Olen ollut huomaavinani. Se ei haittaa mitään, vaan on hyvä juttu. Sinulle osoitan kirjoitukseni ja haluan, että tunnistat itsesi tai ainakin ounastelet.
Ihanalle, sydämeni sykähdyttäjälle
Ihanalle, sydämeni sykähdyttäjälle
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
En ounastele mitään. Siis en tiedä yhtään kirjoittaako juuri se minun sydämen sykähdyttäjä mulle.
Ettet vaan juksais?
O ou, tämä tästä puuttui.
Olosuhteesi mukaan ottaen epäilen. Todistappa ettet ole sätkynukke? Sitä minäkin.
Sitä kylmää nukkeahan sä haluat joka ei tunne mitään niin kuin et sinäkään
Antaa vaan panna reikäänsä
Don't ever call me doll
Paremman puutteessa voin ottaa nukenkin:) Puen samanlaisen peruukin, samalaiset vaatteet ja meikkaan samalla tavalla. Vielä kun nukke puhuisi niin se olisi kiva😋 Voisin ottaa nuken aina viereeni yöksi nukkumaan.
Kirjottele lisää papparainen tää menee nukkuu. Ei jaksa tota sun jorgonia. Oot jotenki outo
Itsepetosta kaikki tämä täällä.
No ei kukaa tiiä jos et anna tunnusmerkkejä kenelle osoitat tämän postauksen
Kyllä tietää
No esim mulle, joka kaipaa yhtä miestä aivan stanasti
No kaikkihan me täällä tiedetään että ”minulle on” niin kuin minäkin.
Tiedän ja tunnen sen sydämmessä. Rakastan vieläkin takaisin.
Aavistelen että moni nainen tämän lukiessaan omii itselleen.
En aavistele mitään . Täällä ihmisten kohtaaminen on kasvotonta reaalimaailmasta irronnutta ajan kuluttamista.
Niinpä kannattaa pitää järki mukana
Kiitos kommentista kuka sitten potkin.
On ainaki vahan parenpi mieli .
Sain jopa hymynkareen hetkeksi naamalle
Kun jatkuvas suru ja isesyytökses. Kun näitä lukee todella kipeän ja vaiken eron jälkeen .
Naiselta sivusta
Tunnistan itseni varmuudella jostain, jota muut kuin vain sinä ja minä voidaan tietää. En usko, että olisit niistä muille puhunut.. Olet varmasti jotain puhunut kuitenkin, mutta…
Kirjoitan minäkin sinulle. Täällä on vaan välillä vaikea tunnistaa ja kirjoituksia on niin paljon ja ja ja…Eikä koko päivää voi olla täällä…
Olen täällä taas silmät punaisena itkeneenä.. Enkä voi ottaa kuviakaan someen kun silmät punaiset..😉
Haluaisin sinua niin.. vaikka vaan rutistaa hellästi ❤️
Se oli syksy kun kompastuit.. Ei se matto ollut tahalleen rutussa, senkin hassu ❤️ En sellaista tekisi ikinä, en varsinkaan sinulle. Eikä siitä tiskin yli näe millään ellei nouse erikseen seisomaan ja katsomaan.
Nyt päätä särkee.. Olisi kiva olla sylissäsi. Kauniita unia, minun unelmani ❤️
Enpä muista kompastuneeni mattoon. Joskus hänen syliinsä kyllä, joka onnistui aika huonosti. Mutta en mattoon silloinkaan.
on mulla aavistus mutta en tiedä vielkään ootko hyvä vai paha. susta saa semmosen kuvan et näytät kiltille mut meet miten sattuu reppu viuhuen. tuskin pystysit vakiintuu
Minulla on ollut sama työnantaja jo viimeiset 10 vuotta, niin, että kyllä pystyn vakiintumaan:)
mmm. duuni on silti eri ku tämä elämän muu hupi ns
No, yleensä työnantajat ajattelee, että jos ei ole pitkäaikaista parisuhdetta niin ei pysty vakiintumaan työelämässäkään.
Minä mitään aavista, vaikka hyppäisit esiin saavista.
Tunnistan sillä osaamme molemmat käyttää niin yksityiskohtaisia vihjeitä joista muut eivät kuitenkaan tunnista. Varsinkin kun tiedämme että tällä on muitakin jotka kirjoittelevat meille ja tietävät meidän varmuudella olevan täällä.
Saattaa joku tietää, mutta aikamoista hakuammuntaa heillä.
Ja sitten yrittävät imitoida meidän tekstejä, aivan.
Tunnistan kyllä❤️👍✨🔥
Voisin tosiaan ottaa paremman puuttessa sen nuken itselleni. Harmi kun ovat kovin kalliita (!) Ostaisin sille samanlaisen peruukin, pukisin samanlaiset työvaatteet, meikkaisin samalla tavalla 🥰 Vielä kun nuken saisi puhumaan ja katsomaan silmiin samalla tavalla😋 Öisin laittaisin viereeni peiton alle ja päivisin laittaisin sohvalle istumaan. Silittäisin nuken hiuksia niin kuin olisit sinä ❤️
Olisinko hieman creepy? Ehkä..
Oih❤️😝😘😂