Minua mietityttää sellainen asia, että kuinka ja missä vanhoillislestadiolaiset nuoret tapaavat toisiaan ja alkavat seurustella?
Jos esiaviollinen seurustelu on syntiä, niin pakkohan tulevan avioparin on kuitenkin jossain tutustua toisiinsa, ennen kuin kihlautuvat yms. Seurustelevatko nuoret salassa muilta uskovaisilta siihen saakka kunnes kihlautuvat vai kuinka?
Entä sitten pienillä paikkakunnilla, kun lestadiolaisia morsian- ja sulhasehdokkaita ei välttämättä riitä kaikille? Jos paikkakunnalla on vaikka pari-kolme lestadiolaista sukua, niin kuinkas nuoret sitten jaetaan toisilleen? Voiko käydä esim. niin, että nuori lestadiolaistyttö "varaa" sopivan sulhasehdokkaan itselleen jo etukäteen, ja sanoo kilpasiskoilleen että sen kanssa aion mennä naimisiin muutaman vuoden kuluttua!?
Onko sitten esim. Suviseurojen yksi tarkoitus olla sellainen paikka, jossa nuoret löytävät toisensa ja alkavat seurustella? (Kaiken järjen mukaan kyllä?) Kuinka nuoret ylipäätään viestivät kiinnostuksensa toiseen sukupuoleen?
Toivottavasti joku viitsii vastata kysymyksiini, olen miettinyt näitä asioita paljon, ja ihan tosissani! :)
Jos esiaviollinen seurustelu on syntiä, niin pakkohan tulevan avioparin on kuitenkin jossain tutustua toisiinsa, ennen kuin kihlautuvat yms. Seurustelevatko nuoret salassa muilta uskovaisilta siihen saakka kunnes kihlautuvat vai kuinka?
Entä sitten pienillä paikkakunnilla, kun lestadiolaisia morsian- ja sulhasehdokkaita ei välttämättä riitä kaikille? Jos paikkakunnalla on vaikka pari-kolme lestadiolaista sukua, niin kuinkas nuoret sitten jaetaan toisilleen? Voiko käydä esim. niin, että nuori lestadiolaistyttö "varaa" sopivan sulhasehdokkaan itselleen jo etukäteen, ja sanoo kilpasiskoilleen että sen kanssa aion mennä naimisiin muutaman vuoden kuluttua!?
Onko sitten esim. Suviseurojen yksi tarkoitus olla sellainen paikka, jossa nuoret löytävät toisensa ja alkavat seurustella? (Kaiken järjen mukaan kyllä?) Kuinka nuoret ylipäätään viestivät kiinnostuksensa toiseen sukupuoleen?
Toivottavasti joku viitsii vastata kysymyksiini, olen miettinyt näitä asioita paljon, ja ihan tosissani! :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Seurustelu on iloinen asia ja ei mikään salassa pidettävä juttu. Jos kaksi ihmistä alkaa seurustella, niin heille voi toivottaa "Onnea ja Taivaan Isän siunausta".
Seurustelun aikana ei kauheasti olla kahdestaan, ettei tulisi kiusauksia. Tutustutaan tietenkin toiseen ja kuljetaan muiden mukana iltakylässä ja kotona ollaan ym..
Nuoret tapaavat seuroissa, iltakylissä ja ihan missä vaan. Tutun tutun kautta..
Ei kukaan varmaan tarkoituksella etsi puolisoa mistään (tai sitten etsii) mutta ihan normaalisti menee, että joskus kaksi ihmistä vaan rakastuu ja haluavat alkaa seurustelemaan. Sitten jos toinen tuntuu oikealta niin kihlaudutaan ja mennään naimisiin. Ei seurustella huvin vuoksi, vaan tarkoituksena on avioliitto.
Ja puhtaalla omallatunnolla, on kuin perhosen siivet katkaistaisiin jos ennen avioliittoa on liian läheistä kanssakäymistä toisen kanssa.
Ihan normaaleita ihmisiä.
Itse olen 22v, kaksi lasta ja kolme vuotta naimisissa ollut.
En suosi tälläisiä palstoja, mut nyt sattumalta jouduin tänne ja vastasin asialliseen kysymykseen.
Tutustuin mieheni kanssa muuten suviseuroissa.
Seukattiin 10kk, kihloissa 6kk ja naimisiin :D
Ja välimatkaa oli 600km seurustellessa.
Kiitoksia oikein ystävällisestä vastauksesta! Ei se seurustelu olekaan ehkä niin ahdasmielistä kuin olin kuvitellut. :) Kirjoituksesi oli mukavaa luettavaa, lisää vain tämmöisiä!
