kihlattuni on vl:lä, hänen perheensä on täysin uskossa, kihlattuni ei, vaikka päihteitä ja baareja ei hyväksykkään ja nämä minun on ollut jätettävä seurustelun alettua. itse siis en ole ikinä ollutkaan uskossa.
Harrastamme seksiä joo, ja nyt on vauva sitten tulossa, olemme kumpikin siitä hyvin onnellisia ja perheen lisäys oli harkittu ja toivottu.
emme oli siis naimisissa, siksi koska minä en ole halunnut sitä, kihalttuni kyllä.
en näe mitään kiirettä naimisiin menolla.
Kun olemme kihlattuni kotona eivät hänen vanhempansa anna meidän nukkua samassa huoneessa.
Nyt pelottaa hirveästi kertoa tästä raskaudesta. pelottaa heidän reaktio.
onko täällä vl:liä joka voisi hieman kertoa mikä reaktio meitä odottaa, hieman pelottaa sekin ku kihalttuni on perhe yrityksessä töissä. toivottavasti ei siis hänen vanhemman kovin hermostu. pelkään tilannetta niin paljon että sanoin kihalatulleni että en aijo olla paikalla kun hänen perheensä saa tietää raskaudestani.
Harrastamme seksiä joo, ja nyt on vauva sitten tulossa, olemme kumpikin siitä hyvin onnellisia ja perheen lisäys oli harkittu ja toivottu.
emme oli siis naimisissa, siksi koska minä en ole halunnut sitä, kihalttuni kyllä.
en näe mitään kiirettä naimisiin menolla.
Kun olemme kihlattuni kotona eivät hänen vanhempansa anna meidän nukkua samassa huoneessa.
Nyt pelottaa hirveästi kertoa tästä raskaudesta. pelottaa heidän reaktio.
onko täällä vl:liä joka voisi hieman kertoa mikä reaktio meitä odottaa, hieman pelottaa sekin ku kihalttuni on perhe yrityksessä töissä. toivottavasti ei siis hänen vanhemman kovin hermostu. pelkään tilannetta niin paljon että sanoin kihalatulleni että en aijo olla paikalla kun hänen perheensä saa tietää raskaudestani.
Vastaukset 62
Vanhimmat
1970-luvun alussa mun vanhemmat oletti jotain tommosta, eikä ole edes erityisen ev lut uskovaisia,kunhan kirkkoon kuuluu!
synti on aina todettava synniksi, oli miten oli niin synti se on. Varmasti haluat kääntää asian päälaeleen mutta silti kuitenkin elät synnissä. Raskautesi on Jumalan luomiskertomuksen vastainen, sillä eihän se ole vielä saanut seurakunnan vanhimpien ukkojen ja emäntien hyväksyntää. En tuomitse teitä mutta en hyväksykkään, ja voit tietysti olla raskaana jos olet, mutta silti on parempi olla toteuttamatta sitä käytännössä.
meinaatko että kihlattuni vanhemmat eivät hyväksyisi tätä lasta?
itse siis en ole uskossa joten en usko tai elä sen mukaan että nyt olisin tehnyt syntiä ja eläisin synnissä.
Tietysti lapsihan on minun mutta tahtoisin tietysti että lapsella olisi isovanhemmat molemmilta puolin.
Mitä tarkoittaa "mutta silti on parempi olla toteuttamatta sitä käytännössä"?? Et kai vaan tarkoita aborttia?
niin, jos kehittelette ajatusrakennelmia, joissa kaikki luonnolliset asiat ovat syntiä, mitään ei hyväksytä kuin tietyillä ehdoilla, esim. että ei toteuteta jotain luonnollista tarvetta, ... niin kyllä silloin joudutaan sellaiseen suohon, jossa kaikki kristillisyyden perusteetkin ovat hukassa, mutta julkisivu tietenkin säilyy. Haluatteko kaskinaismoraalia vai ette, sen päätätte itse.
"on Jumalan luomiskertomuksen vastainen, sillä eihän se ole vielä saanut seurakunnan vanhimpien ukkojen ja emäntien hyväksyntää."
Näin pääsi käymään jo Aatamille ja Eevallekin.
Oletko muuten itse hyväksyttänyt siittiösi/munasolusi seurakuntamafioosoilla?
Kerroit että sinä ja kihlattusi eivät ole uskovaisia. Mitäpä siinä muuta kuin että kihlattusi ilmoittaa kotona tulevasta iloisesta perhetapahtumasta, sinua ei tarvita paikalla. Toivottavasti kihlattusi vanhemmat älyävät pitää mölyt mahassaan. Sillä miten poikakaverisi vanhemmat reagoivat ei valitettavasti ole mitään uskon asioitten kansa tekemisissä, pikemminkin niin, että heidän pitäisi olla mukana tukemassa ja ymmärtämässä isovanhempien roolissa. Lapsihan nyt saa kuitenkin molemmat vanhemmat, huonompiakin vaihtoehtoja voisi olla tarjolla..
Mitä paremmin kaverisi saa asian hoidettua niin sen parempi ja hänen vanhemmillaan jää aikaa totutella ajatukseen ennen häitä.
tosiaan olen sanonut kihlatulleni että en halua pitää mitään kiirettä näiden häiden kanssa ja olen aina ajatellut että naimisiin en mene mahapystyssä :) enkä mene. joten häät saavat odottaa ainakin se vuoden vielä.
Onko tämä näille vanhemmille sitten häpeä että heidän pojalle tulee avioton lapsi?
Mä en ole ollut hänen vanhempien kanssa paljon tekemisissä, hänen äitinsä on ollut kyllä minulle ystävällinen mutta olen vaistonnut hänestä sen että minusta ei pidetä, ja hänen isänsä ei puhu minulle mitään kun olen heillä kylässä.
Toivoisin vaan että he voisivat hyväksyä tämän lapsen ja että kihlattuni voisi pitää työpaikkansa ja lapseni sais molemmat isovanhemmat.
Olen "entisiä uskovaisia". Toissa syksynä kun olin jänismetsällä, tyttäreni lähetti viestin että hän on raskaana. Oli aika "jymy" uutinen, enkä osannut odottaa mitään tällaista, koska hän oli seurustellut ja suhdekin oli jo mennyt poikki. Soitin hänelle ja puhelimme jonkin aikaa. Vaikka uutinen tuli täytenä yllätyksenä ja oli myös kieltämättä shokki, sanoin kuitenkin että minustahan tulee pappa!
Ex-vaimolle se oli vielä järkyttävämpi shokki. Hän pelkäsi, että tyttäremme ei voisi elättää lasta. Aborttiakin tyttäreni harkitsi, mutta tuli siihen johtopäätökseen, että hän ei pysty siihen. Onneksi!! Minä olin tukemassa tytärtäni koko ajan, että ottaisi lapsen. Kyllä se elämä jatkuu siitäkin huolimatta, vaikka tekeekin lapsen "ennen aikojaan".
21.4.04 syntyi poikavauva! Tyttärelläni oli äitinsä mukana synnytyksessä tukena.
Nyt tuo pojanpirpana on pian vuoden ja kolmekuukautta vanha. Kaikki jota ex-vaimoni pelkäsi, ei toteutunut. Me ex-vaimon kanssa olemme onnelliset isovanhemmat, mummu ja pappa!!
Kyllä jokainen ihminen on tarkoitettu tänne tulevaksi, tuli se sitten avioliitossa tai sen ulkopuolella.
