Lukeeko kukaan Sariolaa?Hurahdin täysin n.10v.sitten,ja yhä jatkuu.Loistavia kirjoja!Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.
Vastaukset 36
- Loskoipio
Kolme- neljä alkupään kirjaa siedettäviä, loput rahannuusassa väkisin kiireellä pukattua puppua. Alle rippikoululaisena toki pidin Sariolaa maan parhaana kirjailijana, mutta se oli silloin.
Laajan tuotantonsa joukossa on ihan kiva oppikirja poliitikoille, Isänmaan parturit. Jokaisen valtuusto- ja eduskuntaehdokkaan syytä lukea ja sisäistää.
Mauri Sariola-seuran päivystävä nettivahti vetää herneet nenään ja kahveen henkitorveen. Siinähän vetää, ei muuta kantaani.
Joka vuosi luen yhden Sariolan, vakuuttuakseni mielipiteeni oikeellisuudesta. Enempää ei tarvitse, rokotus päivittyy ja voin keskittyä laatukirjallisuuteen.
Jospa Pudasjärviset olis katsonu pätevyyttä läpi sormien ja antaneet Mauri-ressun pysyä Pisteen koulun opena, olisi säästynyt paaaljon mettää.- deckarläsare
Ei ole kyllä mitään menettänyt, jos on jäänyt lukematta.
- Jakke
deckarläsare kirjoitti:
Ei ole kyllä mitään menettänyt, jos on jäänyt lukematta.
Metsässä olette.
- Jooseppi Ratsingeri
Jakke kirjoitti:
Metsässä olette.
Taidatpa olla itte. Ja syvällä.
- Sologdin
ovat mainiota luettavaa. Ihan erilaista kuin Sariolan muu tuotanto. Vetävää tekstiä suoraan ristiriitaisen, sortuvan ihmisen elämästä. Erinomainen ajankuva myös.
- Vanha salakuljettajatar
Sologdin kirjoitti:
ovat mainiota luettavaa. Ihan erilaista kuin Sariolan muu tuotanto. Vetävää tekstiä suoraan ristiriitaisen, sortuvan ihmisen elämästä. Erinomainen ajankuva myös.
Makuasioistahan ei sovi...
Mutta silti.
Joskus muutama vuosikymmen sitten, kun Suomi ei vielä ollut niin sakeitten dekkaristilaumojen kansoittama kuin nykyään, saattoi Sariolaa niukan tarjonnan ja suppeahkon vertailuryhmän puutteessa vielä pitää jonkinlaisena jännityskirjailijana.
Olen lukenut, myönnän auliisti, lähes kaikki hänen jännärinsä. Siksipä voinkin sanoa oman mielipiteeni. Ei Maukka mielestäni kirjoittaa osannut kummoisestikaan. Juoni tietenkin vaihteli, mutta samat, etenkin naista alentavat kliseet toistuivat joka kirjassa. Naisen kuului olla vaalea, mielellään rehevähkö, mutta uuman kuului olla kapea. Rinnat pyöreät, samoin pohkeet ja lantio. Mutta nilkat! Niiden piti aina olla hoikat. Fetissinsä kullakin.
Naisen älykkyydellä tai muilla talenteillahan ei niin ollut väliä.
Miehet puolestaan olivat miehekkäitä, tietty, leveäharteisia, kookkaita ja ehdottomasti isänmaallisia. Ja Mersulla ajettiin edustushuviloille, Hennessyä juotiin, paitsi
naiset lipittivät siivosti Madeiraa.
Jossain välissä nujakoitiin petin pohjalla ja aamulla löytyi joku listittynä jostakin.
Susikoski porhalsi paikalle ( Mercedes Benzillään) charmikkaana, joskin vaiteliaana, ratkaisi murhan pelkällä aivotyöskentelyllään, ja se oli siinä.
Näinhän se juoni meni, joka kirjassa.
Jos tämä edustaa hyvää salapoliisikirjallisuutta, minkälaista on sitten huono? Ei Sariolan dekkareilla ole muuta kuin korkeintaan nostalginen arvo. - deckarläsare
Vanha salakuljettajatar kirjoitti:
Makuasioistahan ei sovi...
Mutta silti.
Joskus muutama vuosikymmen sitten, kun Suomi ei vielä ollut niin sakeitten dekkaristilaumojen kansoittama kuin nykyään, saattoi Sariolaa niukan tarjonnan ja suppeahkon vertailuryhmän puutteessa vielä pitää jonkinlaisena jännityskirjailijana.
