Eri elämäntilanteissa ihmistä puhuttelee erityyppiset ihmiset. Ihminen hakee itselleen peiliä. Peili on se henkilö, joka herättää paljon tunteita ja ajatuksia. Ainakin itselläni peili peilasi minulle kaikki vaikeat tunteet, joita olin padonnut. Ne vyöryi yhtäkkiä ryminällä tietoisuuteen. Siksi tulin jopa vähän riippuvaiseksi hänestä, vaikka samalla koin yhteydenpidon myös kärsimykseksi, koska kaikki haavat aukesivat. Henkilö todennäköisesti ajattelee, että minä olin todella rakastunut, mutta en koskaan kertonut, että oikeasti kärsin koko ajan niin, että pienenkin yhteydenpidon jälkeen olisin tarvinnut aina suurinpiirtein keskusteluapua. Koukutuim, koska pääsin vihdoin kontaktiin syvimmän sisimpäni kanssa. Se oli antoisaa. Se on kuitenkin mennyttä, enkä kadu, koska ilman hänen kohtaamistaan en ymmärtäisi itseäni.
Peiliin on haitallista rakastua
Anonyymi-ap
127816
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 127
Vanhimmat
Kyllä tuohon tilanteeseen olisi auttanut keskustelu tämän peilisi kanssa
Keskusteltiin kyllä paljon, mutta en tiedä, mitä ajatuksia puolestaan herätin hänessä. Hän ei ole mikään paras itsestään kertoja. Juuri se toisen pitäminen epätietoisuudessa repäisi kaikki mun haavat auki ja vihdoin tiedän, miksi mun elämässä on tapahtunut tiettyjä asioita. En tarvinnut mitään psykologia selittämään, kun ymmärsin ihan itse. Nyt vaan pitäisi koota säpäleinä oleva sydän kasaan.
Jaa sulla ainaki siellä riittäis keskustelutaitoo ns joka lähtöön? Sivusta main karaktääril
Kyllä ne aina vähä itestään puhuu, palstaäijä
Kiitos 😍
Ai meinaatko että täällä joku osaisi keskustella? Siksihän täällä ollaan kun ei osata.
Todella hämmennyin melkein jokaikisen kanssakäymisen jälkeen. Mulle aukeni maailma, että miten erilaiset näkemykset elosta ihmisillä voikaan olla. Samoin aloin ymmärtää, että me kaikki ollaan jollain tavalla haavaisia. Ne jotka, ei tätä kykene myöntämään, kulkevat laput silmillä. (Tai kurkut silmillä 😅)
Mitä yritin kertoa on, että peilini toimi katalyyttina omalle sisäiselle kasvulleni. Se, että hän sai kaikki patoutuneet tunteet pintaan, on kokemuksena todella voimakas ja kivulias.
Goddess within have arise too, bro
Godess within you has arisen too, bro.
👆 Kielioppi kuntoon kuomaseni.
Mitä sitten halusitkaan kertoa meille tällä transseksuaalisella sutkauksella. Valaisepa hieman.
Olin ehkä todellisuudessa riippuvainen siihen sisäiseen prosessiin, jonka hän käynnisti. Siinä mielessä otsikkoni on harhaanjohtava, koska eihän se haitallista olla päästä kosketuksiin itsensä kanssa. Se vain sattuu pahemmin kuin mikään muu. Pitää pystyä olemaan siinä tilanteessa elämässä, että kykenee antamaan aikaa kaikelle itsereflektoinnille ja kivun selättämiseen. Death metal on tällä ajanjaksolla auennut minulle. Aiemmin olen vihannut kyseistä genreä, mutta nyt käytän sitä, kun tarvitsee poistaa paha olo.
Vastaus löytyy aina Sepulturasta, näin on
Miksei. Sentencedin koko tuotanto on auennut. Rakastan sitä musaa.
Kyse ei ole tavanomaisesta ihastuksesta tai romanttisesta rakkaudesta, vaan psykologisesta kohtaamisesta, jossa sisäinen maailma saa näkyvän muodon toisen ihmisen kautta.
Kun ihminen kohtaa peilinsä, hän ei näe vain toisen henkilön hymyä, ääntä tai olemusta. Hän näkee itsensä eli syvimmät, kauan torjutut tunteet, tukahdutetut kaipuut ja vanhat haavat. Peili herättää jotakin, mitä ei olisi osannut herättää yksin. Siksi kokemus tuntuu mullistavalta, suorastaan huumaavalta. Äkkiä pinnalle nousee vuosien varrelta kerrostunutta kipua, jota ei ollut uskaltanut kohdata.
Ei ole palstasetä, eikö ole liekkijuttu. Kiitos vaan kysymästä.
Koska nämä tunteet nousevat juuri peilin läsnä ollessa, syntyy helposti illuusio, että rakkaus kohdistuu häneen.
