Miten joku voi tuntua niin omalta ja rakkaalta

Luulin että hänestä tulee rakkaani. Toivon ja uskoin siihen.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Luulin että hänestä tulee rakkaani. Toivon ja uskoin siihen.

Minä kyllä uskon vieläkin. En tiedä pitäisikö, mutta uskon kuitenkin. En voi edes kuvitella olevani kenenkään muun kanssa.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Minä kyllä uskon vieläkin. En tiedä pitäisikö, mutta uskon kuitenkin. En voi edes kuvitella olevani kenenkään muun kanssa.

En minäkään muita halua, hänet vaan. Yksin on ihan hyvä, jos ei häntä ole.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Luulin että hänestä tulee rakkaani. Toivon ja uskoin siihen.

Itsekin tuumin asiaa monelta kantilta, vielä senkin jälkeen, kun selvisi, että on perheellinen. Sit ajattelin vaan, että on hyvä ihminen minulle, eikä minulla ole mitään vaatimuksia hänen suhteen. Toivon vain, että saan olla osa hänen elämää, jossain muodossa. Hän on niitä harvoja asioita, jotka tuo hyvää omaan arkeeni. Vähään oppinut tyytymään. Viimeiseksi haluan olla perheen rikkoja 🫣

Et varmaan ole hän. Et tietenkään ole hän, mutta kiva vastaus tuo on silti.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Et varmaan ole hän. Et tietenkään ole hän, mutta kiva vastaus tuo on silti.

Kiitos. En varmasti ole, vaikka ehkä nainen voisi ajatella minustakin kauniisti. Olen jo tottunut katsomaan eri kulmista. Arvostan sydämmestäni reaalia.