Mielestäni asian voisi selittää kauniisti niin, että tulevat isovanhemmat eivät tiedä miten käyttäytyä ei-lestadiolaisen kanssa, eivät välttämättä edes miellä samanlaisiksi ihmisiksi kuin muutkin. Luulen, että itse asiassa se lapsi on hän joka tulee luomaan siltaa välillenne. Käyttäydyt luonnollisesti jatkossakin, niin eiköhän se siitä, jos taasen et saa lähestymisyrityksillesi vastakaikua, niin ainakin olet yrittänyt. Mielestäni ei tuollaista kannata edes pohtia, se on oikeastaan niitten isovanhempien ongelma eikä sinun. En puhuisi nyt tässä yhteydestä "aviottomasta lapsesta", isä varmaankin tunnustaa lapsensa ja termi on hiukan vanhentunut kun avoliitot ovat yleistyneet ja yhteiskunta muutenkin muuttunut, lienee suhtautumistapa lestadiolasuudessakin lientynyt ettei se enää mikään täyskatastrofi ole.
Voin sanoa varmuudella, että vl-isovanhemmat ovat rakastavia isovanhempia vaikka lapsi syntyisikin avioliiton ulkopuolella, eikä tämä olisi vl. Toki he toivovat pikaista avioitumista, mutta eivät he siihen pakota. Kuitenkin he itsekkin tietävät että jokainen lapsi on suuri lahja Jumalalta, niin miten he voisivat olla pahoillaan tulavasta lapsenlapsestaan.
vetelet sitä lestapiru-anoppiasi ympäri korvia etkä anna sen puuttua asioihisi, Jos se rupeaa mussuttamaan jotain niin annatat niin maan helvetisti sille päin naamaa, mitään ei kannata säästellä! Teet heti niille selväksi ettei NE hallitse sun elämääsi! Älä anna missään tapauksessa lahkolaispiruille mitään yliotetta!
lapsesi on toivottu ja arvokas ja rakas varmasti teille ja jos ne lestapirulaiset ei sitä asiaa hyväksy niin olkoot sitten ilman! Et salli niitten edes NÄHDÄKÄÄN koko lasta jos ne jotain rupeaa mussuttelemaan teidän elämästä!
Suomessa ei kenenkään tartte orjailla jotain saatanan lestapiruja eikä niillä lahkolaisilla ole MITÄÄN oikeutta puuttua kenenkään elämään ja ruveta niitä vitun lahkolais-neuvoja jakeleen!
Pidä nyt huoli siitä ettet mee tossun alle ja rupee niitä nöyristelemään! Ja katso että poikakaveriskaan ei rupea niitä nöyristelemään! Vaadit sitä olemaan MIES joka kantaa vastuun ratkaisuistaan tai muuten paat sille hameen päälle!
abortti on pahempi kuin lapsi joka on syntynyt avioliiton ulkopuolella..kyllä omatkin vanhemmat saattaisivat vähän hämmentyä mutta ei ne nyt sentää sitä vastaankaan voisi olla.jos itellä pääsisikäymään noin että saisi lapsen ennen aikojaan niin mitä sitä suotta salailemaan..sehän se vasta suuri synti olisi jos vanhemmmat alkaisi suuta soittamaan moisesta.
Mikä raivopää! Mitähän sulle on tapahtunut? Mun lestat appivanhemmat suhtautuvat mun raskauteeni ihan hienotunteisesti vaikka kehottivat mieheni sisaria kehottamaan meitä menemään vihille, mikä oli meillä tarkoituksenakin. Eivät ole tulleet koskaan mulle suoraan mitään sanomaan mielipiteistään ja kohtelivat ihan hyvin. Itseäni hävettää oma käytökseni näin jälkeenpäin koska olen tullut uskoon. En silti tuomitse mitenkään aloituksen kirjoittajaa, samanlainenhan hän on kuin minä olin ja päättää itse käytöksestään. Jumalan siunausta toivon hänen perheelle, ja sinullekin. Koeta rauhoittua, itseäsi vain revit rikki rähinälläsi.
....
Minä kun olen tuota lestatijolaista sukuani tutkinut, niin on tullut kirjattua ihmisten hääpäivät ja lasten syntymäpäivät. Hyvin monissa tapauksissa häiden ja ensimmäisen lapsen syntymän väliä on 5-7 kuukautta. Niin oli käynyt molemmille isovanhemmilleni, eikä sitä olisi millään uskonut. Niin kun oltiin hartaita uskovaisia.
Luulisin, että jos naimisiin mennään, niin silloin ei vähän ennenaikaista raskautta niin pahalla katsota. Se tietysti, että olet uskon ulkopuolella, pahentaa tilannetta sinun kannaltasi. Mutta tosiaan, sinua vastassa ovat appivanhemmat enemmän yksilöinä kuin uskovaisina. Yrittäkää ihan lapsen takia tehdä asia niin pehmeäksi kuin mahdollista. Minä olisin jopa valmis menemään "maha pystyssä vihille" ihan sen lapsen takia eli turvatakseni hänelle parhaat välit isovanhempiinsa. Ja etenkin kun sinä miehesi rakastatte toisianne, tuette toinen toistanne ja kohtaatte yhdessä vaikeudet. Se se on kaikista tärkin asia kuitenkin, ja lapsellekin kallein aarre.
Ja vielä, lestadiolaisten mukaan jokainen lapsi syntyy Jumalan lapsena, joten eivät ne isovanhemmat sitä lasta vihaa. Muista kuitenkin, että tilanne on heillekin nolo ja häpeällinen ja vaikea sosiaalisten paineitten takia. Varmasti alku on heillekin tuskallisin, mutta kyllä se pienokaisen hymy sulattaa juroimmankin ukin.
Tsemppiä meiju!
Ei muuta kuin seisotte selkä suorana valintojenne takana. Kyllä perhe sen hyväksyy, vaikka aluksi olisivatkin hämmentyneitä. Teillä on oikeus ratkaisuihinne, valintoihinne ja arvoihinne aivan kuin miehen kotiväelläkin. Eiköhän lapsen tulon myötä nukkumajärjestelytkin muutu... On minullakin kyllä tuttavaperheitä, joiden lapset vl-uskosta luovuttuaan eivät ole kotonaan "saaneet" nukkua avopuolisonsa kanssa samassa sängyssä. Samanaikaisesti, kun se huvittaa minua, voin ymmärtää sen hyvin. Vanhemmat eivät voi esimerkiksi pienempien sisarusten takia sallia yhdessä nukkumista, sillä silloin välittyisi ristiriitainen kuva: sanotaan, että avoliitto ei ole Raamatun mukaista, mutta silti kuitenkinn hyväksytään se oman lapsen kohdalla. Toisaalta tunnen vl-perheitä, joissa avoliitossa asuvat saavat kotonaan kyläillessäänkin nukkua samassa sängyssä :)
Itse kyllä olen ajatellut, että jos oma lapseni joskus kieltää uskon ja asuu avoliitossa, hyväksyn sen hänen ratkaisuna. Onhan sekin kornia, että monta vuotta yhdessä olleet eivät voi kotonaan nukkua yhdessä.
Kertokaa ylpeinä ja onnellisina lapsenne tulosta. Kertokaa myös se, että lapsi on toivottu ja suunniteltu, ettei perhe kuvittele raskautta vahingoksi. Ja kertokaa oma mielipiteenne, jos koette, että miehen perhe kohtelee teitä huonosti/epäasiallisesti.
ihan hyvä kirjoitus. Mutta selittäisitkö hieman kantaasi tuohon, kun sanot että pitäisi kertoa, että lapsi on suunniteltu etteivät vanhemmat kuvittele sitä vahingoksi. Miksi se pitäisi kertoa jos lapsi saa alkunsa vahingossa, ja on kuitenkin rakastettu ja toivottu?
