uulivoimaa on rakennettu ja edelleen suunnitellaan rakennettavasti valtavasti lisää. Uusista hankkeista uutisoidaan viikoittain. Vaikuttaa todella siltä, että Suomessa on täydellinen tuulivoimahulluus valloillaan. Eikä näytä löytyvän tahoa, joka näkisi tämän kehityksen kokonaisuuden ja pitemmän tähtäimen seuraukset, ja saisi tämän hulluuden loppumaan.
On järkyttävää voimattomana sivusta seurata, kuinka isot alueet metsiä tuhotaan tuulipuistojen voimaloiden, tiestöjen ja sähkölinjojen tieltä. Vihreän siirtymä eli rakennemuutos kohti kestävää kasvua ja hiilineutraalia yhteiskuntaa johtaa tuulivoimarakentamisella koko Suomen muuttumiseen teollisuusalueeksi.
Vuokratuloja silmät kiiluen odottavat maanomistajat eivät ymmärrä, kuinka heikoilla he lopulta ovat sopimuksia tehdessään. Kun tuotanto puiston alueella joku päivä loppuu, tuulivoimayhtiöillä on kyllä keinonsa tyhjentää kassansa ja jättää purku- ja ennallistamisvastuunsa hoitamatta. Siinä sitten maanomistaja ihmettelee 200 metrisen tornin juurella, että mitähän tuolle tekisi.
Tuulivoiman tuottamisen kannattavuuden perusongelma on se, että kun tuulee, myllyt tuottavat sähköä ja sähkön hinta on alhainen. Kun ei tuule, ei yhtiöillä ole mitä myydä ja korkeammasta sähkönhinnasta ei saada myyntituloa. Ja kun tuulivoimaa rakennetaan lisää, niin tämä perusongelma vain kärjistyy. Ruotsissa jo nähdään tuulivoimayhtiöiden kannattavuusongelmat ja lisääntyvät konkurssit. Kohta Suomessakin.
Tuulivoima on sähköverkon taajuuden hallinnan ja valtavan tehonvaihtelun takia ongelmallista ja näyttää vielä siltä, että muu yhteiskunta, kantaverkon ylläpitäjä ja muut energiantuottajat joutuvat hoitamaan tuulivoiman aiheuttamat ongelmat ja varatuotannon järjestämisen.
Yksi merkittävä tuulimyllyjen ympäristöhaitta on jäänyt täysin huomiotta. Se on siipien kuluminen. Myllyjen siivet on valmistettu erilaisista komposiiteista sisältäen monenlaisia muoviyhdisteitä, jotka eivät ole myrkyttömiä. Kun tuulimyllyjen roottorit pyörivät tyypillisesti kymmenen kierrosta minuutissa ja kun siipien pituus on tyypillisesti jo 85 metriä, on siiven kärjen nopeus lähes 300 kilometriä tunnissa.
Vaikka ”hankausnopeus” pieneneekin siiven tyveen päin mentäessä, on aivan selvää, että ilmassa olevat jääkiteet, vesipisarat ja mineraalipölyt vuosien saatossa kuluttavat siipien pintaa. Ja mihin tämä kulutuksen irrottama muovipöly joutuu? Leviää tietenkin kilometrien säteelle maastoon ympäri voimalaa.
Tuulivoimateollisuus tietenkin vähättelee tätä ongelmaa. Se ei halua, että kyseisestä ongelmasta puhutaan tai että sitä tutkittaisiin. Suomen täyttäminen ”myllymetsillä” on hirvittävä virhe, jonka hinta tullaan vasta myöhemmin tajuamaan. Ja sen hinnan joutuvat maksamaan Suomen luonto ja ihmiset sekä terveydellään että veronmaksajien roolissa.
Tuulivoimaa rakentavat ja luvittavat tahot ovat saamassa aikaan Suomen tähänastisen historian suurimman ympäristötuhon.
On järkyttävää voimattomana sivusta seurata, kuinka isot alueet metsiä tuhotaan tuulipuistojen voimaloiden, tiestöjen ja sähkölinjojen tieltä. Vihreän siirtymä eli rakennemuutos kohti kestävää kasvua ja hiilineutraalia yhteiskuntaa johtaa tuulivoimarakentamisella koko Suomen muuttumiseen teollisuusalueeksi.
Vuokratuloja silmät kiiluen odottavat maanomistajat eivät ymmärrä, kuinka heikoilla he lopulta ovat sopimuksia tehdessään. Kun tuotanto puiston alueella joku päivä loppuu, tuulivoimayhtiöillä on kyllä keinonsa tyhjentää kassansa ja jättää purku- ja ennallistamisvastuunsa hoitamatta. Siinä sitten maanomistaja ihmettelee 200 metrisen tornin juurella, että mitähän tuolle tekisi.
Tuulivoiman tuottamisen kannattavuuden perusongelma on se, että kun tuulee, myllyt tuottavat sähköä ja sähkön hinta on alhainen. Kun ei tuule, ei yhtiöillä ole mitä myydä ja korkeammasta sähkönhinnasta ei saada myyntituloa. Ja kun tuulivoimaa rakennetaan lisää, niin tämä perusongelma vain kärjistyy. Ruotsissa jo nähdään tuulivoimayhtiöiden kannattavuusongelmat ja lisääntyvät konkurssit. Kohta Suomessakin.
Tuulivoima on sähköverkon taajuuden hallinnan ja valtavan tehonvaihtelun takia ongelmallista ja näyttää vielä siltä, että muu yhteiskunta, kantaverkon ylläpitäjä ja muut energiantuottajat joutuvat hoitamaan tuulivoiman aiheuttamat ongelmat ja varatuotannon järjestämisen.