Sitä sinä mies olit minulle. Siksi olen ihan rikki. En osaa sanoa, voiko tunteet kantaa pidemmälle, koska et voi vastata minun tukahdutettuihin toiveisiini, koska et tahdo. En myöskään usko, että kykenisit kohtelemaan haurasta, rikkinäistä sydäntäni hellästi. Silti edelleen janoan seuraasi.
Olipa.,tenhoavaa palstasetä. Mut silti oli siis niinq cancel, clear, delete ns
Ei ole välttämättä ollenkaan clear, cancel, delete. Haluaisin oikeasti elää mun kaivatun kanssa. Pelkään vain saavani turpiin henkisesti.
Sinä palstasedättäjä, et ole kai sisäistänyt lukemaasi, että todistettavasti täällä on kaksi kirjoittajaa myöntänyt syyllisyytensä naiseuteen. MOT.
Se on ehkä siltä mun peili-ihmisen puolelta delete mua kohtaan. En edes ole lähtenyt höpisemään näitä hänelle missään vaiheessa. Hän vain ihmetteli, että mistä on kysymys.
Kun peili nostaa pintaan kivun, voi syntyä pakonomainen tarve pysyä hänen läheisyydessään, jotta kokemus jatkuisi. Tässä piilee riippuvuuden riski: sekoittuu, mihin oikeastaan kaipaa. Kaipaako ihmistä vai sitä tunnetta, jonka hänen läsnäolonsa synnyttää? Rakkaus peiliin voi olla enemmänkin rakkautta omaa sielua kohtaan... sielua, joka vihdoin saa tulla näkyväksi.
Jokainen kohtaaminen peilin kanssa on yhtä aikaa lahja ja haaste. Kun suhde peiliin päättyy, voi jäädä tunne menetyksestä, mutta samalla myös syvä kiitollisuus. Ilman häntä moni ei olisi koskaan uskaltanut katsoa itseään niin suoraan. Siksi peili ei ole turha vaihe elämässä, vaan käännekohta, joka voi johdattaa kohti suurempaa itseymmärrystä.
Peiliin rakastuminen on siis paradoksi: se voi satuttaa, mutta se myös eheyttää. Se voi viedä voimat, mutta samalla antaa suunnattomasti merkitystä. Lopulta peilin kohtaaminen ei olekaan kertomus kahdesta ihmisestä, vaan kertomus ihmisen suhteesta itseensä.
Kun peili katoaa elämästä, jää jäljelle tärkein: tietoisuus siitä, että kaikki se, mitä luuli näkevänsä toisessa, olikin aina itsessä.
Peilini katosi elämästäni ja nyt yritän kasata särkyneen sydämeni sekä lisätä itse ymmärrystä, että mitä oikein tapahtui... Ja kuunnella death metallia ja hiukkasen itkeskellä voimaannuttavassa itsesäälissä rypien. 😅 Kyllä tää vielä tästä.
Tämä on yhteiskunnalista kritiikkiä heti kun keksin mistä
Musta huumori ei ole vain minun syy, syy on yhteiskunnan. Lukitaan tämä
Auttaa jaksamaan..siellä arjessa eikö jep
Taitaa mennä ohi. En oikein ole syttynyt yhteiskuntakritiikistä tämän kaivattuni kanssa keskustellessa. Todellisestihan olen poliittisesti erittäin aktiivinen. Ihan dynamiittia. 😝
Juu, kyllä
Tunnistan tästä itseni ja kaivattuni, vaikket olisikaan hän. Jokainen kohtaaminen on ollut sekä voimia antavaa että sitä todella paljon vievää. Olen ollut tämän vuoden puolella aina hilkulla siinä, että perun kaiken ja menen jonnekin piiloon. En ole ajatellut että hän olisi voimakkaasti ihastunut, vaan jotain muuta, selittämätöntä, mitä en osaa määrittää. Jotain pelottavaa, minkä takia olisi helpompi vain kartella, pysyä etäällä. Ja kuitenkaan en ole osannut sitäkään.
Joku magneetti on vetänyt puoleensa. Kaikki ylimääräinen lähestyminen hänen puoleltaan on saanut itsessä pakoreaktion, mutta jos hän on karannut poispäin, olen kokenut surua, uhmaa ja vihaa. Ihan kuin minun olisi pitänyt kostaa hänelle kaikki aiempien ihmisten hylkäämiset ja katoamiset. En tarkoita näillä parisuhteita. En ole silti kostanut, tietenkään, koska siinä ei olisi ollut mitään järkeä, mutta tunne on ollut voimakas.