Tekeekö se mielestäsi siitä lahjasta huonomman jonka Jumala antaa, jos raskautta ei ole mitenkään etukäteen suunniteltu? Mielestäni tällaisen asian kertominen on aivan turha saako lapsi alkunsa suunnitellusti vai ei, jos hänet otetaan vastaan suurena lahjana.
Tarkoitin siis vain, että voisitte (ei tietnkään ole pakko) kertoa lapsenne olevan rakastettu ja toivottu - kuten mainitsitkin - miehen vanhemmillesi vain siksi, että he eivät olisi huolissaan jaksamisestanne ja lapsen tulevaisuudesta :) Pointti minulla ei ollut raskauden suunnittelussa (vaikka viestissäni se siltä vaikuttikin), vaan juuri siinä, että odotatte lasta innolla. Ei raskauden ja lapsen arvo ole ollenkaan kiinni siitä, onko raskautta "suunniteltu" vai ei. Me vl:thän emme edes suunnittele raskauksia, joten kaikki raskaudet ovat tavallaan vahinkoja ja tavallaan suunniteltuja :)
Ei ole mitään merkitystä sillä saako lapsi alkunsa suunnitellusti tai ei, jos hänen on haluttu ja toivottu. Kuinka yksikään lapsi voisi olla vahinko jos hänet rakkaudella vastaanotetaan ja hän saa osakseen rakkautta, eikä kenenkään lapsen pidä koskaan luullakkaan itseään "vahingoksi", vaikka raskautta ei olisi suunniteltukkaan.
Ei niitä rakauksia aina suunnitella, mutta onneksi sattuu niitä "vahinkojakin":)
Sen siitä sait kun otit lestan mieheksesi. Kärsi nyt seuraukset kuin nainen. En voi kuin sääliä sinua. Olisit ajatellut hieman aikaisemmin seurauksia.
en tarvitse sinun sääliäsi, kiitos vain tarjouksesta.
Minulle on ihana poikaystävä jota en vaihtaisi pois mistään hinnasta, se että hän on lestaadiolais perheestä ei tee hänestä yhtään sen huonompaa.
Kiitos hienoista ja kannustavista vastauksista teille muille, mieleni on jo paljon parempi ja huomaan että ehkä sittenkin murehdin turhaan :)
Lapsi on todellakin haluttu ja toivotto, ennen raskaaksi tuloa koin kolmena kuukautena pettymyksen kun ei vielä saatukaan vauvaa kasvamaan sisälleni, mutta sitten kun pienokainen alkunsa sai oli ilo sitä suurempi.
ja jos et ota niin lähetän säälin väkisin :)
Näin se käy... zummmmm! Noniin... nyt sait väkisin sääliä. Tahdoitpa tai et.
.. teille kaikkea hyvää. Näköjään sitten on vielä tuollaisiakin vl -vanhempia, jotka eivät anna lastensa olla rauhassa sitä mitä haluavat. Onneksi omat vanhempani ymmärtävät etteivät kaikki heidän lapsensa ajattele uskonnon asioista kuten he. Muutama vuosi sitten äiti vielä ei antanut nuoremman veljeni (ei -vl)tyttökaverinsa kanssa nukkua samassa huoneessa, mutta sitten kun minulle tuli avioero ja olen nyt avoliitossa, niin äiti sanoi että eiköhän sitä pidä näin nykyaikana joustaa asioissa. Eli olemme saaneet samaan huoneeseen mennä nukkumaan heillä kyläillessä.
Poikaystäväsi vanhemmat luultavasti yrittävät kaikkensa, että te menisitte nyt naimisiin, kun vauvakin on tulossa. Mutta te voitte nätisti sanoa kuten asia on. Teillä on oma elämänne ja te teette kuten te haluatte. Ihmiset täytyy hyväksyä sellaisenaan kun he ovat!
lapsi tulollaan?
Nyt hei, kuule pitäs jo jossain alkaa hälyttään! Oikeasti lapsi tarvii isän ja äidin. Ja naimisiin ku menee, niin se on sitoumus suostua elämään yhdessä. Tahtoa sinne kirkkoon mennää Jumalan ja seurakunnan edessä lupaamaan.
Kapinaa se sellainen on, että oman mielen mukaan eläis. Sanois, että joo mä päätän ihan ite ja en ota toisia huomioon.
ei mitään kapinaa vaan oma tahto omassa elämässä. lapsella on äiti ja isä, olemme yhdessä ilman sitä papin aamentakin, en koe sitä niin kuin jotkut kokevat että van sitten papin aamnen jälkeen ollaan sitoutuneita olemaan yhdessä loppu elämän. olen tällähetkelläkin sitoutunut poikaystävääni loopu elämäksi, lapsi sitoo meidät yhteen paljon paremmin kuin avioliitto.
Kyllä me naimisiin mennään mutta en halua että se tapahtuu niin että nyt äkkiä pakko hopusti...
En ymmärtänyt tuota että lapsi tarvii siän ja äidinsiksi pitää mennä naimisiin, voitko selventää?
mielestäni lapsellani on isä ja äiti
sitoudutaan ja päätetään, että tuo se on se oikea, niin mikä syy enää estää menemästä naimisiin? (Paitsi se uhmakkuus, että mehän ei mennä, ku nuo nyt sitä näyttää toivovan.)
mielestäni ei edelleenkään ole kyse uhmakkuudesta. mutta jokainen voi asian ymmärtää omalla tavallaan.
mikään syy ei estä meitä menemästä naimisiin, ja kyllä me mennään naimisiin ei vain vielä.
että mikä ylipäänsäkään on kirkollisen vihkimisen asema. Alunperinhän todennäköisesti on ollut niin, että ihmiset ovat päättäneet muuttaa yhteen ja perustaa perheen, siihen on sitten ollut tapana saada alkuseurakunnan siunaus. Myöhemmin kirkko on todennäköisesti monopolisoinut avioliiton asettanut yhteiselon ehdoksi kirkollisen vihkimisen. Asioita voidaan nähdä niin monella eri tavalla. Joka tapauksessa kyse on puhtaasti kirkollisesta traditiosta, raamatussa ei häistä ole kuvauksia kuin Kaanaan häistä ja siinäkin siitäkin miten viinat pääsivät loppumaan ja piti äkkiä saada lisää jostain.
syy sille, että ette mene naimisiin nyt?
Entä syy, jos menisitte naimisiin nyt?
(esim. jos tekee mieli kahvia, niin miksei juoda, jos on tarjolla? Jos suostuu juomaan, niin syy voi olla, että tekee mieli. Mutta jos ei suostu ja tekee mieli, niin mikä syy on, ettei juo?)
Syy sille miksi ei nyt on että meillä ei ole varaa järjestää häitä nyt kun kerta vauva on tulossa ja haluan hankkia pienelle kaiken sen tarvitseman, muutamme lisäksi uuteen isompaan asuntoon jolloin rahaa menee sinnekin. en halua hää kiireitä ja tressiä nyt vaan haluan nauttia täysin rinnoin raskaudestani ja odottaa pientä rauhassa ja rennosti.