Olen lukenut, myönnän auliisti, lähes kaikki hänen jännärinsä. Siksipä voinkin sanoa oman mielipiteeni. Ei Maukka mielestäni kirjoittaa osannut kummoisestikaan. Juoni tietenkin vaihteli, mutta samat, etenkin naista alentavat kliseet toistuivat joka kirjassa. Naisen kuului olla vaalea, mielellään rehevähkö, mutta uuman kuului olla kapea. Rinnat pyöreät, samoin pohkeet ja lantio. Mutta nilkat! Niiden piti aina olla hoikat. Fetissinsä kullakin.
Naisen älykkyydellä tai muilla talenteillahan ei niin ollut väliä.
Miehet puolestaan olivat miehekkäitä, tietty, leveäharteisia, kookkaita ja ehdottomasti isänmaallisia. Ja Mersulla ajettiin edustushuviloille, Hennessyä juotiin, paitsi
naiset lipittivät siivosti Madeiraa.
Jossain välissä nujakoitiin petin pohjalla ja aamulla löytyi joku listittynä jostakin.
Susikoski porhalsi paikalle ( Mercedes Benzillään) charmikkaana, joskin vaiteliaana, ratkaisi murhan pelkällä aivotyöskentelyllään, ja se oli siinä.
Näinhän se juoni meni, joka kirjassa.
Jos tämä edustaa hyvää salapoliisikirjallisuutta, minkälaista on sitten huono? Ei Sariolan dekkareilla ole muuta kuin korkeintaan nostalginen arvo.Olen samaa mieltä. Örk!
- Nallikarin taapertaja
Vanha salakuljettajatar kirjoitti:
Makuasioistahan ei sovi...
Mutta silti.
Joskus muutama vuosikymmen sitten, kun Suomi ei vielä ollut niin sakeitten dekkaristilaumojen kansoittama kuin nykyään, saattoi Sariolaa niukan tarjonnan ja suppeahkon vertailuryhmän puutteessa vielä pitää jonkinlaisena jännityskirjailijana.
Olen lukenut, myönnän auliisti, lähes kaikki hänen jännärinsä. Siksipä voinkin sanoa oman mielipiteeni. Ei Maukka mielestäni kirjoittaa osannut kummoisestikaan. Juoni tietenkin vaihteli, mutta samat, etenkin naista alentavat kliseet toistuivat joka kirjassa. Naisen kuului olla vaalea, mielellään rehevähkö, mutta uuman kuului olla kapea. Rinnat pyöreät, samoin pohkeet ja lantio. Mutta nilkat! Niiden piti aina olla hoikat. Fetissinsä kullakin.
Naisen älykkyydellä tai muilla talenteillahan ei niin ollut väliä.
Miehet puolestaan olivat miehekkäitä, tietty, leveäharteisia, kookkaita ja ehdottomasti isänmaallisia. Ja Mersulla ajettiin edustushuviloille, Hennessyä juotiin, paitsi
naiset lipittivät siivosti Madeiraa.
Jossain välissä nujakoitiin petin pohjalla ja aamulla löytyi joku listittynä jostakin.
Susikoski porhalsi paikalle ( Mercedes Benzillään) charmikkaana, joskin vaiteliaana, ratkaisi murhan pelkällä aivotyöskentelyllään, ja se oli siinä.
Näinhän se juoni meni, joka kirjassa.
Jos tämä edustaa hyvää salapoliisikirjallisuutta, minkälaista on sitten huono? Ei Sariolan dekkareilla ole muuta kuin korkeintaan nostalginen arvo.Varsin kattava analyysi Mauri-reppanan tehokeinoista. Mainitsematta jäi vain jokaisessa tevoksessa esiintyvä maitorauhasten välinen ura, joka sukeltaa puvun kätköihin ja johon viimeistään ukkotuomarin katse kiinnittyy.
Liekkö Maukalla siitä puhe mistä puute? - Vanha salakuljettajatar
Nallikarin taapertaja kirjoitti:
Varsin kattava analyysi Mauri-reppanan tehokeinoista. Mainitsematta jäi vain jokaisessa tevoksessa esiintyvä maitorauhasten välinen ura, joka sukeltaa puvun kätköihin ja johon viimeistään ukkotuomarin katse kiinnittyy.