Aistin aika hyvin muiden ihmisten tunnelmia ja tunteita ja siitä on yleensä haittaa enemmän kuin hyötyä. Yritän turruttaa sitä joskus alkoholilla. Silloin en niin paljon aisti. Silloin on kevyempää. Hänen kohdallaan olen tuntenut kohdatessa voimakasta hälytysääntä, joka saa minut jotenkin paniikkiin ja kääntymään muihin ihmisiin päin: onhan kaikki ihan normaalisti? Onhan kaikki ok? Hänen näkökulmastaan varmaan torjuvasti ja epäkunnioittavasti. Kuin en välittäisi hänestä.Välitän hänestä paljon, mutten tiedä, mitä hänellä "tekisin".
Toivon, että molemmat toivumme pikkuhiljaa toisistamme. Olen itse saanut apua ja alkanut käsitellä muita kipukohtia elämässäni. Sitä kautta uskon selvittäväni tätä minun ja kaivattuni välistä stressitilaa pienemmäksi. Varmasti kun minä muutun, hänenkin olotilansa muuttuu paremmaksi. Ja kun emme enää tapaa. Sekin auttanee.
Pyydän anteeksi. En ole voinut tällä mitään. Mutta yritän jatkossa voida.
Miten se voi auttaa, että ette enää tapaa? Tarkoitatko oikeassa elämässä, netissä, miten?
Miten sinun muutoksesi voisi parantaa kaivattusi oloa, jos et kerran halua enää tavata häntä? Onko kyseinen ihminen samaa mieltä asiasta?
Jos kommentoit tuossa toisessa ketjussa, niin emme luultavasti ole toistemme kaivatut. Olen kuitenkin todella yllättynyt, että tällaisia vahvoja kokemuksia löytyy muiltakin. Pelkäsin, ettei kukaan ymmärrä, mitä käyn läpi.. silti vaikka peili-sana onkin täällä vilahdellut useaan otteeseen. Perehdyin syvällisesti Jungin ajatuksiin, jolloin oivalsin läpikäyväni kohtaamista peilin kanssa. Olen siitä todella kiitollinen, että olen sen kokenut, vaikkakin haluaisin vain itkeä.
Sinun tekstiä oli juuri sellainen, mitä olisin toivonut siltä minun kaivatulta eli "peililtäni" saavani. Pelkään pahoin, että hän koki minut ihmisenä, jonka hän haluaa vain unohtaa. En kyennyt ikinä kertomaan kaikkia mun tuntemuksia, vaan kärsin salaisesti omissa oloissani.
Oikeaa elämää tarkoitin. Näemme nykyään vähemmin. Uskon että se voi helpottaa asiaa. Molemmat voivat keskittyä toipumiseen. Ja on helpompi kohdata, kun tapaa harvemmin. Olen itse vähentänyt myös tällä ikävä-palstalla käymistä. En lue kaikkia aloituksia, vain joitakin sieltä täältä. Ja vaikka jokin kirjoitus triggeröisi, hyvässä tai pahassa, en vastaa mitään. Annan olla, yhä useammin. Yritän nukkua yöni ja päivisin teen jotain järkevää ja mistä saan voimaa. Täältä en sitä yleensä saa. Tämä vie loputkin voimat. Mulla ei ole mitään uusia ihastuksia, enkä niitä etsi enkä usko törmääväni. Elän vaan sitä elämää, josta olen ennenkin saanut vahvistusta sille, kuka olen.
Tuo sinun ylempi teksti voisi olla ihan minun kynästäni. Olen kokenut tätä yhtä ihmistä kohtaan juuri noin kuin kirjoitit. Aina, kun lähennyin, hän vetäytyi. Kun vetäydyin, hän lähentyi. Lopulta asiat oli pelkkää katoamistemppua. Olen jotenkin silti sekaisin, koska aivot jyskyttää rakkautta, mutta järki koittaa selittää asiaa peilin kautta.
Rakkaus on psykologisesti vaikea laji. Voi kuinka kaipaakaan sitä, että palaset vain loksahtaisivat kohdalleen helposti.
Manipuloit jotta et ottaisi vastuuta
Uskon, että tällä palstalla kirjoittaa useita samanlaisia kokemuksia ja tunteita läpikäyneitä. Minä en ole vastannut tänään muualle kuin tähän ketjuun. Enkä lukenutkaan vielä muita. Ehken luekaan. Yritän tosiaan vähentää tätä.
Palstaäijä saapui pilaamaan asiallisen keskustelun. Mikä on ongelmasi. Ehkä me psykologisesti valveutuneet voimme auttaa sinua. Manipulonnista oli muistaakseni eilen ketju, jossa mitä ilmeisimmin sinä, palstaäijä, pidit yllä varhaisteinin monologia. Tiedän olevani oikeassa. MOT.