Tältä kaikeltahan voitaisiin välttyä ku mentäis vain maistraattiin mutta kun kerta naimisiin mennään niin sitten mennään kans tyylillä ja isosti koska minulla on tässä elälmässä vain yhdet hään niin haluan niista ikimuistoiset.
Syy siihen miksi mentäisiin naimisiin nyt on että kihlattuni vanhemmat sitä haluaa. onko se kuitenkaan hyvä syy mennä nyt naimisiin? eikö se ole heiltä kapinaa ja itsekästä sitä vaatia ja haluta vastoin meidän tahtoa?
sen asian. Itse todellakin haluaisin naimisiin perinteiseen tapaan. Eli ensin häät ja vasta sitten kodin perustamiset ja muut. Ennen vanhaan ei ole todellakaan ollut suuria häitä. Itsekään en sellaisia niin haluakaan. Ja tuota noin, en halua myös kustantaa hirveää ruokailua isolle määrälle ihmisiä. Ihan vaan varojen mukaan. Ja jos ei ole varaa, niin sit ihan pienet vaan. Häitten takia ei velkoja kannata ottaa ja itseään kipeäksi maksaa...
että naimisiin menevä pariskunta ei ole vanhoillislestadiolaisia, onko se niin vaikea ymmärtää? Miksi meidän täytyisi vaatia muita noudattamaan omia moraalisääntöjämme, huolehditaan vaan omista asioistamme, eikös? Niissäkin on joskus ihan tarpeeksi tekemistä..
mutta minusta on todellakin romanttista ajatella avioliiton solmista sellaisena perinteisenä juttuna.
Tarinasi toi elävästi mieleen oman esikoiseni raskauden. Olin juuri niin kuin sinä nyt peloissani ja häpeissäni. Peittelin raskauteni kahdeksannelle kuulle saakka, ennen kuin viimein tohdimme kertoa siitä mieheni vanhemmille. He ottivat asian odotettua paremmin vastaan: eivät moittineet,haukkuneet yms. olivat vain oloisia tulevasta pienokaisesta. Lapsen synnytyä menimme naimisiin ja olemme sen jälkeen saaneet monta ihanaa ja rakastettua lasta lisää. Eikä tuo ensimmäinenkään yhtään sen huonompi ole. Samallalailla hän on Jumalan lahja kuin toisetkin avioliitossa syntyneet.
ÄLÄ pelkää toisten mielipiteitä ja sanoja. Elä rohkeasti, iloitse raskaudestasi ja tulevasta pienokaisestasi. Kyllä kaikki järjestyy!
En usko että kihlattusi vanhemmat pistävät välinsä poikki.. Tottakai se voi vanhemmille olla järkytys mutta lapsi ei kuitenkaan ole tehnyt mitään pahaa! Onnea teille oiken paljon ja toivottavasti kaikki menee hyvin!! :)
Paljon puhututtanut. On kiistelty naimisiinmenost ennen tai jälkeen raskauden. Kysymyshän on kuitenkin vain sitä, että ihminen joka ei ole omalle sydämelleensä saanut uskon lahjaa omistaa ei ymmärrä avioliiton merkitystä ja seksuaalisen kanssakäymisen aloittamita ennen avioliittoa syntinä. Uskovaisina haluamme solmia avioliiton siksi, että Jumala on luvannut siunata yhteisen elämän...siis haluamme Jumalan siunauksen yhteiseen elämäämme. Raamattu neuvoo miestä ja naista , jotk rakastavat toisiaan ja haluavat perustaa oman perheen solmimaan yhteisen elinikäisen liiton Jumalan kasvojen edessä. Se ei siis ole mikään muodollinen juttu. Vaikka ei olisikaan vanhoillislestadiolainen, on avioliitossa myös Jumalan siunaus. Kaikki eivät sisäistä tätä asiaa samalla tavoin...elävä usko ei ole silloin ohjaamassa elämää. Sinunkin Meiju toivoisin käsittävän ja ottavan vastaan elävän uskon lahjan, jolla on suuri siunaus ajalliseen elämääsi ja samalla iänkaikkista elämää varten. Voit rukoilla Jumalalta, että avaisi sinulle tämän ymmärryksen. Tämän kovenevan maailman keskellä uskovaisen ihmisenä eläminen on turvallista, eikä tarvitse pelätä jos tämä ajallinen elämä loppuu.... sinun tarvitsee vain uskoa syntisi anteeksi
selittää sen, mistä voi johtua että ihmiset (oli hän uskovainen tai ei) pelkäävät vl-uskovaisia?
Pelätään sitä miten he suhtautuvat asioihin ja pelätään tuomiota siitä, että ollaan huonompia kuin he kun emme toimi samoin.
Sitten epätoivoisesti koitetaan miettiä miten tästä selviydymme, ja miten pystymmy heitä parhaiten miellyttämään ettemme saisi osaksemme halveksuntaa siitä miten me elämme ja toimimme. Ja hyväksyvätkö he meidät, vai hylkäävätkö?
Monesti tämä pelko osoittautuu aiheettomaksi, mutta mistä se saa alkunsa?
Avioliitosta puhut hienosti, se ei todellakaan ole vain muodollisuus.
tuomitsemisesta voisin vastata, että emme me tuomitse vain Jumalan sana tuomisee syntielämän. Jumala on kuitenkin tarkoittanut, että kaikki ihmiset pääsisivät taivaaseen. Ihminen kuitenkaan ei aina halua kuunnella Jumalaa vaan hylkää kutsun ja omalla elämällään kieltää Jumalan. Emme me haluaisi, että yksikään ihminen tässä maailmassa joutuisi kadotukseen vaan toicomme ja rkoilemma että moni ymmärtäisi tämän uskomisen kalliin lahjan. Henkilökohtaisesti en koskaan ole ajatellut, ttä ihmiset jotka eivät usko samalla tavalla kuin minä olisivat huonomia. Toivoisin vain, että saisin itselleni rohkeutta kertoa uskomisen asista, jospa ystäväni haluaisi ottaa evankeliumin vastaan. Minä haluan uskoa miten Raamattu opettaa ja olen vapaa ja iloinen eläessäni uskovaisena. En koe olevani lakien ja sääntöjen alla, vaan omatuntoni neuvoo minua miten tulisi elää. Aivan kuten sinuakin...et varasta ym... Yleensä en kirjoittele tällaisilla palstoilla, mutta uteliaisuudestani tänne eksyin. Osa kirjoituksista saa minut surulliseksi...tuntuu, että on niin paljon etsiviä ja kyseleviä sieluja. Minusta tuntuu, että me itse saamme hyvin usein osaksemme pilkkaa ja ivaa...siksi olen itsekin usein hiukan pelokkaalla mielellä joutunut puolustelemaan itseäni ja uskoani esim. työpaikalla. Miksi en juo alkoholia tai uskovaisissa perheissä on niin paljon lapsia. Joskus tuntuu, että ihmiset itse huomaavat huonon omantuntonsa ja syntisyytensä alkoholia ryystäessään, että käyvät uskovaista ihmistä moittimaan. Olemme usein huutomerkkejä, omalla elämällämme puhuttelemassa ihmisiä...siitäkin on Ramatussa sanottu, että olemme valona ja suolana tässä maailmassa
minä mietin näitä asioita ihan kihlattuni vuoksi, jos minulla ei olisi vl:lä poikaystävä niin en varmasti yrittäisi edes miellyttää.
poikaystäväni on erittäin peloissaan vanhempiensa reaktiosta ja meille tuli eilen riitaa kun illalla otin asian puheeksi,
hän sanoi haluavansa tämän lapsen mutta pelkää vanhempiensa reaktiota ja sanoi että mielummin pitäisi välit vanhempiinsa ku pitäisi tämän lapsen.