Liekkö Maukalla siitä puhe mistä puute?että jotakin olennaista jäi luettelostani uupumaan. Eikä siitä ole edes kahtakymmentä vuotta kun Sariolaa viimeiksi luin.
Kyllä nyt taas on Liberian keikka edessä.
Ihan noin kuriositeettina voin kertoa, että aikanaan kun opiskelijana ollessani kävin joskus Viiskulman Primulassa pizzalla , näkyi senhetkisen kotikyläni Eiran omegajulkimo eli itte Sariola usein istuvan samassa paikassa. Ruokana oli aina poronkäristys ja juomana viski. Yhdistelmänä melko epätavallinen, mutta epätavallinen oli mieskin. Vanha salakuljettajatar kirjoitti:
että jotakin olennaista jäi luettelostani uupumaan. Eikä siitä ole edes kahtakymmentä vuotta kun Sariolaa viimeiksi luin.
Kyllä nyt taas on Liberian keikka edessä.
Ihan noin kuriositeettina voin kertoa, että aikanaan kun opiskelijana ollessani kävin joskus Viiskulman Primulassa pizzalla , näkyi senhetkisen kotikyläni Eiran omegajulkimo eli itte Sariola usein istuvan samassa paikassa. Ruokana oli aina poronkäristys ja juomana viski. Yhdistelmänä melko epätavallinen, mutta epätavallinen oli mieskin....Sariola ollut Ballantines-miehiä? Muistelisin, että fan-clubin kokouksissa lipitetään sitä miehen kunniaksi.
- Sologdin
Sologdin kirjoitti:
ovat mainiota luettavaa. Ihan erilaista kuin Sariolan muu tuotanto. Vetävää tekstiä suoraan ristiriitaisen, sortuvan ihmisen elämästä. Erinomainen ajankuva myös.
eli Vetämätön värisuora unohtui mainitsematta. En muista oliko se kirjan nimenä mutta jokatapauksessa Sariolan oma nuoruudenrakkaustarina sodanjälkeisestä Helsingistä. Ei ollenkaan hassumpi kirja eikä pääty onnellisesti.
- Loskoipio
Vanha salakuljettajatar kirjoitti:
että jotakin olennaista jäi luettelostani uupumaan. Eikä siitä ole edes kahtakymmentä vuotta kun Sariolaa viimeiksi luin.
Kyllä nyt taas on Liberian keikka edessä.
Ihan noin kuriositeettina voin kertoa, että aikanaan kun opiskelijana ollessani kävin joskus Viiskulman Primulassa pizzalla , näkyi senhetkisen kotikyläni Eiran omegajulkimo eli itte Sariola usein istuvan samassa paikassa. Ruokana oli aina poronkäristys ja juomana viski. Yhdistelmänä melko epätavallinen, mutta epätavallinen oli mieskin.Toisia opettaa Siperia, yksiä Liberia. Haetanneeko tuo mittään?
- Vanha salakuljettajatar
Loskoipio kirjoitti:
Toisia opettaa Siperia, yksiä Liberia. Haetanneeko tuo mittään?
ei sitten opeta yhtään mikään.
Oletkos muuten vilkaissut selkäpuolellesi; ettei vain olisi eviä alkanut kasvaa kun alvariinsa olet uimassa.
Kaikella ystävyydellä. - Loskoipio
Vanha salakuljettajatar kirjoitti:
ei sitten opeta yhtään mikään.
Oletkos muuten vilkaissut selkäpuolellesi; ettei vain olisi eviä alkanut kasvaa kun alvariinsa olet uimassa.
Kaikella ystävyydellä.Enpä oo kahtona, mutta vissiin Hesarin kuvaaja kyttäs mennäviikolla. Tulos NYT-liitteen sivulla 13. Valitettavasti. Kunnioituksella.
Mikä muuten on suosikkiartikkelisi tuossa kuljetusbisneksessä? Anoppivainaa erikoistu pelikortteihin Haaparannan reissuillaan. Vaikkei ne laittomia ollu enää kymmeneen vuoteen, mutta vanhalta muistilta. - Jompero61
Vanha salakuljettajatar kirjoitti:
Makuasioistahan ei sovi...
Mutta silti.
Joskus muutama vuosikymmen sitten, kun Suomi ei vielä ollut niin sakeitten dekkaristilaumojen kansoittama kuin nykyään, saattoi Sariolaa niukan tarjonnan ja suppeahkon vertailuryhmän puutteessa vielä pitää jonkinlaisena jännityskirjailijana.
