelet tarkemmin tuota sinun "mielipidettäsi",
se ei ole sinulle itsellesikään kovin uskottava, että uskovat
ihmiset olisivat niitä, jotka ovat rakastuneet mielikuvitus-
kaveriin? Se ei ole järkevän ihmisen uskomus. Etkä sinä
itsekään usko siihen.

Mvh J - K

"Miljardien"? Et siis ole sellainen tyypillinen uskovainen, jonka mukaan pelkkä kirkon jäsenyys ei pelasta? Tuota lukuahan ei saa muuten aikaan kuin sillä, että kaikki aikoinaan kristityiksi kastetut ovat Jumalan lapsia.

Anonyymi kirjoitti:

"Miljardien"? Et siis ole sellainen tyypillinen uskovainen, jonka mukaan pelkkä kirkon jäsenyys ei pelasta? Tuota lukuahan ei saa muuten aikaan kuin sillä, että kaikki aikoinaan kristityiksi kastetut ovat Jumalan lapsia.

Lue lisää

"Raamatun Jumalan hyvyyteen johtavasta ilosanomasta"

Raamatun ainoa "ilosanoma" on se että suurin osa ihmisistä joutuu helvettiin. Näin Raamatun jumala on päättänyt. Vain mielenvikainen kutsuu tuota ilosanomaksi.

Anonyymi kirjoitti:

"Raamatun Jumalan hyvyyteen johtavasta ilosanomasta"

Raamatun ainoa "ilosanoma" on se että suurin osa ihmisistä joutuu helvettiin. Näin Raamatun jumala on päättänyt. Vain mielenvikainen kutsuu tuota ilosanomaksi.

Lue lisää

Ilosanoma on se, että kristityn sopiva synnintunto ilmoittaa, milloin hän on tehnyt väärin Herransa Jeesuksen opetuksia kohtaan. Kristitty pitää lyhyet päivitys ajat teoistaan ja hän voi jatkaa elämäänsä puhtaana, suhteessaan armolliseen Jumalaan. Maallinen oikeus, ei tunne armoa, lusimiset täytyy lusia. Kumpi oikeus on parempi? Jeesuksen armahtama rikos ei vaikuta pelastukseen, mutta rikos jättää jälkeensä vahingon, jota ei pääse pakoon.

>>>"Oletko sinä itse synnitön?" kysymyksen jälkeen.<<<

Tuohon kysymykseen on uskovalla vaikea vastata niin, että
kysyjä ymmärtää vastauksen oikein. Tämän asian käsittäminen
on uskovillakin, siis Jumalasta syntyneillä uskovilla, vaikea,
eikä kaikki uskovat koskaan tule käsittämään syntien anteeksi
saamista ja sen syvyyttä, sekä vanhurskauttamista.

Nämä ovat hengellisiä oppeja. Ne opitaan vain Jumalan antaman
opetuksen kautta. Ihmisjärki ei voi käsittää ilman Jumalaa opettajana.
Ihmisen on siis oltava hengellinen ja elettävä Jumalan yhteydessä
Hänen kanssaan. Silloin Jumala voi opettaa uskovaa ja uskova voi
käsittää. Ilman Jumlaa se ei onnistu.

Ongelma on myös se, että uskovat näkevät ja kokevat itsensä
jatkuvasti epätäydellisinä, jopa syntisinä, koska he kokevat, etteivät
he kykene elämään synnittömästi, siis siten, etteivät he koskaan enää
tekisi mitään syntiä. Tällaiselle uskovalle on todella vaikea opettaa,
ja saada hänet käsittämään, syntien anteeksi saamisen syvyyttä.

Tämä johtuu siitä, että uskova katsoo itseensä, ei Jumalan Sanaan.
Monelle uskovalle auktoriteetti on siis hän itse ja se, mitä hän
itsessään näkee ja kokee. Kaikkien uskovien auktoriteetti ei siis ole
Jumalan Sana. Ja tämä on ongelma tässä asiassa.

Raamattu opettaa, että Jeesuksen veri puhdistaa KAIKESTA synnistä.
Sitten voidaan kysyä, että mitä syntiä jää jäljelle, koska Jeesuksen
veri puhdistaa, jatkuvaa tapahtumista, KAIKESTA synnistä.

Koska Jeesuksen veri puhdistaa uskovaa jatkuvasti kaikesta synnistä,
hän on synnistä vapaa ja puhdas. Silloin hän on synnitön, ilman syntiä,
eikö?

Hän ei kuitenkaan ole synnitön niin, ettei hän enää koskaan tekisi,
eikä edes pystyisi itekemään, mitään syntiä. Mutta Jeesuksen veri
ja Jumalan armo pitää uskovaa synnistä puhtaana. Silloin uskova
pysyy synnistä puhtaana. Muussa tapauksessa Jeesus epäonnistui
sovitustyössään ja uskovansa puhdistamisessa kaikesta synnistä.
Tai Hänen ristillä suorittamansa sovitusteko jäi vajavaksi, tai
Jeesuksen veri ei kykene puhdistamaan uskovaa jatkuvasti kaikesta
synnistä.

Minä omalta puoleltani en uskalla väittää Jeesuksen epäonnistuneen.
En uskaltaisi väittää Jeesuksen verta riittämättömäksi synnin
puhdistajana. Siksi pyrin todistamaan Jeesuksesta täydellisenä
Vapahtajana ja täydellisenä synnin sovittajana. Ja koska sovittaja
ja sovitus on täydellinen ja Jeesuksen veri on taivaasta Jumalan
veri ja pyhä ...

https://www.jumala-kanssamme.se/439636059/450690088

Mvh J - K

Jeesuksen nimessä vilpittömästi anteeksi pyydetty synti, on pois pyyhitty, eikä vaikuta pelastukseen. Tässä loputtomasti penäämäsi vastaus. Riittääkö?

Anonyymi kirjoitti:

Jeesuksen nimessä vilpittömästi anteeksi pyydetty synti, on pois pyyhitty, eikä vaikuta pelastukseen. Tässä loputtomasti penäämäsi vastaus. Riittääkö?

Sinussa ei ole rauhaa. Siksi puhut puuta heinää.