no minähän siitä sitten hermostuin, koska tämä lapsi oli tosiaan suunniteltu ja kumpikin sitä haluasi ja monta pettymyksen kuukautta käytiin ennen kun saatiin pienokainen alulle niin nyt hän ilmoittaa että pelkää saada tämän lapsen vanhempiensa vuoksi, olisi voinut sanoa tuon aikasemmin.
minusta tuntuu että ei olisi mikään mahdottomuus vaikka puolen vuoden päästä oltaisiin vauvan kans kaksistaan. jos kihlattuni joutuu valitsemaan väliltämme niin hän valitsee vanhempansa.
minulla on todella surullinen olo nyt.
mä olen itkenyt koko viime yön.
jotenkin tuntuu että ei olisi pitänyt lähteä koko suhteeseen. tiesin että tämä ongelma tulee eteen kuitenkin. hänen vanhempansa ei vaan jostain syystä hyväksy mua.
mä kunnioitan heidän uskoa ja kun olen heidän kans tekemisissä niin en meikkaa, en kiroile, olen lopettanut tupakan polton ja viinan juonnin.
mä rakastan mun kihlattua mutta mä en aijo alkaa elämään vl:än "sääntöjen" mukaan.
jonkun korvaan tuo voi taas kuulostaa itsekkäältä mutt miksi eläisin niin kun en näe siinä mitään tarvetta.
itse uskon uudelleen syntymiseen joten en kaipaa syntien anteeksi antamista
että tuomitseminen on väärä sana, mutta kyllä se siltä monesti tuntuu kun ihmistä pidetään syntisenä vl-uskovaisen mielestä vaikka Raamatussa ja Jumalan Sanassa ei monia asiaoita synniksi mainita eikä mielletä jotka ovat vl-uskovaisilta kiellettyjä.
Ihmettelen vain mistä se pelko voi johtua, itselläni ei ainakaan ole kyse ennakkoluuloista vaan minulla on aina ollut positiivinen käsitys vl-uskovaisista, jotenkin se asenne on vain muuttunut pelokkaaksi.
Vl-ihmisiä kun saapuu vieraillulle, niin aina on mietittävä miten ollaan, ja voiko, niin ja niin tehdä. Sitä tuntee jotenkin itsensä niin huonoksi kun he viettävät niin täydellistä elämää, ja pitävät syntinä sitäkin mitä me taas emme pidä. Kuitenkaan sitä ei kehtaa tehdä niitä asioita heidän aikanaan mitkä ovat heiltä kiellettyä koska tietää että he katsoisivat sitä paheksuen. Ja haluamme muutenkin kaikintavoin tehdä siten kuin he toivovat ettei heille tule mitenkään vaivautunut syntinen olo.
Mielestäni siinä ei olekkaan mitään väärää jos Jumalan Sana tuomitsee meidät syntisestäelämästä, sitä meidän tuleekin kuunnella ja kunnioittaa. Jumalan Sana kun tuomitsee, niin se on kuitenkin aivan eri asia kuin se että vl-uskovainen pitää jotain ihmistä syntisenä.
Puhu vain rohkasti uskostasi, saattaa työkavereiltakin ryyppyjutut loppua kun paranvat tapansa, ja kun ne loppuvat niin tiedät Jumalan Sanan menneen oikeille korville.
meistä ei ajattelisi hänen parastaan jota rakastamme.
Niin oliko tämä sinun poikaystäväsi vl, vai onko hän eronnut?
Hakekaa ammattiapua, sillä poikaystäväsi on nyt se joka tästä tilanteesta kärsii eniten. Hän ei tiedä paikkaansa. Koita hillitä hermosi vaikka se raskausaikana on vaikeaa ja kaikki asiat tuntuvat todella vaikealta. Koittakaa päästä asialliseen ja rauhalliseen keskusteluun vain se vie eteenpäin.
Sinusta saattaa vain tuntua sille etteivät hänen vanhempansa hyväksy sinua, he varmasti suhtautuvat varauksella koska pelkäävät poikansa joutuvan pahoille tielle. Kaikki varmasti muuttuu hyväksi kun elätte vain omaa elämäänne, ja ei teidän tarvitsekkaan heidän sääntöjään noudattaa, eivät varmastikkaan sitä edes odota.
Kirjoittele jos mieltäsi painaa. Tiedän tunteesi.
Nyt hieman kiire, mutta kurkaan taas tänne.
kihlattuni ei ole enään vl, mutta en tiedä tietääkö hänen vanhempansa sitä. eli en tiedä onko poika heille kertonut ettei ole enään uskossa, minulle hän sen on sanonut ja hän elää katsellen telkkaria yms ja niinku voi olettaakin niin harrastamme myös seksiä.
kihlattuni on tosi hiljainen eikä hän puhu vanhempiensa kanssa oikeastaan muuta ku työ juttuja, meidän kihlauksestakin hän kertoi tekstiviestillä kun ei kasvotusten uskaltanut.
Kihlattuni kuitenkin pyysi minua jättämään tupakin ja viinan ja baarit kun aloimme seurustella ja sen olen tehnyt.
minusta on todellakin nyt alkanut eilisen jälkeen tuntumaan ettei tästä tule mitään, mä rakastan mun kihlattua aivan sairaan paljon ja mä en ikinä tule löytämään yhtä hyvää miestä. mutta jotenkin tuntuu ylivoimaiselta tämä vanhempien homma. ehkä saattaa johtua kyllä hormooneista ja tästä raskaudesta että kaiki tuntuu niin suurelta ja ylitsepääsemättömältä.
kihlatustani kuulosti ett jos sanomme hänen vanhemmilleen raskaudestani niin ne katkasevat välit ja hän saa potkut firmasta. en tiedä sitten mitä hän suunnittelee kun tuollaista puhuu.
näemmä hänen kans seuraavan kerran kolmen viikonpäästä kunnolla kun hän tulee kotia, sunnuntaina käyn kyllä häntä tapaamassa mutta muuten olemme vain puhelimenvälityksellä yhteydessä seuraavat kolme viikkoa niinsekään ei tee tästä tilanteesta mitenkään helppoa
nyt. Aikuisina ihmisinä te itse vastaatte elämästänne. Ymmärrän jos kihlattuasi mietityttää asia, sillä luulenpa, että hän sisimmässään tuntee tehneensä väärin. Kuitenkin nyt kun teille on vauva tulossa teidän tulee yhdessä ottaa lapseta vastuu. Voihan se olla, että pojan vanhemmat hätkähtävät asiasta kuultuaan varsinkaan jos he eivät tiedä poikansa kieltäneen uskon. Eivät he kuitenkaan mitään hirviöitä ole, jos ovat taspainoisia ihmisiä, niin toki he hyväksyvät sinut ja lapsen. Raamattukin kehottaa rakastamaan lähimmäistä. Ehkä he voivat neuvoa teitä solmimaan avioliiton, minkä he varmaankin kokeavat tärkeäksi asiaksi. Kuitenkin korostan edelleen te tulevina vanhempina olette yhdessä vastuussa lapsessa. Neuvoisin kihlattuasi juttelemaan rohkeasti vanhempiensa kanssa tästä asiasta. Silloin teidän ei tarvitsisi turhaan murehtia asioita ja isovanhemmat saisivat aikaa sulatella asiaa.Myös sinua kehottaisin olemaan yhteydessä kihlattusi vanhempiin...jos mieltäsi painaa tunne, ettei sinua hyväksyttäisi niin puhu asiasta vanhemmille. Mielestäni avoimuus auttaa monessa tilateessa.
on hieman erilaisempi kuin itselläni oli. Luulen että vaikka pelkäsin, niin siltikin pääsin helpommalla kuin sinä pelkoinesi.
