Älkää antako lasta adoptioon!

noi edelliset keskustelut ei ole mun tekemiä. löysin ne ja lukiessa niitä itkin. ne ovat aivan totta ja kuvaavat mun kokemuksia siitä, miltä adoptio tuntuu jälkikäteen. olisinpa tiennyt nuo etukäteen. Joskus abortti on paras ratkaisu, se ei ole mikään "armokuolema" kuten kirjoitit. Jos lapsi kuitenkin syntyy, eikä äiti lapsestaan voi huolehtia, niin pitää valita jokin muu ratkaisu.

nyt jälkiviisaana etsisin lapselleni hoitopaikan semmoisesta paikasta, jossa minä voisin opiskelun ja muun elämän ohella käydä häntä tapaamassa, tutustumassa ja luomassa suhdetta. ehkä minun olisi myöhemmin mahdollista viettää lapseni kanssa enemmän aikaa tai jopa kantaa hänestä täyttä vastuuta. sukulaissijoitus voisi toimia tai esimerkiksi lapsen asuminen perhekodissa tai sos-lapsikylässä. sijaisperhe voisi toimia, mutta silloin perheen kanssa pitäisi yhteistyö toimia eikä he saisi omia lasta itselleen. avoimesta adoptiostakaan minulle ei kerrottu MITÄÄN! sekin olisi ollut parempi kuin tämä tilanne etten tiedä lapseni olinpaikkaa, eikä minulle kerrota, vaikka lapsi sairastuisi vakavasti, vammautuisi tai kuolisi... en saa tietää MITÄÄN... syvä suru sisälläni ja huoli sydämessä yritän jaksaa elämää eteenpäin.

toivottavasti kukaan teistä ei joudu tähän tilanteeseen :(

Jenna kirjoitti:

noi edelliset keskustelut ei ole mun tekemiä. löysin ne ja lukiessa niitä itkin. ne ovat aivan totta ja kuvaavat mun kokemuksia siitä, miltä adoptio tuntuu jälkikäteen. olisinpa tiennyt nuo etukäteen. Joskus abortti on paras ratkaisu, se ei ole mikään "armokuolema" kuten kirjoitit. Jos lapsi kuitenkin syntyy, eikä äiti lapsestaan voi huolehtia, niin pitää valita jokin muu ratkaisu.

nyt jälkiviisaana etsisin lapselleni hoitopaikan semmoisesta paikasta, jossa minä voisin opiskelun ja muun elämän ohella käydä häntä tapaamassa, tutustumassa ja luomassa suhdetta. ehkä minun olisi myöhemmin mahdollista viettää lapseni kanssa enemmän aikaa tai jopa kantaa hänestä täyttä vastuuta. sukulaissijoitus voisi toimia tai esimerkiksi lapsen asuminen perhekodissa tai sos-lapsikylässä. sijaisperhe voisi toimia, mutta silloin perheen kanssa pitäisi yhteistyö toimia eikä he saisi omia lasta itselleen. avoimesta adoptiostakaan minulle ei kerrottu MITÄÄN! sekin olisi ollut parempi kuin tämä tilanne etten tiedä lapseni olinpaikkaa, eikä minulle kerrota, vaikka lapsi sairastuisi vakavasti, vammautuisi tai kuolisi... en saa tietää MITÄÄN... syvä suru sisälläni ja huoli sydämessä yritän jaksaa elämää eteenpäin.

toivottavasti kukaan teistä ei joudu tähän tilanteeseen :(

Tekipä minkä ratkaisun tahansa.Ymmärrän sinua,että on äärettömän raskasta,kun ei saa lapsesta tietoa,kun jos lapsi itse ottaa yhteyttä 18 vuotta täytettyään?Jos luet tuolta sijaisvanhempien palstalta kirjoituksia,niin huomaat mitkä taistelut sielläkin käydään lapsen tapaamisista.Enemmän tietoa pitäisi antaa mahdollisuuksista.Toivon sinulle voimia jaksaa.

Jenna kirjoitti:

noi edelliset keskustelut ei ole mun tekemiä. löysin ne ja lukiessa niitä itkin. ne ovat aivan totta ja kuvaavat mun kokemuksia siitä, miltä adoptio tuntuu jälkikäteen. olisinpa tiennyt nuo etukäteen. Joskus abortti on paras ratkaisu, se ei ole mikään "armokuolema" kuten kirjoitit. Jos lapsi kuitenkin syntyy, eikä äiti lapsestaan voi huolehtia, niin pitää valita jokin muu ratkaisu.

nyt jälkiviisaana etsisin lapselleni hoitopaikan semmoisesta paikasta, jossa minä voisin opiskelun ja muun elämän ohella käydä häntä tapaamassa, tutustumassa ja luomassa suhdetta. ehkä minun olisi myöhemmin mahdollista viettää lapseni kanssa enemmän aikaa tai jopa kantaa hänestä täyttä vastuuta. sukulaissijoitus voisi toimia tai esimerkiksi lapsen asuminen perhekodissa tai sos-lapsikylässä. sijaisperhe voisi toimia, mutta silloin perheen kanssa pitäisi yhteistyö toimia eikä he saisi omia lasta itselleen. avoimesta adoptiostakaan minulle ei kerrottu MITÄÄN! sekin olisi ollut parempi kuin tämä tilanne etten tiedä lapseni olinpaikkaa, eikä minulle kerrota, vaikka lapsi sairastuisi vakavasti, vammautuisi tai kuolisi... en saa tietää MITÄÄN... syvä suru sisälläni ja huoli sydämessä yritän jaksaa elämää eteenpäin.

toivottavasti kukaan teistä ei joudu tähän tilanteeseen :(

jollekin viranomaiselle, vaikka terveysministeriöön ja sosiaaliministeriöön tai jonnekin. Ei se sinua suoraan auttaisi, mutta jospa muita auttaisi. Minusta lapsen äidillä pitäisi olla oikeus kuulla kaikista vaihtoehdoista, miten voisi selvitä lapsensa kanssa. Ja jos joku suunnittelee aborttia siitä syystä, että pelkää, ettei selviä, niin silloinkin pitäisi olla oikeus saada tietää jotakin konkreettista, että miten voi saada tukea lapsen kanssa.

kokemuksestasi kirjoitti:

jollekin viranomaiselle, vaikka terveysministeriöön ja sosiaaliministeriöön tai jonnekin. Ei se sinua suoraan auttaisi, mutta jospa muita auttaisi. Minusta lapsen äidillä pitäisi olla oikeus kuulla kaikista vaihtoehdoista, miten voisi selvitä lapsensa kanssa. Ja jos joku suunnittelee aborttia siitä syystä, että pelkää, ettei selviä, niin silloinkin pitäisi olla oikeus saada tietää jotakin konkreettista, että miten voi saada tukea lapsen kanssa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on yksi ja sama ministeriö...