Eilen leijailin, tänään ilman mitään järkiperusteita olen aikalailla varma että koko juttu on ohi. Onkohan se vaistoa..? Vai sitä että pelottaa, koska onkin jotain tunteita sulanut ikijäästä?
Huh, mitä vuoristorataa on ihastua
Anonyymi-ap
10258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Se on vaan sitä vuoristorataa ja siihen kuuluu myös se pelko ja epävarmuus 🙂
Nauti nyt siitä tunteesta🫠ja luota
Hyvä tietää 👌🏻 🙃 Jatkan samaan malliin.
Johtuisiko siitä, että ette tunne. Ei ole mitään konkretiaa joten joka tuulenvire liikuttelee tunnetta suuntaan ja toiseen.
Mulla on selkeästi pää seonnut, koska tiedän jollain 90% varmuudella, että pitäisi vaan unohtaa ja antaa olla, mutta ei, kun pieni hetkikin yhdessä ja palaan lähtöruutuun. Oon olettanut, että se on vaistoa, mutta toisaalta ihastuneena ei halua nähdä todellisuutta.
Yritä tutustua toiseen. Alkuihastus kestää aikansa ja sit alkaa tasaantua. Paha kertoa, mutta tätä voi jatkua pitkään
En mä usko, että haluaa mitenkään tutustua muhun.
Mitä todellisuutta??
90% todellisuus, että on yksipuolista.
Epämääräistä haaveilua, että jollain tasolla tykkää, kun tulee juttelemaan, vaikka voisi hoitaa asian kirjoittamalla ja ne katseet, lähellä olo.