Oma mieheni aina kehui vanhempiaan ja sanoi ettei heitä tarvitse pelätä, sanoi että he ovat ihan mukavia. Toki häntäkin pelotti vanhempien asenne, mutta hänelle oli selvää se mitä hän haluaa.
Tilanne oli sikälikin helpompi koska mieheni on jo hyvin nuorena eronnut vl-liikkeestä koska hän epäili oikeellisuutta eikä saannut vastauksia mieltä askarruttaviin asiohin niin epäilyä tuli aina vain lisää. Hän ilmoitti vanhemmilleen että eroaa, niin puhujat tulivat puhuttelemaan ja ainakin kolmesti hänet saatiin ylipuhutta kunnes uskalsi sanoa ettei onnistu. Kun perheessä oli surua niin silloinkin yritettiin kovasti saada takaisin, ja lähellä se olikin ahdistuksen hetkellä, mutta ei ollut mennyt takaisin koska se ei tuntunut oikealta. Helppoa se ero vl-liikkeestä ei poikaystävällesi ole, joten ole hänen tukenaan. Sillä hän saattaa pelätä joutuvansa tulimereen jos vielä on kiinni vl-uskossa.
Vaikka mieheni on eronnut vl-liikkeestä, niin hänen vanhempansa eivät häntä hylänneet, eivätkä pakottaneet mihinkään. He kunnioittivat poikansa lopullista päätöstä. Meillä on hyvät välit mieheni vanhempiin ja lapsemme (isoin) on ollut heillä yökylässäkin ja hyvin on viihtynyt, ja heistä näkee miten he lapsiamme rakastavat.
Tiedämme mitä vl-uskovaiset ajattelevat pelastumisesta ja kadotukseen joutumisesta, mutta me emme siitä välitä ja ei se pelota että he ajattelevat meidän jäävän ilman pelastusta, koska kuitenkaan emme itse usko niin.
Minä kun tapasin mieheni, niin hän kävi baareissa ja ei oikein tiennyt mitä elämältä haluaa, ja ei osannut uskoa mihinkään, mutta onneksi hänellä kuitenkin oli joku pohja. Itsekkin kyllä olen käynnyt baareissa ja jos meistä tuntuu että haluamme joskus mennä niin me menemme. Mutta tuskin kuitenkaan baariin ryyppäämään kun ei siinä ole mitään järkeä, ehkä joskus tanssimaan ravintolaan voisi mennä.
Mieheni vanhemmille olemme sanonneet, että emme halua heidän tuputtavan vl-uskoa sitten lapsillemme, koska emme halua että lapsillemme toitetaan yhdeksi ainoaksi oikeaksi uskoksi jokin nimeltä mainittu ryhmä. He suhtautuivat tähänkin ihan asiallisesti vaikka pitkään mietimme miten uskallamme sen sanoa, ja siten ettei se loukkaa heitä koska usko on kuitenkin heille se tärkein asia.
Emme halua ristiriitaisuuksia lapsillemme uskonasioissa ja heillä on oikeus tehdä itsenäiset päätökset kun ovat kyllin vanhoja ajattelemaan itsenäisesti, siksi halusimme kieltää.
Meillä on mieheni kanssa se onni, että olemme automaattisesti löytäneet yhteisen sävelen uskonasioissa. Joten emme kuitenkaan koskaan tule liittymään vl-liikkeeseen.
Toivottavasti teillä tulee sujumaan asiat yhtä hyvin kuin meillä. Saattaa olla että poikaystäväsi aivan turhaan pelkää vanhempiaan, he saattavatkin suhtautua ihan päinvastoin kuin odotatte.
Puhu poikaystävällesi rohkeasti niistä asioista mitkä sinua pelottavat, ja sitten koittaisitte puhua poikaystäväsi vanhemmille asiat suoraan, niin kenellekkään ei jää epäselväksi se mitä kukin elämältään haluaa. Te kuitenkin elätte omaa elämäänne ja he omaansa.
Avioton lapsi on likainen eikä sen, kuten ei vanhempienkaan ole lupa tulla seurakuntaamme.
Jos oisit oikeasti vanhoillislestadiolainen, olisit tämän tiennyt.
en ole niinku olen monesti sanonut vanhoillislestaadiolainen.
Jos näin on niinkuin väität niin aika ahdasmielisiä oletta...
Raamatussa Rakas vl?? Sitäpaitsi onko joku tulossa teidän ry:n?? Sukurutsaajia te olette kaikki, muka puhtaita!!! HAH HAH!!!!
Tuo oli ihan höpötysjuttu, kehtaatkin :(
ei avioton lapsi ole likainen.. Esim. vaikka mieheni veli ja hänen nykyinen vaimonsa sai kaksikin lasta ennen kuin meni naimisiin.. Hyvin nämä lastenlapset on otettu vastaan Vl perheeseen ja pidetty samassa arvossa niin kuin kaikkia muitakin. Itse olen 19. lapsen täti ja yksi niistä lapsista ei ole vl perheestä(veljeni ei ole Vl) ja häntä pidetään samanlaisena kuin muitakin (Hän on oikein odotettu vieras kun asuu niin kaukana)
ÄRSYTTÄÄ TÄMMÖNEN TUOMITSEMINEN!!!!!! mekin olemme vain ihimisiä ja meistä ei ole kukaan tuomitsemaan toista ihmistä, vaikka jotkut täällä tuomitsevatkin!!!!!!
Älkää arvoisat ihmiset kaikkia uskoko! VL-äänenkannattajan viesti tuntuu tosi vieraalta eikä edusta sitä arvopohjaa, jonka perustalla vanhoillislestadiolainen kristitty elää. Jumala kutsuu kaikkia ihmisiä ja langenneella on mahdollisuus aina palata. Jumalan seurakunnasta saarnataan aina katuvalle synnit anteeksi!
Muista Meiju, että tämä palsta, ja netti yleensä, on aika tulenarka paikka näin vakaville aiheille. Sinä kun et voi koskaan tietää, onko kirjoittaja vakavissaan eli onko vl:nä esiintyvä oikeasti vl vai provosoiva, joka tuomitsemalla sinut yrittää mustamaalata vl:ien mainetta.
Älä anna sen lestadiolaisuuden olla ylivoimaisena peikkona tässä tarinassa, sillä niin ei todellakaan ole. Kyllä tästä on mahdollista selvitä rohkeasti puhumalla ja "nostamalla kissa pöydälle". Kerran se vain kirpaisee, mutta kun se on tehty, on helpotus suuri kaikille.
Ehkä sinun ei tosiaankaan olisi hyvä hakea neuvoa, ainakaan pelkästään, täältä vl palstalta, vaan myöskin parisuhdepalstoilta, ja ehdottomasti myös muuta apua. Oisko siellä mitään perheneuvolaa tai kirkon diaknonia, tms. sellaista teidän vakaumusten "puolivälissä" olevaa henkilöä, jonka luona voisitte käydä yhdessä puhumassa.