Yksi merkittävä tuulimyllyjen ympäristöhaitta on jäänyt täysin huomiotta. Se on siipien kuluminen. Myllyjen siivet on valmistettu erilaisista komposiiteista sisältäen monenlaisia muoviyhdisteitä, jotka eivät ole myrkyttömiä. Kun tuulimyllyjen roottorit pyörivät tyypillisesti kymmenen kierrosta minuutissa ja kun siipien pituus on tyypillisesti jo 85 metriä, on siiven kärjen nopeus lähes 300 kilometriä tunnissa.
Vaikka ”hankausnopeus” pieneneekin siiven tyveen päin mentäessä, on aivan selvää, että ilmassa olevat jääkiteet, vesipisarat ja mineraalipölyt vuosien saatossa kuluttavat siipien pintaa. Ja mihin tämä kulutuksen irrottama muovipöly joutuu? Leviää tietenkin kilometrien säteelle maastoon ympäri voimalaa.
Tuulivoimateollisuus tietenkin vähättelee tätä ongelmaa. Se ei halua, että kyseisestä ongelmasta puhutaan tai että sitä tutkittaisiin. Suomen täyttäminen ”myllymetsillä” on hirvittävä virhe, jonka hinta tullaan vasta myöhemmin tajuamaan. Ja sen hinnan joutuvat maksamaan Suomen luonto ja ihmiset sekä terveydellään että veronmaksajien roolissa.
Tuulivoimaa rakentavat ja luvittavat tahot ovat saamassa aikaan Suomen tähänastisen historian suurimman ympäristötuhon.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuo "uulivoimaa" antaa hyvän kuvan kyvyistäsi kopioida tekstejä HUONOSTI!
Minähän se olin.
Tuo "uulivoimaa" antaa hyvän kuvan kyvyistäsi kopioida tekstejä HUONOSTI!
Marinin hallituksella oli huulivoimaa jolla se edisti tuulivoimaa.
Luonto ei kiitä. Ei kiitä myöskään sähkönkäyttäjä.
Sannalla jo tullut huulista ulos roippeita.
Sannalla oli aina huulilla.
Kalevasta huonosti kopioitu. Eikö iso T tarttunut mukaan...
Tuulivoimaa on rakennettu ja edelleen suunnitellaan rakennettavasti valtavasti lisää. Uusista hankkeista uutisoidaan viikoittain. Vaikuttaa todella siltä, että Suomessa on täydellinen tuulivoimahulluus valloillaan. Eikä näytä löytyvän tahoa, joka näkisi tämän kehityksen kokonaisuuden ja pitemmän tähtäimen seuraukset, ja saisi tämän hulluuden loppumaan.
https://www.kaleva.fi/suomen-tayttaminen-myllymetsilla-on-hirvittava-vir/11769369
Kiitos alkuperäislähteestä!
Jarmo Alasiuruan esittämiin kommentteihin haluaisin lisätä tai ainakin korostaa, että sähköverkkomme ei kerta kaikkiaan kykene välittämään sitä energiamäärää, minkä tuulivoimalat parhaimmillaan tuottavat. Moni jo vireille laitettu tuulivoimalahanke pistetään jäihin odottamaan siirtokapasitettimme vahvistamista 2030-luvulle saakka.
Verkko kestäisi kyllä tuulivoiman tuottaman energialisän jos se olisi vakaata, ja jos siinä olisi riittävästi inertiaa.
Ongelma ei siis ole verkon maksimikapasiteetti, vaan suuri tehon vaihtelu, ja verkon vakauden heikkeneminen inertian (massan hitauden) vähetessä.
Sähköverkon toiminnan perusta on se, että verkko kestää isonkin voimalaitosyksikön tai siirtoyhteyden vikaantumisen. Inertia jarruttaa vikaantumisen aiheuttamaa taajuuden laskua ja antaa aikaa tehoreservien käynnistämiseen ja/tai isojen tehontarvitsijoiden irtikytkentään.
Tuulivoima ja aurinkovoima ovat suuntaajakytkettyjä, jotka eivät tuota sähköverkkoon inertiaa. Verkon suojaus vikaantumista vastaan on tehtävä "synteettisesti", teknisillä laitteistoilla koska "luonnollista" vastustuskykyä (inertiaa) ei ole.
Perinteisen verkon ja tuuli/aurinkovoimaverkon ratkaisut on vaikea yhdistää, sen vuoksi tuulivoiman siirtämiseksi verkkoja on rakennettava kokonaan tai osin uudestaan, uusilla teknisillä vakauden säätelyratkaisuilla varustettuna.
Suomalaista hölmöyttä osoittaa se, että tuulivoiman tuotantoa rakennetaan kauas sähkön suurimmista kulutustuspaikoista. Voimaloita vaativat etenkin isojen kaupunkien punavihreät, jotka hurjimmin myös vastustavat niiden sijoittamista lähelle omia asumuksiaan. Tuulivoiman luonto- ja maisemahaitat ovat niin merkittäviä, että toki niiden vastustuksen ymmärtää, mutta silloin ei pidä vaatia niitä pois omista silmistä tehtäväksi sinne, missä luontoa on vielä jäljellä. Etelä-Suomessa on riittävästi teollisuusalueita, joille tuulivoimaa sopisi rakentaa, mutta näin ei haluta koska niiden haittoja ei haluta omille kulmille.
Tuulivoimaa ei tarvita, metsät hakataan paljaiksi myllyjen alta, eläimet kaikkoavat myllyjen huminaa, maisema pilataan, sähkölinjat viiltävät luonnon täyteen kaameita haavoja
Tuulivoimateollisuus tietenkin vähättelee tätä ongelmaa. Se ei halua, että kyseisestä ongelmasta puhutaan tai että sitä tutkittaisiin.