En ole lukenut enkä kommentoinut muita ketjuja. Peili-termi on tuttu, mutten ole siitä lähiaikoina lukenut tai miettinyt, ennen tätä aloitusta. En minä ainakaan halua unohtaa. On vain juuri nyt vaikeaa kohdata. Ehkä joskus myöhemmin on helpompaa. Kun itse olen enemmän tasapainossa. Uskon olevani menossa siihen suuntaan. Asiaa työstetään. En silti pyri välttämään kohtaamisia. Ne ovat vähentyneet muutenkin. Ehkä sille on tarkoitus.
Uskon, että molemmat olemme muutoksen tiellä. Ainakin jos kaivattuni olisi aloittaja. Ei ole kyse siitä, etten haluaisi tavata. Kohtaamiset IRL ovat muutenkin vähentyneet ja olen huomannut, ettei se ole välttämättä huono asia meille kummallekaan. Ainakaan tällä hetkellä. Uskon että hänkin ajattelee näin.
Kotelo, että sinun kaivattusi on myös saanut sinusta peilin, vai onko hän ymmärtänyt, että mitä on ollut meneillään? Minun kaivattuni luultavasti ajattelee, että rakkauden resepti on hyvin yksinkertainen. Hän ei ehkä sitä liiemmälti mieti, saati että haluaisi kuulla olleensa mulle peili.
Ei mikään kotelo, vaan piti kirjoittaa uskotko
Koen näin ja ajattelin että ap. voisi olla jopa kaivattuni. Mutta enhän tiedä edes ap.n sukupuolta. Olen itse nainen ja kaivattuni mies. Ja siis olen tämä 9.52.50 kirjoittaja. Olen vastaillut tänään vain tähän ketjuun ja vain tähän 9.52.50 aloittamaani vastaus"rihmaan".
Ap on nainen myös. Onko se, että naiset analysoi syvemmin tunneasiat?
Näin vähän arvelinkin. Enpä osaa tuohon sanoa. Tunnen myös miehiä, jotka osaavat analysoida tunneasioita hyvin. Voisin kuvitella että kaivattunikin olisi sellainen halutessaan. Ehkä enemmänkin kuin minä. Itse en yleensä analysoi tunteitani. Ehkä siksi olen joutunut nyt aloittamaan terapian. Koko elämäni aikaiset vaikeat tunteet ja kriisit käsittelemättä.
Mutta nyt arkiasioiden pariin. Poistun.
Voi herranjestas sinua dude taas. Sivusta
No hyi kuka sellast haluu? Kaikki vaa vinettää kuoros
Ketä vedetään koteloon?
Kyllä ja juuri tiedän ettet huuhaaukko ole nainen
Jos minun kaivattuni kirjotteli minulle tällaisia, niin olisin ihan myyty ja pelkkänä korvana. Itse olen linkitellyt Jungin videoita, ja peilaamisjutut ovat tuttuja, erittäin tuttuja. En hänestä kuitenkaan halua eroon päästä. Hän on minulle tärkeä mies.
oletko nähnyr noira-tyttöjä minä olen kyllä nähnyt5, kuin tuo ohjelmakin ylee2 tul4ee ja5tkuukin
Trolololei
Ihmiset löytävät itsensä toisten sanoista, vaikka eivät tunne toisiaan. Se on jo itsessään terapeuttista, kun huomaa, ettei olekaan yksin sellaisen ilmiön kanssa, jota on vaikea selittää edes läheisille.
Jaa
Jaa mitä. Osuuko ja uppoaa?
Totesin vain väsyneenä.
Ajattelin, että kaivattuni on täällä lukemassa. Hänen suuhunsa sopisi lakoninen jaa, vaikka ollaan tärkeän äärellä.
Onko joku tunnevammanen
En kyllä sanoisi niin. Kunnioitan häntä, enkä kommentoi hänen asioitaan. Uskon, että pystyisi kyllä syvempään yhteyteen, jos vain haluaisi.
Voisiko peilin kanssa syntyä loppuelämän kestävä rakkaustarina? Tämä kysymys pyörii mielessäni yhä ja haluan pohdiskella sitä syvällisesti, rehellisesti ja ilman helppoja vastauksia.
Ajattelen asiaa kahdesta näkökulmasta: mitä peili herättää minussa, ja miten paljon hän on valmis ja kykenevä sekä peilaamaan että kantamaan peilaustaan takaisin. Jos suhteessa toinen toimii vain peilinä, joka vain heijastaa ja paljastaa, ilman omaa kykyä katsoa sisään ja muuttaa myös itseään, suhde voi jäädä yksipuoliseksi terapian ja intensiivisten kohtaamisten sarjaksi. Sellainen suhde voi syventyä, mutta se voi myös kuluttaa: jatkuva haavojen avaaminen ilman lempeää paranemista on uuvuttavaa.