Älä näin helpolla anna periksi, jos kerran rakastat poikaystävääsi. Ei hän varmasti paha ole, vaan haluaa olla kaikille mieliksi. Tulee vaikutelma, että olisi sellainen tenava mammanpoika vielä, joka ei ole miehistynyt niin, että seisoisi sanojensa takana ja ottaisi vastuun siitä, mihin on ryhtynyt. Oisko aika pistää poika koville ja opettaa sitä vähän? Eli pistä vaan rohkeasti, kaikella rakkaudella kuitenkin, kundi seinää vasten ja vaikka uhkailemalla pakotat hänet kertomaan vanhemmilleen tai ainakin sopimaan kanssasi miten etenette ja sitten ottamaan se konkreettinen askel.
Yksi vaihtoehto olisi jos sinä kävisit poikaystäväsi äidin luona kylässä ja selittäisit asian hänelle. Ehdottomasti niin, että paikalla olette vain te kaksi ja teillä on riittävästi aikaa jutella. Yritä suhtautua avoimesti ja ymmärtävästi häneen äläkä koko ajan mieti, että siinä on nyt ahdasmielinen lestadiolainen, jonka kanssa on mahdoton sopia mistään. Muista myös kertoa hänelle miten ihanaa on kun tulevalla lapsella on tuollainen noin ymmärtävä isoäiti, ts. vetoa hänen isoäidin tunteisiinsa. Kyllä te naiset varmaan keinot löydätte niin että säilyy sopu molemmissa perheissä!
Onnea vaan, mitä sitten ikinä päätätkin tehdä! ja käy kertomassa miten kävi!
Niin, ja sen itkeskelyn ja katkeruuden voit kyllä lopettaa heti. Se on huono kasvualusta uudelle elämälle, joka sinun sisälläsi kasvaa. Äläkä lannistu, vaan ota tilanne koettelemuksena sinun ja kumppanisi suhteelle ja päätä, että te selviätte tästä!
Muista Meiju, että tämä palsta, ja netti yleensä, on aika tulenarka paikka näin vakaville aiheille. Sinä kun et voi koskaan tietää, onko kirjoittaja vakavissaan eli onko vl:nä esiintyvä oikeasti vl vai provosoiva, joka tuomitsemalla sinut yrittää mustamaalata vl:ien mainetta.
Älä anna sen lestadiolaisuuden olla ylivoimaisena peikkona tässä tarinassa, sillä niin ei todellakaan ole. Kyllä tästä on mahdollista selvitä rohkeasti puhumalla ja "nostamalla kissa pöydälle". Kerran se vain kirpaisee, mutta kun se on tehty, on helpotus suuri kaikille.
Ehkä sinun ei tosiaankaan olisi hyvä hakea neuvoa, ainakaan pelkästään, täältä vl palstalta, vaan myöskin parisuhdepalstoilta, ja ehdottomasti myös muuta apua. Oisko siellä mitään perheneuvolaa tai kirkon diaknonia, tms. sellaista teidän vakaumusten "puolivälissä" olevaa henkilöä, jonka luona voisitte käydä yhdessä puhumassa.
Älä näin helpolla anna periksi, jos kerran rakastat poikaystävääsi. Ei hän varmasti paha ole, vaan haluaa olla kaikille mieliksi. Tulee vaikutelma, että olisi sellainen tenava mammanpoika vielä, joka ei ole miehistynyt niin, että seisoisi sanojensa takana ja ottaisi vastuun siitä, mihin on ryhtynyt. Oisko aika pistää poika koville ja opettaa sitä vähän? Eli pistä vaan rohkeasti, kaikella rakkaudella kuitenkin, kundi seinää vasten ja vaikka uhkailemalla pakotat hänet kertomaan vanhemmilleen tai ainakin sopimaan kanssasi miten etenette ja sitten ottamaan se konkreettinen askel.
Yksi vaihtoehto olisi jos sinä kävisit poikaystäväsi äidin luona kylässä ja selittäisit asian hänelle. Ehdottomasti niin, että paikalla olette vain te kaksi ja teillä on riittävästi aikaa jutella. Yritä suhtautua avoimesti ja ymmärtävästi häneen äläkä koko ajan mieti, että siinä on nyt ahdasmielinen lestadiolainen, jonka kanssa on mahdoton sopia mistään. Muista myös kertoa hänelle miten ihanaa on kun tulevalla lapsella on tuollainen noin ymmärtävä isoäiti, ts. vetoa hänen isoäidin tunteisiinsa. Kyllä te naiset varmaan keinot löydätte niin että säilyy sopu molemmissa perheissä!
Onnea vaan, mitä sitten ikinä päätätkin tehdä! ja käy kertomassa miten kävi!
Niin, ja sen itkeskelyn ja katkeruuden voit kyllä lopettaa heti. Se on huono kasvualusta uudelle elämälle, joka sinun sisälläsi kasvaa. Äläkä lannistu, vaan ota tilanne koettelemuksena sinun ja kumppanisi suhteelle ja päätä, että te selviätte tästä!
Muista Meiju, että tämä palsta, ja netti yleensä, on aika tulenarka paikka näin vakaville aiheille. Sinä kun et voi koskaan tietää, onko kirjoittaja vakavissaan eli onko vl:nä esiintyvä oikeasti vl vai provosoiva, joka tuomitsemalla sinut yrittää mustamaalata vl:ien mainetta.
Älä anna sen lestadiolaisuuden olla ylivoimaisena peikkona tässä tarinassa, sillä niin ei todellakaan ole. Kyllä tästä on mahdollista selvitä rohkeasti puhumalla ja "nostamalla kissa pöydälle". Kerran se vain kirpaisee, mutta kun se on tehty, on helpotus suuri kaikille.
Ehkä sinun ei tosiaankaan olisi hyvä hakea neuvoa, ainakaan pelkästään, täältä vl palstalta, vaan myöskin parisuhdepalstoilta, ja ehdottomasti myös muuta apua. Oisko siellä mitään perheneuvolaa tai kirkon diaknonia, tms. sellaista teidän vakaumusten "puolivälissä" olevaa henkilöä, jonka luona voisitte käydä yhdessä puhumassa.
Älä näin helpolla anna periksi, jos kerran rakastat poikaystävääsi. Ei hän varmasti paha ole, vaan haluaa olla kaikille mieliksi. Tulee vaikutelma, että olisi sellainen tenava mammanpoika vielä, joka ei ole miehistynyt niin, että seisoisi sanojensa takana ja ottaisi vastuun siitä, mihin on ryhtynyt. Oisko aika pistää poika koville ja opettaa sitä vähän? Eli pistä vaan rohkeasti, kaikella rakkaudella kuitenkin, kundi seinää vasten ja vaikka uhkailemalla pakotat hänet kertomaan vanhemmilleen tai ainakin sopimaan kanssasi miten etenette ja sitten ottamaan se konkreettinen askel.
Yksi vaihtoehto olisi jos sinä kävisit poikaystäväsi äidin luona kylässä ja selittäisit asian hänelle. Ehdottomasti niin, että paikalla olette vain te kaksi ja teillä on riittävästi aikaa jutella. Yritä suhtautua avoimesti ja ymmärtävästi häneen äläkä koko ajan mieti, että siinä on nyt ahdasmielinen lestadiolainen, jonka kanssa on mahdoton sopia mistään. Muista myös kertoa hänelle miten ihanaa on kun tulevalla lapsella on tuollainen noin ymmärtävä isoäiti, ts. vetoa hänen isoäidin tunteisiinsa. Kyllä te naiset varmaan keinot löydätte niin että säilyy sopu molemmissa perheissä!
