Sontiksena autokaupassa

Eräänä viikonloppuna kun sattui olemaan ylimääräistä aikaa eikä mitään tekemistä ollut niin päätin suunnata autokauppaan kun eiliset kaljat ja keskenkäynyt kilju oli jo illalla juotu. Aikani kuluksi siinä kiertelin ja huomasin oikein aitiopaikalle laitetun kalliin Bemarin. Pyysin myyjältä lupaa kokeilla hiukan istua autossa ja hän ystävällisesti suostui. Oli mahtava tunne istua nahkaisilla penkeillä ja pidellä ratista kiinni ja kuvitella ajavansa Saksan moottoriteillä kaasu pohjassa. No eihän minulla tietenkään rahaa ollut mutta saahan sontaseppokin haaveilla. Siinä istuessani ja unelmoidessani havahduin pian takaisin todellisuuteen kun vatsani murahti. Ajattelin että eiliset juomat sieltä vielä poistuvat suolistoon ja katselin auton kaikenlaisia nappeja ja kosketusnäyttöä. Samalla mahaani kouraisi oikein kunnolla. Hiukan huolestuneena aukaisin turvavyön ja ajatuksissani painoin kosketusnäyttöä tietämättä mihin sormeni osui. Siinä samassa auton ovet lukittuivat kiinni. Suolistoni alkoi protestoida aggressiivisesti eilisen illan ryypiskelyä ja muutama hyvin pahanhajuinen pieru pääsi ilmoille ja täytti auton sisätilan. Olin vähällä oksentaa. Epätoivoisena yritin avata auton ovia kokeilemalla ovenkahvoja ja painelemalla eri kuvakkeita kosketusnäytöllä. Nyt vatsani ja suolistoni alkoivat elää täysin omaa elämäänsä ja kouristelivat pahaenteisesti. Hikikarpalot valuivat kasvoillani. Ovet eivät auenneet ja paine peräsuolessa vain kasvoi. En tiennyt mitä tehdä. Viimein kuin ihmeen kaupalla sain lukituksen pois päältä mutta liian myöhään. Ripulit ryöpsähtivät housuihini ja tulvivat uudenkarhean Bemarin kuskinpuoleiselle penkille ja auton lattialle. Taisipa osa roiskua pelkääjän paikallekin asti. Alkuperäinen uuden auton tuoksu oli vaihtunut mädäntyneen lihan, vanhan kananmunan ja kesken käyneen kiljun ja Pirkkaoluen tuoksuun johon oli sekoittunut ulosteen aromi. Housut takapuolta, haaroväliä ja jalkoja myöten olivat vihreänruskeassa ripulissa. Epätoivoisena katselin ympärilleni. Lähdin hiipimään kymmenien autojen suojissa kohti lähintä ulko-ovea. Ulostetta valui lahkeista jättäen selvät jäljet. Nyyhkytin peloissani ja juuri avatessani pientä ulos vievää sivuovea kuulin valtavan karjaisun, huutoa ja sarjan täysin uusia kirosanoja autoliikkeen toiselta laidalta. Livahdin hätääntyneenä ovesta ulos ja lähdin juoksemaan kohti läheistä metsää. Kesken juoksun jälkiripulit roiskahtivat peräsuolestani housuihini ja uusi vana muodostui jälkeeni kertoen minne olin menossa. En muista että olisin koskaan juossut niin lujaa. Päästyäni metsän laidalle kuulin autoliikkeen pihalta karjuntaa ja huutoa. Sukelsin pensaikkoon, riisuin ulosteiset housuni ja aloin ryömiä pusikkojen läpi syvemmälle metsään. Hyvin elävästi muistuivat inttiajat mieleen ja metsäreissut. Hetken päästä nousin taas ylös ja lähdin ripeästi kävelemään siihen suuntaan missä asuin. Kesken matkan oli pakko pysähtyä kaksi kertaa ripuloimaan. Lopulta saavuin kerrostalon pihalle ja aloitin varovaisen etenemisen kohti asuntoani. Päästyäni hissiin vastoinkäymiset eivät olleet ohi vaan taas roiskahtivat ripulit pitkin hissiä. Itkua pidätellen sujahdin hätäisesti asuntooni. Loppupäivä on kulunut kylpyammeessa päästellen pieniä löysiä pieruja ja tasoittavia juodessa.