Lopullinen, kestävä rakkaus vaatii jotain muuta: kahden ihmisen kykyä kantaa toistensa varjoja ilman tuomitsemista, kykyä erottaa projektiot omasta sisäisestä maailmasta ja pitää kiinni siitä, että toinen on oma itsensä, ei vain pelkkä peili. Tämä tarkoittaa, että molemmat pystyvät vastaanottamaan vaikeat tunteet, puhumaan niistä, muuttumaan ja rakentamaan turvaa.
Tämä on se kynnyskysymys. En oikein tiedä, olisko toinen valmis käymään läpi vaikeat tunteet ilman pakenemista. Joillain ihmisillä on lähtökohtainen asenne, että luovutetaan ensimmäisen vaikeuden ilmaantuessa.
Toiseksi pelkään, pystyykö kaivattuni rakentamaan turvaa. Hän ei tunnu psykologiaa arvostavan pätkääkään, joten en voi kuvitellakaan sanovani tätä kaikkea hänelle.
Se mikä minusta tuntuu kaikkein pahimmalta, on se epätietoisuus, juuri kuin ketjussa mainittiin, että ei oikein tiedä, mitä tehdä toisen kanssa. Jos kaivattuni olisi osoittanut halua rakentaa pysyvä kestävä ihmissuhde, niin olisin ollut täysin varma kaikesta. Kun hän sai minut särkymään niin monella tapaa, niin olen vain jossittelun vanki. Edelleen haluaisin vain hänet, koska tunteet on niin voimakkaat. Uskon kuitenkin ensimmäisen särön ilmestyessä toisen luikkivan pakoon.
Oletko aloittaja tai joku muu ketjussa aiemmin kirjoittanut?
Eiköhän täällä ole aika monta kirjoittajaa. Miksi kysyt?
Vastaappa nyt tälle tiedonjanoiselle, aloittajaäijä niin pääsette molemmat eteenpäin ja saatte paremman mielen👍
Tärkeä seikka on rehellisyys itselle: Rakastanko tätä ihmistä sellaisena kuin hän on, vai rakastanko niitä osia itsestäni, jotka hän saa itselle näkyväksi? Jos suurin osa vetovoimasta rakentuu siitä, että hän antaa minulle pääsyn sisimpääni, on riski että, kun sisäinen työ on tehty ja haavat paranevat, veto himmenee.
--> Kestävä rakkaus ei perustu pelkästään siihen, mitä toinen herättää, vaan myös siihen, mitä toinen rakentaa: hänen käytöksensä, arvonsa, kyky olla luotettava ja myötätuntoinen vaikeina hetkinä.
"Kestävä rakkaus ei perustu pelkästään siihen, mitä toinen herättää, vaan myös siihen, mitä toinen rakentaa: hänen käytöksensä, arvonsa, kyky olla luotettava ja myötätuntoinen vaikeina hetkinä"
Omalla kohdallani koko suhde perustuu tuohon alusta alkaen.
Siihen sen pitäisi perustuslain, ja onnellista on, jos elämä on mennyt ilman pahempia kolhuja. Peili on tuonut minulle mahdollisuuden käsitellä traumat, joita en ole aikaisemmin kyennyt millään muulla tapaa ymmärtämään.
Perustuskin.
Perustuakin. En aina huomaa vaihtaa sanaa takaisin.
Itse uskon, että rakkaus on pysyvää, koska kaiken surun ja epätietoisuuden keskelläkin näen hänen sisäisen kauneutensa. Peili ja rakkaus ei sulje toisiaan pois, ei ainakaan sen jälkeen, että on ymmärtänyt, että miksi käyttäytyy niinkuin käyttäytyy.
Kattokaappa se perustuslaki ens kerralla paremmin
Näitä trolleja, jotka tarttuu yksittäisiin sanoihin, kun ei ole muuta sanottavaa. Mä tiedän. Ole. Joskus itsekin ollut sun kaltainen. Sulla on paha olo. Me fiilataan sua täällä ♥️ jaxuhali
Ooks palstasetä ihan juristiks ym ruvennu
Jos kumpikin osapuoli ottaa tästä vastuuta, ei pelkästään vastaanottajana vaan myös omien reaktioidensa tutkijana ja eheyttäjänä, peilistä voi syntyä syvä, kestävä liitto. Se vaatii kuitenkin aikaa, rajojen asettamista, terapiaa tai keskustelua silloin kun kolistellaan haavojen perukoita, ja ennen kaikkea jatkuvaa halua tuntea toinen ihminen kokonaisena, ei pelkkänä heijastuksena
Kun istun tämän ajatuksen äärellä lopuksi itsekseni, haluan uskoa siihen, että ihmiset voivat muuttua ja rakkaus voi syventyä. Mutta meidän on oltava rehellisiä sen suhteen, mitä peili meille antaa nyt ja mitä sen jälkeinen elämä tarvitsee. Jos rakkaus perustuu ymmärrykseen, empatiaan ja yhteiseen tahtoon kantaa myös ne varjot, joita peili paljasti, niin silloin tarinalla on aito mahdollisuus kestää.