Olen lukenut, myönnän auliisti, lähes kaikki hänen jännärinsä. Siksipä voinkin sanoa oman mielipiteeni. Ei Maukka mielestäni kirjoittaa osannut kummoisestikaan. Juoni tietenkin vaihteli, mutta samat, etenkin naista alentavat kliseet toistuivat joka kirjassa. Naisen kuului olla vaalea, mielellään rehevähkö, mutta uuman kuului olla kapea. Rinnat pyöreät, samoin pohkeet ja lantio. Mutta nilkat! Niiden piti aina olla hoikat. Fetissinsä kullakin.
Naisen älykkyydellä tai muilla talenteillahan ei niin ollut väliä.
Miehet puolestaan olivat miehekkäitä, tietty, leveäharteisia, kookkaita ja ehdottomasti isänmaallisia. Ja Mersulla ajettiin edustushuviloille, Hennessyä juotiin, paitsi
naiset lipittivät siivosti Madeiraa.
Jossain välissä nujakoitiin petin pohjalla ja aamulla löytyi joku listittynä jostakin.
Susikoski porhalsi paikalle ( Mercedes Benzillään) charmikkaana, joskin vaiteliaana, ratkaisi murhan pelkällä aivotyöskentelyllään, ja se oli siinä.
Näinhän se juoni meni, joka kirjassa.
Jos tämä edustaa hyvää salapoliisikirjallisuutta, minkälaista on sitten huono? Ei Sariolan dekkareilla ole muuta kuin korkeintaan nostalginen arvo.Susikoski ajellut Passatilla?
- Jooseppi Ratsingeri
Jompero61 kirjoitti:
Susikoski ajellut Passatilla?
Alkupään Susikoskien kirjoittelun aikaan Passattia ei tunnettu automobiilimarkkinoilla. Mersumies hän oli pitkään, mutta automaku taisi vaihdella sen mukaan kenen kanssa ja kuinka hyvät kaupat virtuaali-isänsä kulloinkin teki.
Saattopa olla ihan Kuplakin jossain vaiheessa allansa, ja joskus otsassakin.
Mauri Sariola seuran tiedontallentajat tästä varmasti yhteenvedon ovat tehneet, niin kuin kaikesta muustakin idoliinsa liittyvästä
http://www.dlc.fi/~sariola/ - Anonyymi
Vanha salakuljettajatar kirjoitti:
Makuasioistahan ei sovi...
Mutta silti.
Joskus muutama vuosikymmen sitten, kun Suomi ei vielä ollut niin sakeitten dekkaristilaumojen kansoittama kuin nykyään, saattoi Sariolaa niukan tarjonnan ja suppeahkon vertailuryhmän puutteessa vielä pitää jonkinlaisena jännityskirjailijana.
Olen lukenut, myönnän auliisti, lähes kaikki hänen jännärinsä. Siksipä voinkin sanoa oman mielipiteeni. Ei Maukka mielestäni kirjoittaa osannut kummoisestikaan. Juoni tietenkin vaihteli, mutta samat, etenkin naista alentavat kliseet toistuivat joka kirjassa. Naisen kuului olla vaalea, mielellään rehevähkö, mutta uuman kuului olla kapea. Rinnat pyöreät, samoin pohkeet ja lantio. Mutta nilkat! Niiden piti aina olla hoikat. Fetissinsä kullakin.
Naisen älykkyydellä tai muilla talenteillahan ei niin ollut väliä.
Miehet puolestaan olivat miehekkäitä, tietty, leveäharteisia, kookkaita ja ehdottomasti isänmaallisia. Ja Mersulla ajettiin edustushuviloille, Hennessyä juotiin, paitsi
naiset lipittivät siivosti Madeiraa.
Jossain välissä nujakoitiin petin pohjalla ja aamulla löytyi joku listittynä jostakin.
Susikoski porhalsi paikalle ( Mercedes Benzillään) charmikkaana, joskin vaiteliaana, ratkaisi murhan pelkällä aivotyöskentelyllään, ja se oli siinä.
Näinhän se juoni meni, joka kirjassa.
Jos tämä edustaa hyvää salapoliisikirjallisuutta, minkälaista on sitten huono? Ei Sariolan dekkareilla ole muuta kuin korkeintaan nostalginen arvo.Kirjoitin kommenttini Sariolan päiväkirjoista "Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä" ja "Hyvästi, Sammatin kuu". Välistä lienee tippunut se kirjoitelma josta sain aiheen.