Uskovaiset tapaavat toisiaan seuroissa, nuortenilloissa, leireillä tai aivan yksinkertaisesti toisten luona kyläillessä. Vuorovaikutus on monesti vilkasta. Mitään ufo-olentoja uskovaiset eivät myöskään ole, vaan aivan kuten muukin väki he liikkuvat ympäriinsä Suomessa ja maailmalla töitten, koulun tai matkailun merkeissä ja niinpä ystävä- ja tuttavapiiri voi olla hyvin laajalle levinnyttä.
Seurustelu on aivanm luonnollinen joskin vakavasti otettava asia. Eikä sitä tietenkään salailla toisilta! Mikäli seurusteli kaveri alkaa tuntua oikealta, niin edessä on kihlat ja ennen pitkää häät. Niinhän se perinteisesti menee muillakin.
Kumppanin löytymiseen ja seurusteluun liittyvät asiat saa uskovainen luottavaisesti jättää taivaan Isän viisaaseen huomaan. Uskovaista aviopuolisoa saa rukoilla ja saattaa olla että inhimillisesti uskovainenkin saattaa joskus ajatella aivan toista henkilöä ja aivan toiseen aikaan tms kuin mitä jumala lopulta säätää ja sallii.
Ja vielä "kiinnostuksen viestimisestä"...!Eiköhän nuo ole varsin yleispäteviä kaikille ihmisille uskonnosta tai kansallisuudesta tai kulttuurista riippumatta...
Jokunen vuosi sitten Helsingissä vielä asuessani seurasin Käpylän reuna-alueella olevaa helsinkiläisten lestiksien pääkonttorin seutuvia - kadun toisella puolella kun olin.
Keskiviikkoisin, lauantaisin ja sunnuntaisin lestadiolaisnuoret kokoontuivat Kirkkoherrantien varteen tupakalle. Kyllä siinä ruumiin myrkyttämisen ohessa muutakin säpinää näkyi olevan.
niin ja tuohon alotukseen vielä, että ei se esiaviollinen seurustelu ole syntiä, mutta esiaviollinen seksi on.
En oikein keksinyt muutakaan nimitystä ennen avioliittoa tapahtuvalle seurustelulle, joten kirjoitin sen tuolla lailla kummallisesti.. Sainko nyt oikean käsityksen siitä että nuoret voivat seurustella ihan julkisesti vaikkei olla vielä kihloissakaan?
uskovaisilla ei ole mitään kieltoa esiaviollisesta seurustelusta. suurin osa seurustelee täysin vapaati ja iloisella mielellä,kaikki ovat onnellisia heidän puolestaan,eikä siinä ole mitään väärää. seurustelun tarkoitushan on tutustua ennen avioliittoa. esiaviollinen seksi sen sijaan on kiellettyä, mutta siinäkin menee raja jokaisella oman tunnon mukaan. jotku hyväksyy pussailemisen ja halailun,jotku ei.varsinainen seksi on kiellettyä.
vanhoillislestadiolaisten ei tarvitse löytää omaa aviopuolisoa tai poikakaveria tms omalta paikkakunnalta, tiedän monia jotka ovat ulkomaalaisten kanssa menneet naimisiin tai seurustekevat.kiinnostuksen toista sukupuolta kohtaan viestitään kai ihan tavallisesti, sanotaan, lähetetään viesti tai jotai.
ite seurustelin vuoden yhen pojan kans.pidetään uuteenvuoteen taukoo ku se ei ollu kunnolla, tai ei ollu uskovainen....seurusteltiin ja kaikki tiesi et seurusteltiin,ei mitenkään salailtu.
ehkä outoa olisi jos sitä pitäis salailla.
seurustelen juuri tälläkin hetkellä yhden todella herttaisen ja mukavan pojan kanssa. ulkomuoto on normaali, tavat ovat normaalit, eikä päällepäin voisi mitenkään kuvitella hänen olevan lestadiolainen, mutta kun menen käymään hänen luonaan. sen huomaa. olemme olleet yhdessä noin 6kk, mutta vieläkään en ole saanut tavata hänen äitiään ja sisariaankin saan tavata vain kaverina. heillä on todella iso perhe niinkuin lestadiolais perheillä yleensäkkin. 6 sisarta.. vieläkään en ole saanut kunnon selitystä tälle salailulle, mutta ymmärrän sen että hänen äitinsä ei halua että seurustelemme, vaikkakaan hän ei tiedä mitään minusta. on erittäin vaikeaa seurustella salassa, ja mitä enemmän tulee tunteita peliin sitä vaikeammaksi se tulee. tulee olo ettei ole riittävän hyvä tai ettei kelpaa vain sen takia että en ole lestadio. eli kokemuksesta voin sanoa että salassa on vaikea seurustella, varsinkin jos on uskonto vielä pelissä mukana