Jos joku on kokenut, että peili muuttui kumppaniksi arjessa ja kasvoi rinnalla, haluaisin kuulla teidän tarinanne.
Jos toinen eli se "peili" ei kykene ottamaan vastaan psykologista tietoa, hän ei välttämättä edes tiedosta, mitä kaikkea hänen olemassaolonsa toiseen laukaisee. Silloin peilin roolissa oleva ihminen voi näyttäytyä tällaisilta suunnilta:
Tavallisena, jopa etäisenä
– Hän ei koe olevansa "mystinen peili", vaan näkee itsensä vain omana itsenään. Hän ei ymmärrä, miksi hänen pienetkin sanat tai eleet herättävät toisessa niin valtavia tunnereaktioita.
– Saattaa kokea toisen reaktiot liioiteltuina tai outoina.
Vetäytyvänä tai välttelevänä
– Koska hän ei osaa käsitellä toisen tunnevyöryjä, hänen oma puolustuskeinonsa voi olla vetäytyminen.
– Hän ei ehkä halua tai pysty antamaan selityksiä, koska ei itse hahmota, miksi toinen kokee niin voimakkaasti.
Epävarmana ja hämmentyneenä
– Saattaa miettiä: “Mitä olen tehnyt? Miksi hän kokee näin syvästi minua kohtaan, vaikka en ole tarkoittanut mitään erityistä?”
– Hän voi tuntea vastuuta, muttei ymmärrä sen luonnetta.
Käytännönläheisenä
– Jos toinen alkaa puhua syvästä psykologisesta merkityksestä, hän voi torjua sen: “Älä nyt liioittele, mehän vain juteltiin.”
– Tämä voi satuttaa sitä, joka kokee kohtaamisen merkityksellisempänä.
Tavallista arkea hakevana
– Hän saattaa nähdä suhteen vain normaalina tuttavuutena, keskusteluna, ehkä ystävyytenä, eikä kykene asettamaan sitä mihinkään syvempään kontekstiin.
– Tämä tekee toiselle ristiriidan: sisällä tuntuu, että elämä mullistui, mutta toinen ei tunnista kokemusta samassa valossa.
Eli: peilin näkökulmasta vastapuoli näyttäytyy usein yksinkertaisempana, tavallisempana kuin mitä hän toisessa herättää.
– Hän ei koe olevansa katalyytti tai psykologinen hahmo, vaan vain ihminen.
– Ja juuri tämä epäsymmetria on usein se, mikä rikkoo sydämen: toinen kokee syvän elämänmuutoksen, toinen vain arkisen kohtaamisen.
Makuasioita. Mua ei kiinnosta pseudopsykologiset jutut. Tavallinen suhde normaalin ihmisen kanssa.
Pseudopsykologia. Tavallinen suhde tavallisen ihmisen kanssa. Juu. Kuultu on. Tämän takia puolet päättyy eroon.
Näennäistiede eli pseudotiede (kreikan pseudo-, valheellinen, teeskentelevä) on tieteellisenä esiintyvä oppi, joka ei kuitenkaan täytä tieteellisyyden tunnusmerkkejä. Psykologia ei ole pseudotiede, mutta esimerkiksi homeopatia on.
Salaatti, kukat, yrtit- kaikki vaarallisia on
Joku jännä elokuva-juttu illalla:; Ready Plaer One
Palstaäijä taas sekoittaa. Suora lainaus Wikipediasta: "Vuonna 2045 ihmiset pakenevat todellisuutta silloin tällöin virtuaalitodellisuuteen nimeltä OASIS, joka on sekoitus moninpeliverkkoroolipeliä ja virtuaalista yhteiskuntaa. Sen omistajan kuoltua Wade Watts löytää yhden monista johtolangoista, joilla etsiä pääsiäismunan, jonka löytäjä saa OASISin hallinnan itselleen. Hän ja joukko muita pelaajia tekevät myös parhaansa estääkseen yhtiötä nimeltä IOI löytämästä sitä ennen heitä."
--> Epäsymmetria on usein se, mikä rikkoo sydämen: Toinen kokee syvän elämänmuutoksen, toinen vain arkisen kohtaamisen.
Tätä mun kaivattu ei varmasti ymmärtäisi. Hän lähtisi heti pakoon, kun selittäisin juurta jaksaen.