Nimimerkkiäni Sologdin ei enää ole. - Anonyymi
Sologdin kirjoitti:
ovat mainiota luettavaa. Ihan erilaista kuin Sariolan muu tuotanto. Vetävää tekstiä suoraan ristiriitaisen, sortuvan ihmisen elämästä. Erinomainen ajankuva myös.
Kommentoin omaa kirjoitustani, valitettavasti anonyyminä, kun "Sologdin"-nimimerkkini on hävinnut jonnekin bittiavaruuteen.
Siis: tuo viestini koski Sariolan julkaistuja kaksiosaisia päiväkirjoja. - Anonyymi
Jooseppi Ratsingeri kirjoitti:
Alkupään Susikoskien kirjoittelun aikaan Passattia ei tunnettu automobiilimarkkinoilla. Mersumies hän oli pitkään, mutta automaku taisi vaihdella sen mukaan kenen kanssa ja kuinka hyvät kaupat virtuaali-isänsä kulloinkin teki.
Saattopa olla ihan Kuplakin jossain vaiheessa allansa, ja joskus otsassakin.
Mauri Sariola seuran tiedontallentajat tästä varmasti yhteenvedon ovat tehneet, niin kuin kaikesta muustakin idoliinsa liittyvästä
http://www.dlc.fi/~sariola/Sariola hävisi mersunsa (ja perheensä asunnon) kortilla. Väärensi vaimonsa nimen ja sai hommistaan aikanaan vankeustuomionkin, ehdollista. Sen jälkeiset autot Volkkarit ja Saabit kustantaja liisasi hänelle.
ex-Sologdin
- Maisteri
Mauri Sariola hallitsi sujuvan kirjoittamisen, sitä ei kai kukaan voi kieltää. Päiväkirjat lukeneet myös tietävät, millaisten itse hankittujen paineiden ja kiireen alaisena Sariola työskenteli ja tästä johtuu kirjojen toisto. Olen sitä mieltä, että Sariolalta jäi kirjoittamatta kykyjensä mukainen suuri romaani. Sitä eivät ole Armfelt-kirjat. Ehkä postuumisti ilmestyneessä Nuoruuden komentosillassa on jotain sellaista, mutta samoja teemoja Sariola käytti monessa muussakin kirjassa.
Luin itsekin Sariolaa teinipoikana "hyvinä dekkareina", mutta nykyään luen hänen sujuvaa tekstiään ja oikein nautin epäloogisuuksista, kliseistä ja erityisesti sitä, löytääkö Susikoski rikollisen ulkonäön (tuuheahiuksinen, leveäharteinen ja hyvähampainen ei ole rikollinen), jonkin sattumalta kirjan välistä löytyneen paperinpalan perusteella vai vertaileeko hän kahden epäillyn sotilasarvoja (reserviupseeri ei voi olla syyllinen, ei ainakaan majuri). Syythän löytyvät monesti rahan lisäksi joistakin sota-ajan tapahtumista. Nuorempana luin kovastikin Sariolaa... Pidinkin muutamista tarinoista kovasti, vaikka harva niistä nousee Jerry Cotton-tasoa korkeammalle... (Jerryä mitenkään aliarvioimatta. Onhan Cotton ollut monelle "oikealle" kirjailijalle hyvä harjoituskenttä)
Sariola kuitenkin kirjoitti dekkareita aikana jolloin niitä ei meillä pahemmin kirjoitettu. Hän oli tuottelias kirjoittaja jolloin on aivan luonnollista, että mukaan mahtuu paljon huttuakin.
Sariolalle sattui välillä kuin Sjöwahl&Wahlöölle ja poliittinen aate puski turhankin usein tarinasta läpi. Sariolahan oli hyvin oikeistolainen aatteiltaan. Hänhän jopa lähetti 1970-luvulla onnittelukirjeen tai sähkeen Chileen Augusto Pinochettille tämän noustua CIA:n avulla valtaan.
Susikoski-romaani on turvallinen ja tuttu valinta, vähän niinkuin lauantai-illan saksalainen poliisisarja. Niin Susikosken, kuin Derrickin kuin Leo Kressinkin tutkimat rikokset tapahtuvat lähes aina kartanoympäristössä ja kulkevat paljolti saman kaavan mukaan.
