minua on johdattanut Nelson Mandelan esimerkki. Hän koki sisällänsä suurta epäoikeudenmukaisuutta siitä, että hänen edustamia ihmisiä kohdeltiin räikeän eriarvoisesti suhteessa valtaa pitäviin. Heiltä oli ihmisarvo käytännössä riistetty.
Hän toimi vakaumuksensa mukaisesti koko elämänsä ajan. Vankilassa hän istui väärinajattelijana 27 vuotta. Tuona aikana häntä yritettiin määrätietoisesti särkeä psykologisesti lukemattomilla likaisilla tempuilla. Kuten kuka tahansa ihminen tuossa tilanteessa, hän pelkäsi.
Pelostaan huolimatta hän teki sellaisia asioita, jotka hän katsoi pitkässä juoksussa olevan hänen asialleen parasta. Hän koki myös vihan tunteita hänen ja hänen edutamien ihmisten riistäjiä kohtaan. Tästä huolimatta hän ei antanut vihan hallita mieltänsä, vaan hän onnistui astumaan henkilökohtaisen kurimuksensa yläpuolelle.
Mandela käytti aikaansa vankilassa henkisen vahvuuden kehittämiseen ja vihollisensa/vastustajansa ymmärtämiseen. Hän opiskeli esim. afrikaanereiden kulttuuria ja yritti sitä kautta saada selvyyttä siihen, miksi he vainosivat häntä. Kun poliittiset tuulet kääntyivät ja hän pääsi vankilasta, hän olisi helposti voinut aloittaa vastaiskut valkoisia vastaan, jopa sotaan he olisivat olleet valmiita.
Mutta Mandela ei houkutuksista huolimatta alistunut kostonhimolle, vaan ymmärtämällä sortajien taustaa, esti sodan syttymisen ja neuvotteli vastujiensa kanssa mallin, jolla syntyi ensimmäistä kertaa koskaan demokraattinen Etelä-Afrikka. Tämän hän teki, vaikka monet hänen edustamistaan ihmisistäkin olivat aivan raivoissaan ja antoivat painetta, mutta hänen katseensa oli tulevaisuuden rakentamisesssa.
Esimerkkinä sisäisestä vahvuudesta, Mandela onnistui vankilassa luomaan kaikesta alistamisesta huolimatta henkilösuhteita vartijoihin. Hänen tullessa uuden Etelä-Afrikan presidentiksi, jotkut hänen vankila-ajan vartijoistaan, jotka eivät välttämättä aina parhaalla tavalla häntä kohdelleet, siirtyivätkin hänen puolelleen ja rupesivat toimimaan hänen henkivartijoinaan!
Kaikista meistä ei tietenkään nelsonmandeloita tule, mutta tämän parempaa esimerkkiä en modernista maailmasta tiedä sisäisen äänen mukaan toimimisesta. Yksinäisyyden ajan voi käyttää hyvin luovasti ja tuottavasti, kuuntelemalla aitoa itseä ja pääsemällä henkisesti eteenpäin. Se ei välttämättä muuten edes onnistuisi samalla tavalla.
https://www.youtube.com/watch?v=WIm1GgfRz6M
Hän toimi vakaumuksensa mukaisesti koko elämänsä ajan. Vankilassa hän istui väärinajattelijana 27 vuotta. Tuona aikana häntä yritettiin määrätietoisesti särkeä psykologisesti lukemattomilla likaisilla tempuilla. Kuten kuka tahansa ihminen tuossa tilanteessa, hän pelkäsi.
Pelostaan huolimatta hän teki sellaisia asioita, jotka hän katsoi pitkässä juoksussa olevan hänen asialleen parasta. Hän koki myös vihan tunteita hänen ja hänen edutamien ihmisten riistäjiä kohtaan. Tästä huolimatta hän ei antanut vihan hallita mieltänsä, vaan hän onnistui astumaan henkilökohtaisen kurimuksensa yläpuolelle.
Mandela käytti aikaansa vankilassa henkisen vahvuuden kehittämiseen ja vihollisensa/vastustajansa ymmärtämiseen. Hän opiskeli esim. afrikaanereiden kulttuuria ja yritti sitä kautta saada selvyyttä siihen, miksi he vainosivat häntä. Kun poliittiset tuulet kääntyivät ja hän pääsi vankilasta, hän olisi helposti voinut aloittaa vastaiskut valkoisia vastaan, jopa sotaan he olisivat olleet valmiita.
Mutta Mandela ei houkutuksista huolimatta alistunut kostonhimolle, vaan ymmärtämällä sortajien taustaa, esti sodan syttymisen ja neuvotteli vastujiensa kanssa mallin, jolla syntyi ensimmäistä kertaa koskaan demokraattinen Etelä-Afrikka. Tämän hän teki, vaikka monet hänen edustamistaan ihmisistäkin olivat aivan raivoissaan ja antoivat painetta, mutta hänen katseensa oli tulevaisuuden rakentamisesssa.
Esimerkkinä sisäisestä vahvuudesta, Mandela onnistui vankilassa luomaan kaikesta alistamisesta huolimatta henkilösuhteita vartijoihin. Hänen tullessa uuden Etelä-Afrikan presidentiksi, jotkut hänen vankila-ajan vartijoistaan, jotka eivät välttämättä aina parhaalla tavalla häntä kohdelleet, siirtyivätkin hänen puolelleen ja rupesivat toimimaan hänen henkivartijoinaan!
Kaikista meistä ei tietenkään nelsonmandeloita tule, mutta tämän parempaa esimerkkiä en modernista maailmasta tiedä sisäisen äänen mukaan toimimisesta. Yksinäisyyden ajan voi käyttää hyvin luovasti ja tuottavasti, kuuntelemalla aitoa itseä ja pääsemällä henkisesti eteenpäin. Se ei välttämättä muuten edes onnistuisi samalla tavalla.
https://www.youtube.com/watch?v=WIm1GgfRz6M
Vastaukset 13
Vanhimmat
❣️.
❤️🔥❤️🔥🔥❤️🔥🔥🔥🔥🔥🔥
Ilmeeni kun kuulen lähiövalaan kertovan Mandelan olevan hänelle esikuva 🥴
Kuka sun esikuva on ja miksi?
Valetta
No älä yksäri ihmeessä.
No pitäskö asialle jotain tehdä jos kokee epäoikeuden mukaisuutta mikään asia muutu jos ei ihmiset tajua itse asioitaan muuttaa kuka elää omaa elämäänsä näin ollen kuka vaikuttaa itse omassa elämässään tekemiinsä päätöksiin olisiko kenties jokainen ihan itse
Näin ollen ketä voi syyttää siitä jos itse valitsi itselleen elämässään väärän polun tai tien kuljettavaksi polulla on vähemmän mahdollisuuksia edes tiellä taas on tilaisuus jopa väistää tarjottu mahdollisuus
Kellää muulla ku sulla ei ole palstasetä pää noin syvällä omassa pepassa mitä sulla. Minä ja minun kärsimys yhyy
No tuo on oikeasti totta kuka ikinä oletkaan.
Valetta
Osuit juurikin asian ytimeen. Aika hyvä ihmistuntija olet kyllä.
Ihmisen henkinen kasvu on jauhaa palstalla koko elämä ja etsiä uusia naisia tai miehiä kun luulee tämän olevan joku iskuri ja silmänisku auttaa kummasti siinä kasvussa.