Onnea vaan, mitä sitten ikinä päätätkin tehdä! ja käy kertomassa miten kävi!
Niin, ja sen itkeskelyn ja katkeruuden voit kyllä lopettaa heti. Se on huono kasvualusta uudelle elämälle, joka sinun sisälläsi kasvaa. Äläkä lannistu, vaan ota tilanne koettelemuksena sinun ja kumppanisi suhteelle ja päätä, että te selviätte tästä!
Viestisi oli mukava ja kannustava.
Täällä mä vieläkin istun, ei tule uni...
Olisikin niin helppoa että vain menisin ja puhuisin, mutta minulla ei todellakaan ole rohkeutta mennä sille äitille puhumaan. en ole ollut hänen kans paljon tekemisissä, olen jotenkin aina aristanut häntä. vaistoan hänestä jotain, vaikka poikaystäväni on sanonut että äitinsä on ihan mukava ja rento eikä sitä tarvi aristaa, ja yrittänyt mulle iskostaa päähän ettei vanhemmilla ole mitään minua vastaan. niin silti kun se on vaistomainen tunne niin siitä ei eroon pääse.
Sen haluan sanoa että minulla ei ole ennakko luuloja vl:liä kohtaan. enkä todellakaan ajattelisi niin että ahdasmielinen lestadiolainen. He ovat ihmisiä siinä missä muutkin.
Viestisi oli mukava ja kannustava.
Täällä mä vieläkin istun, ei tule uni...
Olisikin niin helppoa että vain menisin ja puhuisin, mutta minulla ei todellakaan ole rohkeutta mennä sille äitille puhumaan. en ole ollut hänen kans paljon tekemisissä, olen jotenkin aina aristanut häntä. vaistoan hänestä jotain, vaikka poikaystäväni on sanonut että äitinsä on ihan mukava ja rento eikä sitä tarvi aristaa, ja yrittänyt mulle iskostaa päähän ettei vanhemmilla ole mitään minua vastaan. niin silti kun se on vaistomainen tunne niin siitä ei eroon pääse.
Sen haluan sanoa että minulla ei ole ennakko luuloja vl:liä kohtaan. enkä todellakaan ajattelisi niin että ahdasmielinen lestadiolainen. He ovat ihmisiä siinä missä muutkin.
Huh huh, yritä hyvä ihminen nukkua! Joo, helppo sanoa, mutta ...
Sanot: "niin silti kun se on vaistomainen tunne niin siitä ei eroon pääse."
Unohdit yhden sanan "HELPOLLA" (pane se sopivaan väliin tuohon lauseeseesi. Eli kyllä siitä eroon pääsee, vaikkei helpolla. Ja sullahan on tässä asiassa niin paljon pelissä, että olet valmis tekemään kaikkesi, jopa ylittämään itsesi, eikö?
Ei se helppoa ole, mutta jonkun se on nyt otettava se ratkaiseva askel, ja parasta jos sinä sen teet, ihan teidän kaikkien onnellisemman tulevaisuuden takia.
Hyvää yötä ja mieti tätä!
Sinun kaikki voimasi menevät nyt tuohon itkememiseen ja suremiseen etkä osaa enään nukkua, ja se olisi tärkeää tulevalle pienokaiselle.
Tuossa neuvoa antavan viestissä oli oikeita neuvoja sinulle. Tilaa aika perheneuvolaan he varmasti osaisivat ohjata teitä eteenpäin.
Vaikka sinusta tuntuisi hassulle mennä juttelemaan jonnekkin seurakuntaan niin se voisi kuitenkin auttaa sinua ja poikaystävääsi, kun kuitenkin tässä on isona osana uskon asiat.
Voisit soittaa omanpaikkakuntasi kirkkoherranvirastoon ja ilmaista halusi päästä juttelemaan jonkun papin kanssa, se auttaisi varmasti kun saisit avoimesti purkaa sydäntäsi. Voisin vaikka läheteä sinulle sinne hiljaiseksitueksi, jos välimatka ei ole mahdoton (kun on näitä pieniä lapsia niin kulkeminen ei aina helppoa). Jos sinusta tuntuu sille, että on liian vaikeaa mennä yksin.
Älä kuitenkaan missään tapauksessa odota sitä kolmeaviikkoa yksin itkien, sillä se muodostuu ikuisuudeksi ja pienokaisesi kärsii kun sinäkin kärsit.
Tiedän ettei ole helppoa mennä puhumaan poikaystävän äidille. Ja tuleeko se koskaan olemaankaan, aika näyttää. Toivottavasti se muuri joskus repeää. Kaikki kanssakäyminen tuntuu niin pinnalliselta, vaikka se sujuukin hyvin.
Vaikka joissakin viesteissä nikki on vl tai sinnepäin, eivät ne ole vl:ien kirjoittamia. Eivät varmasti! Lapsi on lahja, ei likainen, vaikka ei vanhemmat aviossa olekaan. Eikä suhtautuminen sinuun ole mitenkään erityistä. Aivan samnlaista kuin lasten puolisoihin muutenkin. Tietenkin jokainen vanhempi toivoo, että lapset ja heidän perheensä pysyisivät uskomassa. Kukapa ei toivoisi rakkailleen parasta, mitä tietää.
Jos olet oikeasti tässä tilanteessa, ei muuta kuin menkää ja kertokaa, että heistä tulee mummo ja ukki. Iloisempaa uutista ei voi kertoakaan. Siunausta ja varjelusta lapsellesi ja teille tuleville vanhemmille.
Rakkaus antaa voimaa, ajatelle sitä. Jos pojan perhe on niin torsake että hylkää/ei hyväksy sitä, niin mitä siitä välität. Lapsi kasvaa sisälläsi ja sinulla on tuki tulevan lapsen isästä. Lessuperheissä tapahtuu paljon mitä toisille ei kerrota joten ei tämä ole niin vakava asia.
Mene kertoon ja se on sillä ohi. Kukaan ei voi kuitenkaan ottaa sinulta pois rakkautta lapseesi ja mieheesi. Ne sinulla jo on. Mitä jostakin muusta lessuperheestä on väliä vaikka oliski miehesi perhe, et heidän kanssa elä vaan tämän miehen. KASVA AIKUSEKSI JA OLE ROHKEA.
..että sinä ja lapsen isä rakastatte sitä lasta ja annatte sille hyvän startin elämälle huolehditte myös toisistanne.
Eikö tällaisessa yhteydessä ole kaikki muu ihan turhaa saivartelua ja farisealaisuutta?
Raamattu antaa käytännön normit ja säännöt avioliitolle ja perhe-elämällekin mutta eiväthän säännötkään ole itsetarkoitus.
Jos vl-sukulaisten hengellinen kypsyys ei riitä näiden asioiden ymmärtämiseen ja teidän tukemiseenne niin eikö olisi paras ottaa pientä etäisyyttä koko poppooseen?
Noteerasin pelkosi ja tämä oli tarkoitettu kannustuksksesi. Minua jotenkin riipaisee uskovaisten joskus osoittama kylmyys.
Uskon että miehesi vanhemmat hyväksyvät lapsesi vaikka ette naimisissa olekkaan.
Oma siskoni kielsi aikanaan uskonsa ja alkoi odottamaan lasta kihlausaikana. Toki vanhempani olivat surullisia tästä, mutta eivät missään nimessä tuominneet lasta ja muutenkin me kaikki rakastamme siskoamme ja hänen perhettään kuten muitakin (uskovaisia) sisaruksiamme...