Hyvää Susikoski-tarinoissa on myös ajankuva. Mielestäni Susikoski olisi ansainnut filmatisoinnin tai Tv-sarjan, mutta kukapa olisi se näyttelijä. Sitä täällä on pähkäilty ennenkin. Minusta paras Susikoski olisi ollut nuori Matti Ranin... Mutta nykyään antaisin homman Tommi Korpelalle.- Sologdin
on tehty ainakin kaksi, voi olla useampiakin. Muistan aikojen alussa nähneeni televisiosta kohtauksen, jossa äijä lähestyi toista puukon kanssa ja se jota lähestyttiin ampui sen toisen. Sariola kertoo päiväkirjoissaan filmatisoinnista, jossa nimismies toteaa puhelimeen, että murhamies on nyt sitten saatu kiinni kovan takaa-ajon jälkeen. -Ei ollut varaa kunnon takaa-ajon filmaamiseen.
Kuuluisin Susikoski on ilman muuta "Tuntematon ystävä", pääosissa Åke Lindman, Anne Pohtamo ja Bruno O´ya (Oja). Varsinainen floppi suomalaiseksikin elokuvaksi.
Televioonkin Susikoskea on tehty, ohjaajana Ilkka Kylävaara. Sarjan nimi oli muistaakseni "Timantti". Voi olla muitakin.
Muusta Sariolan tuotannosta on televisioon dramatisoitu ainakin nuoren Mannerheim-ristin ritarin mitalin krymppäjäiset, joissa ritari lyö setelitukon pöydällä olevaan pieneen lipputankoon ja käskee hovimestaria ottamaan siitä tarpeen mukaan. - Jakke
Sologdin kirjoitti:
on tehty ainakin kaksi, voi olla useampiakin. Muistan aikojen alussa nähneeni televisiosta kohtauksen, jossa äijä lähestyi toista puukon kanssa ja se jota lähestyttiin ampui sen toisen. Sariola kertoo päiväkirjoissaan filmatisoinnista, jossa nimismies toteaa puhelimeen, että murhamies on nyt sitten saatu kiinni kovan takaa-ajon jälkeen. -Ei ollut varaa kunnon takaa-ajon filmaamiseen.
Kuuluisin Susikoski on ilman muuta "Tuntematon ystävä", pääosissa Åke Lindman, Anne Pohtamo ja Bruno O´ya (Oja). Varsinainen floppi suomalaiseksikin elokuvaksi.
Televioonkin Susikoskea on tehty, ohjaajana Ilkka Kylävaara. Sarjan nimi oli muistaakseni "Timantti". Voi olla muitakin.
Muusta Sariolan tuotannosta on televisioon dramatisoitu ainakin nuoren Mannerheim-ristin ritarin mitalin krymppäjäiset, joissa ritari lyö setelitukon pöydällä olevaan pieneen lipputankoon ja käskee hovimestaria ottamaan siitä tarpeen mukaan.Ihan ok,mut mun mielestä mauri kuvaa esim.luontoa,paikkoja ja ihmisiä todella hyvin.Mulle kirjat toimii aikamatkana menneisyyteen.Olen lukenut myös päiväkirjat,ihminenhän Maurikin oli.En anna negatiivisen palautteen nujertaa,vaan jatkan Maurin tuotannon hankkimista,ja niiden lukemista.Olen myös lukenut kaikki Matti Yrjänä Joensuun kirjat.Pidän niistäkin.Asiantuntevasti ja inhimillisesti kirjoitettuja.P.S Vaikka luen Sariolaa,kun puhun viskistä,en puhu Ballantinesista.HÖSH!
- Vanha salakuljettajatar
Jakke kirjoitti:
Ihan ok,mut mun mielestä mauri kuvaa esim.luontoa,paikkoja ja ihmisiä todella hyvin.Mulle kirjat toimii aikamatkana menneisyyteen.Olen lukenut myös päiväkirjat,ihminenhän Maurikin oli.En anna negatiivisen palautteen nujertaa,vaan jatkan Maurin tuotannon hankkimista,ja niiden lukemista.Olen myös lukenut kaikki Matti Yrjänä Joensuun kirjat.Pidän niistäkin.Asiantuntevasti ja inhimillisesti kirjoitettuja.P.S Vaikka luen Sariolaa,kun puhun viskistä,en puhu Ballantinesista.HÖSH!