Mä uskoisin, että meille olisi voinut syntyä tosi hyvä ihmissuhde, mutta kun en tiedä, voiko se ikinä syventyä sille asteelle, että voisin paljastaa syvimmät tuntoni. Uskon, ettei hän jaksaisi kuunnella. Minä taas haluaisin perehtyä kaikkiin hänen ajatustensa syvimpiin kolkkiin. Tässä suhteessa olen kokenut välillä seinän olevan vastassa. Ei riitä, että puhutaan yleisistä asioista, kun päässä on miljoona asiaa, jotka suorastaan kirkuu tulla kuulluksi.
Ette sovi yhteen.
En sanoisi niin.
Mistä kukaan tietää mitä sun päässä kirkuu jos et saa suuntasi auki
Ei voi avata suuta, jos toinen ei kykene vastaanottamaan mitään. Voit puhua vaikka kuinka pitkään, mutta toiselta et saa irti mitään.
Se riippuu siitä, onko toinen valmis olemaan aidosti läsnä. Itselläni se parantaisi haavat. Mulla haava on se, että toinen ei ole oikeasti ollut läsnä. Ei toisen tarvitse mistään psykasta ymmärtää, mutta olis edes pyrkyä siihen, että ei satuta toista joka käänteessä.
peiliin katsomalla näet aina valheeen.
entäs joku niin nukkumisjuttu kun jos niin viluttaa nukkua ja silloin niin nukkukkuu peiton päällä eikä sen alla
Niin kai jos oot niinku sutki luonne ite?
Plus laitettu havainnoimaan jotain
Sitähän näkee m-fucka just sit mitä haluaa ja sit myöhemmin saattaa siristää sinisilmäisiä simmujaan
Saatoin muotoilla osittain väärin, mutta en täysin
Nämä pätee ihmisiin, joita muut ovat rikkoneet. Ei ensimmäisen parisuhteen kohdalla helpostikaan kukaan joudu peilin eteen paitsi meikkaamaan. Nämä tulee eteen sitten, kun on eroja. Tämän takia voi olla vaikeaa se, jos toinen tietää, mitkä on parisuhteen sudenkuopat ja toinen on autuaan tietämätön.
Ihmisestä ei tiedä päälle päin, että mitä hän käy läpi. Kuten se varoituskolmio mies varoitteli, että ei yleistetä. Tämä pätee myös noihin kirjoituksiin, joissa unelmoidaan tavallisesta, normaalista eli värittömästä, hajuttomasta ja mauttomasta kumppanista. Et voi tietää, onko tämä sellainen... Eli sellainen, joka haluaa jutella vain pinnallisia, joka ei ikinä valita, joka ei koskaan vaadi ottamaan itseäni huomioon. Moni on vieraskorea pitkäänkin. Jostain voi sitten alkaa sitä kriisiä pukkaamaan parhaimmillekkin suun tukkijoille. Sitten puuhataan eroa. Tai käydään käsiksi, kun pitää vaientaa toinen. Onhan tuokin aihe ollut käsittelyssä palstalla viime aikoina.
Pitäiskö tätä meikkaamista tehä aloittajaäijä useemmin vai harvemmin? Tärkeä aihe- tarkkana ny🥱😏 T
Ja tämä nainen ei mies siis ollut se keskusteluapu?
Kuka puhui muka keskusteluavusta?
Ei peili tarkoita mitään maallikkokeskusteluapua, vaan se tulee eteen normaalissa elämässä esimerkiksi tapaillessa ihmisiä. Siis kun haetaan parisuhdetta, niin silloin tällainen on kai todennäisintä kohdata. Ei peilin kanssa välttämättä päädy yhteen, vaikka tunteet olisivat ehkä voimakkainta, mitä koko elämän aikana on kokenut.
Ei mtn, ota iisisti siä
Niin aloittajaäijä pasikally, että testaat vesiä
Ap jättää nyt palstan ja siirtyy työtehtävien pariin. Itseterapointi tuotti tulosta. Siksi sanonkin, että perehtykää omien ajatustenne perimmäisiin syihin. Silloin ei tarvitse kääntyä kuin itsensä puoleen pahalla hetkellän
Etkö ymmärtäisi?
Onko niin toidella ?
Olinko sittenkin avuksi? ja taaskin pohjinmiltani hyvä ihminen 🤔🥹
Tiedän että satuntin häntä teollani ja sanoinkin
Mutta tarkoitukseni oli hyvä ja toimi rakkaudesta käsin sillä hetkellä (niillä tiedoilla ja kokemuksella mitä silloin oli
Olen varmasti oppinut uutta siitä ja sen jälkeen )
mitä tein ja sanoin. 🙄
Toivon hänelle hyvää myös jatkoon
Vaikka minä en pystynyt hänen maailmassa tai hänen vierellään enää jatkamaan .
