Mulla on fantasioita

Ai hiivatti, anteeksi naurukohtaus vakavaan asiaan 😂 mutta ei kyllä houkuttele pahviukko vaikka ois komea. Menisin sen kaa saunoon niin mites äijän käy? Kestääkö löylyjä? 😂

Thänks! Samoin sinua kohtaan! 🫶

Nyt on sellainen tilanne, että elän ns. ruuhkavuosia ja lasten urheilut vie todella suuren kakun ajasta. Ei tähän nyt tunnu mahtuvan uudet tuttavuudet, ellei se löydy jostakin kaukalon/kentän laidalta vaivihkaa, sillä minua ei niistä paikoista saa pois kulumallakaan. On mahtavaa nähdä kuinka oma jälkikasvu kehittyy tykkämissään lajeissa ja pelit ovat ihan oma jännitysnäytelmänsä.
Sivusta

Ehkä jos kokisin olevani yksin niin kaipaisi jotakuta rinnalle, mutta en ainakaan vielä ole kokenut yksinäisyyttä.
Mulla on paljon ihmisiä joiden kanssa jakaa asioita halusin tai en. Olisi joskus kiva viettää aikaa ihan yksin.

Kiitos kuitenkin että mainitsit asiasta,täytyy tätä asiaa pohdiskella lisää.

Tinderistä en tiedä, en ole koskaan käyttänyt kun omat pariutumisajat ovat vuodelta "baariin vaan ja onnea!"

Miten sitten oletkaan alkanut nähdä minut noin moniulotteisena. Ehkä sitten työ osaltaan paljastaa taipumuksia, muodon. Ja miten sopii laajempaan kuvaan. Joskus pelkkä olemus, tapa olla, osuu ja uppoaa ja saa tarkastelemaan tiettyjä elämäni osia laajemmasta näkökulmasta. Suhde toiseen on aina suhde itseen ja päinvastoin. Ja vaihtoehtoisiin todellisuuksiin ja ne ylittäviinkin, no kovin monimutkaista, mutta tärkeintä kai että rakkaus voittaa.... On helppo sanoa, että tämä on tilanne, jota kannattaa välttää, olla vangitsevan kauniilla reunalla, mutta myös sitä mitä pelkää ja kaipaa samanaikaisesti, että vihdoin jokin sisäinen voima uhmaten ymmärrystä voisi muuttaa ihmiseksi, josta voinut vain unelmoida. Vai tarkoittaako rakastaminen enimmäkseen aina turhautunutta ja estynyttä olotilaa. Olisiko siis parempi lähettää kerta kaikkiaan pois karnevaalivalojen vielä loistaessa, herkkujen maku kielellä, sen sijaan, että pyytää kokemaan kanssaan epäilyksen, kohtuuttoman kaipauksen ja katkenneen siteen piston. Sillä jos on olemassa hetki, jolloin on haavoittuvin, on se hetki, jolloin on lähimpänä saavutetun halun ajatusta ja siten kauimpana itsestä jota vaistollaan muuten suojelisi. Kerran on muitakin on voinut ohjata läpi halun ja vaistonvaraisten kausien, jolloin luulleet voivansa kohota korkeuksiin ja toimittaa, toivottavasti kokonaisina, paikkaan, jossa perspektiivi alkaa hallita, jossa tajuavat sen tokkuraisen pedon aina heräävän luolaansa astuessaan...Sinulla on kuitenkin puolellasi tuo niin vetoava kuvittelukykysi nähdä miten maailma rakoilee juuri toivomallasi tavalla. Olet vapaa. Ja pitelemättömyyttä mennä asioita kohden Uskoen ja kuvitellen.