Tämä sinun aloittamasi ketjuhan on ollut mukava ja mielenkiintoinen! Säpinää kuin konsanaan Kekkosen aikaan. Mitäpä siitä kostuisit, tai kukaan muukaan, jos kertoisit pitäväsi Sariolan dekkareista, ja me kuorona hyrisisimme vastaan että joo, me kaikki tykätään myös.
Minäkin pidin aikani.
Matti Yrjänä Joensuusta pidän vieläkin, kovastikin. Usein metroa käyttäessäni tihrustan vaunun ja kiskojen väliä ja mietin millä tekniikalla Pahan papissa uhrit sinne vaunun alle survottiin.
Oikein mukavaa että Joensuulta ilmestyi taas pitkästä aikaa uusi dekkari, joskin tätä uusinta en pitänyt kovin hyvänä vanhoihin verrattuna.
Hyvää kesän jatkoa sinulle!
Saa nähdä julkaiseeko Gummerus koskaan missään muodossa sitä sähkösanomatulvaa, jonka Sariola aikanaan kustantajalleen lähetti. - Loskoipio
Jakke kirjoitti:
Ihan ok,mut mun mielestä mauri kuvaa esim.luontoa,paikkoja ja ihmisiä todella hyvin.Mulle kirjat toimii aikamatkana menneisyyteen.Olen lukenut myös päiväkirjat,ihminenhän Maurikin oli.En anna negatiivisen palautteen nujertaa,vaan jatkan Maurin tuotannon hankkimista,ja niiden lukemista.Olen myös lukenut kaikki Matti Yrjänä Joensuun kirjat.Pidän niistäkin.Asiantuntevasti ja inhimillisesti kirjoitettuja.P.S Vaikka luen Sariolaa,kun puhun viskistä,en puhu Ballantinesista.HÖSH!
Aikoihin ei mikään avaus ole kirvoittanut näin monia sormia näppäimiä läimimään. Onneksi olkoon ja hyviä lukuhetkiä Joensuun parissa. Suurella mielenkiinnolla vartoon, vieläkö mestari jaksaa työstää uutta teosta.
Viskeistä en tiiä mittään, mutta Pudasjärven Pisteen kylän taksimies tiesi, jotta jos koulun postiloodassa roikkuu merkkirätti niin "opettaja"-Maurilla on koulun jälkeen asiaa maalikylään eli viinakauppaan. Se oli ennen tätä kännykkäaikaa ja internet-viinamyyntiä.
- Harri
Tuli vaan mieleen, itse kun olen ikäluokkaa -79 ja Maurin kuollessa vasta ihan pentu,niin omat muistikuvani ovat aika hatarat. Maurin päiväkirjat lukeneena haluaisin tietää, millainen esiintyjä herra Sariola oli tv-ohjelmissa ja haastatteluissa ja mahtaisiko joltakin onnekkaalta löytyä esim videolta Mauri-sälää.Itse olen kuulemma istunut kirjailijan vieressä 3-sporan pysäkillä joskus 80-luvun alussa.Tuli vaan mieleen.
Maurillahan on olemassa oma nimikkoseurakin, kait suurimpia kirjailijoiden nimikkoseuroja. Jostakin luin, että ovat mm rakentaneet Hattulaan pysyvän Mauri-näyttelyn missä on kirjailijan työhuoneen alkuperäistavaroita ja muuta Mauri -kamaa.
- Jakke
peilityyni kirjoitti:
Maurillahan on olemassa oma nimikkoseurakin, kait suurimpia kirjailijoiden nimikkoseuroja. Jostakin luin, että ovat mm rakentaneet Hattulaan pysyvän Mauri-näyttelyn missä on kirjailijan työhuoneen alkuperäistavaroita ja muuta Mauri -kamaa.
Liityin seuraan tänävuonna,19.11 seuran 10v-juhlat.Sinne siis!
- Anonyymi
Mauri Sariola -seuran Lukupiiri-sivuilla kannattaa käydä, jos on miehen elämästä, edesottamuksista ja etenkin kirjoista kiinnostunut. Siellä löytyy kannanottoja asioihin kiihkottomasti ja asiallisesti kirjoitettuina. Eikä todellakaan mitään pelkkää ylistystä, mikään fan club ei ole siinä mielessä kyseessä.
- Anonyymi
Mauri Sariola on vieläkin kipeä piikki vanhojen stalinistikommunistien lihassa.
- Anonyymi
Kaikki olen lukenut 1970-80 -luvuilla, mutta en muista niistä kuin Susikosken nimen ja joitakin erikoisia yksityiskohtia.