Tämä on huvittava koska voi arvata joskus että kaksi hyvin epävarmaa, narsistista ja nimenomaan sitä peilin antamaa loistetta tarvitsevaa vetää toisiaan puoleensa. Kuitenkin tietää, että kaikessa paskamaisuudessaan kumpikaan ei kykene toisissaankaan mitään muuta kuin pelkkää hyötyä näkemään. Tätä draamaa saa lukea joskus myös täällä palstalla. Sinä torjuit, enpäs sinä... Useinhan nää suhteet alkaa kaveruudella, koska hyöty. Siitä sitten omien suhteiden rikkoonnuttua koittavat säälittävästi lähentyä. Ei siitä monesti mitään tule jos kummallakaan ei ole antaa sitä loistetta eli julkisuus tai massit
Meissä ei ole paljoa samaa.
Toisesta pitää olla myös kiinnostunut omana itsenään eikä heitellä vaan sanoja jotka ei tarkoita mitään. Yhtä vähän myöskään välttelevä ( liian läheinen vanhemmuussuhde tai oma egoismi) pääsee jyvälle tai haluaakaan toisen sisäisistä fiiliksistä. Ne on usein vain omaa kuvitelmaa. Aivan kuten kaikissa ihastuksissa joissa tunteet yksipuolisia. Toki ihmisissä voi ihailla joitain piirteitä myös joita itseltä puuttuu. Jos itsestä ei ole välitetty, tai on arka tai ujo, voi joku rohkea vaikuttaa täydelliseltä puolikkaalla jne. Usein kuitenkin samanlaiset sopii suhteeseen parhaiten. Tai sanotaanko, että nykymaailma kun on houkutuksia täynnä eikä uskollisuutta tarvitse mihinkään,voi sitä oikeaa etsiä aina niin kauan kuin henki pihisee areenoilta joilla liikkuu ja vaikuttaa. Jos on vain paikallaan varmasti vierelle tulee valittua joku lähipiiristä todennäköisemmin, kuin real match.....
Siihen pitää tyytyä jonka voi saada ja pitää
En ymmärrä miten jotkut vain tyytyvät "johonkin". Minulle kelpaa vain syvä rakkaus.
Oletko syvästi rakastunut nykyisessä suhteessasi?
Mitä vaarallista siinä on jos peilin kanssa toimeen tulee
Wanha tarina se tarina narsissoksesta
Liittyykö tähän esim iha oidipaalisuutta?
Kohtaaminen on aina ihastuksissa se keskeinen asia. Onnistuuko vai ei, haluaako toinen vai ei.
Peilitarinat sitten toisekseen....
Vieläkin tämä palstasedän sirpaleine monologien kokoelma jatkuu ja keskustelu pinnalla pysyy. Mikä tässä oli ees se varsinainen asia? Kertokaa, viisaat tietäjät
Minne peilaajat hävisivät?
Haitallista matkia toista liikaa. Kopioi samalla ne huonotkin puolet.
Ja vieläkö nämä pätee tätäkin palstaäijän jonnin joutavaa mölinää ja monologien kokoelmaa
Vaihdevuosi- iässä alkaa kasvaa omaksi itsekseen ja ylimääräinen miellyttäminen loppuu pakostakin hormoonien vähentyessä. Kysykää aikaa gynekologilta.
Ja ukot karkaa naapuriin
Toiset nyt harvoin tietää mitä kukakin miettii
Meissä jokaisessa syntyy se, mikä on tullut nähdyksi. Tämä pätee tunteisiimme, tarpeisiimme ja lahjoihimme. Monet meistä kasvavat ympäristössä, jossa vain vähän tulee nähdyksi. Niinpä synnymme vain vähän, ehkä näin. Mutta se mikä meissä ei ole saanut syntyä on siitä huolimatta omaa itseämme, vaikka emme ole tähän syntymättömään itseemme tutustuneetkaan. Unelmat ja haaveet ovat signaaleja tästä tuntemattomasta meissä. Kun ihmiset uneksivat, ei ole sattumaa, että kullakin on juuri omanlaisensa unelmat. Unelmat ja haaveet kertovat, millaisia olemme tulevaisuudessa, mikäli uskallamme kuunnella niitä ja suhtautua niihin vakasti.
Emme vielä ole kaikkea sitä, mitä voisimme olla. Se pyrkii pinnalle eri tavoin. Sanotaan tätä vaikka luovuudeksi. Luonnossakin kaikki on muutosta, liikettä, kasvua. Päästäksemme osaksi tätä elämää meidän on päästävä osallisiksi elämässä olevasta taipumuksesta muuttua, liikkua ja kasvaa.
Sankari on ihminen joka kuuntelee omia unelmiaan. Alkaa liikkua niiden suuntaan. Tekee valintoja omien sisäisten visioidensa pohjalta ja sitoutuu, että ne alkavat toteutua. Ulkoinen asettuu harmoniaan sisäisen kanssa ja ihminen alkaa elää oman itsensä muotoista elämää.
Tulee ihan mieleen Dorian Greyn muotokuva.