Henkisessä kasvussa (hyvää yötä)

minua on johdattanut Nelson Mandelan esimerkki. Hän koki sisällänsä suurta epäoikeudenmukaisuutta siitä, että hänen edustamia ihmisiä kohdeltiin räikeän eriarvoisesti suhteessa valtaa pitäviin. Heiltä oli ihmisarvo käytännössä riistetty.

Hän toimi vakaumuksensa mukaisesti koko elämänsä ajan. Vankilassa hän istui väärinajattelijana 27 vuotta. Tuona aikana häntä yritettiin määrätietoisesti särkeä psykologisesti lukemattomilla likaisilla tempuilla. Kuten kuka tahansa ihminen tuossa tilanteessa, hän pelkäsi.

Pelostaan huolimatta hän teki sellaisia asioita, jotka hän katsoi pitkässä juoksussa olevan hänen asialleen parasta. Hän koki myös vihan tunteita hänen ja hänen edutamien ihmisten riistäjiä kohtaan. Tästä huolimatta hän ei antanut vihan hallita mieltänsä, vaan hän onnistui astumaan henkilökohtaisen kurimuksensa yläpuolelle.

Mandela käytti aikaansa vankilassa henkisen vahvuuden kehittämiseen ja vihollisensa/vastustajansa ymmärtämiseen. Hän opiskeli esim. afrikaanereiden kulttuuria ja yritti sitä kautta saada selvyyttä siihen, miksi he vainosivat häntä. Kun poliittiset tuulet kääntyivät ja hän pääsi vankilasta, hän olisi helposti voinut aloittaa vastaiskut valkoisia vastaan, jopa sotaan he olisivat olleet valmiita.

Mutta Mandela ei houkutuksista huolimatta alistunut kostonhimolle, vaan ymmärtämällä sortajien taustaa, esti sodan syttymisen ja neuvotteli vastujiensa kanssa mallin, jolla syntyi ensimmäistä kertaa koskaan demokraattinen Etelä-Afrikka. Tämän hän teki, vaikka monet hänen edustamistaan ihmisistäkin olivat aivan raivoissaan ja antoivat painetta, mutta hänen katseensa oli tulevaisuuden rakentamisesssa.

Esimerkkinä sisäisestä vahvuudesta, Mandela onnistui vankilassa luomaan kaikesta alistamisesta huolimatta henkilösuhteita vartijoihin. Hänen tullessa uuden Etelä-Afrikan presidentiksi, jotkut hänen vankila-ajan vartijoistaan, jotka eivät välttämättä aina parhaalla tavalla häntä kohdelleet, siirtyivätkin hänen puolelleen ja rupesivat toimimaan hänen henkivartijoinaan!

Kaikista meistä ei tietenkään nelsonmandeloita tule, mutta tämän parempaa esimerkkiä en modernista maailmasta tiedä sisäisen äänen mukaan toimimisesta. Yksinäisyyden ajan voi käyttää hyvin luovasti ja tuottavasti, kuuntelemalla aitoa itseä ja pääsemällä henkisesti eteenpäin. Se ei välttämättä muuten edes onnistuisi samalla tavalla.

https://www.youtube.com/watch?v=WIm1GgfRz6M