- Anonyymi
Jos on Sariolan tuotannosta tai miehestä itsestään kiinnostunut, niin kommentteja voi käydä kirjoittelemassa avoimella Sariola-seuran lukupiirisivustolla. Asiallista, kiihkotonta ja kriittistä ajatustenvaihtoa löytyy. Toivottavasti sellaisena jatkuukin.
- Anonyymi
FANITAN SARIOLAA.....TUNTEMATON YSTÄVÄ 1978 JOSSA SUSIKOSKI AJAA TOYOTALLA... MIKÄS TÄÄ TIMANTTI OLI
- Anonyymi00032
Yhdessäkään dekkarissa Susikoski ei kyllä japsiautoon sorru. Kyllä se Mersu tai Saab tai Volkkari piti aina olla. Aina sen mukaan, minkä maahantuojan kanssa mainossopimukseen pääsi.
- Anonyymi
Sariola osasi keskittää kerronnan dekkareissaan
kulloinkin tutkittavana olleeseen juttuun,
ilman turhia, asiaan kuulumattomia rönsyjä,
tiiviisti ja samalla eloisasti kertoen.- Anonyymi00033
Ihan näin se ei kyllä sujunut. Sitä juonta eteenpäin kuljettamatonta tarinointia alkoi tuotannon loppupuolella olla jo kiusallisen paljon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Gallup: Kansalaiset eivät usko velkajarruun
Puolet suomalaisista ei usko velkajarrun vaatimien sopeutusten toteutuvan, kertoo Iro Researchin kyselytutkimus. Kokoom701113- 64882
Sinulle nainen
En ehkä koskaan osannut sanoa tätä oikein. Minun vaikeuteni luottaa liittyi ennen kaikkea menettämisen pelkoon. Siihen66866- 190861
- 53858
Hei rakkaani.
Kohtaaminen lähestyy. Miten teemme sen? Kumpi ottaa yhteyttä vai törmäämmekö jossain sattumalta? Tuleva vaimosi70735Ethän voinut nainen tietää, että rikot rikotun
Omaa elämää taas mietin aamuyön tunteina. En vieläkään löytänyt muistin sokkeloista ainuttakaan onnen hetkeä. Kaipuu on72712- 42706
Martsusta tuli leuhka
Ja ylimielinen. Hän ei nosta persettäkään ilmaseksi . Luulempa et nämä ei tee hyvää hyvinvointivalmennuksille.... Nannal206700Kuisla Group Oy jättänyt yrityssaneeraushakemuksen
Samalla yrityssaneeraukseen on hakeutunut Kuisla henkilökohtaisesti ja Seinäjoen Motelli Oy, joka omistaa Sorsanpesän ki34663Uskallanko laittaa sulle viestiä?
Se viesti on tossa valmiina ja lähettämistä vaille valmis. Kun ei kauhee sti tunneta niin eipä sillä olisi niin väliä. S54579Kiulu myynnissä!
Kiulu hakee taas uutta yrittäjää. https://www.yritysporssi.fi/etela-pohjanmaa-lansi-suomi-finland/myytavat/yritykset/ma26578- 42558
Tulisiko naisille asettaa korkeammat eläkemaksut
Tämä tuli mieleeni kun luin aamun lööppejä. Japanissa alkaa olla "uutta nuorisoa" ihan urakalla, ikä alkaa sadan jälkeen169474Et pysty peittämään minulta
Sinä olet hyvä peittämään asioita niin halutessasi. Pystyt pitkiäkin aikoja salaamaan juttuja. Juuri mietin tuossa, olet47474- 18468
Mitä oikein tapahtui? Maajussi-Jetta sai tylyt pakit - Sulhoehdokas selittää: "Ei lentänyt kipinät"
Maajussille morsian -sarjassa etsitään rakkautta ja rinnalle kumppania. Yksi maajusseista on Jetta - liikunnallinen ja12427Makeinen, asiaa sinulle
Minua korkeampien voimien kehotuksesta sinua pyydetään avaamaan jokin yhteys asioista keskustelemisen takia kanssani. Il28403Huumekauppaako
”Huumekauppa johti rajuun väkivaltaan Kokkolassa – Kolme nuorta otettu kiinni, yksi epäillyistä alaikäinen”9394J-mies!
Meidän "suhde" (suhde mitä ei oikeastaan edes ole) on kielletty ja vaikea. En tiedä mihin uskot, mutta olet irl itsekin32382