hei!olen kohta nelissäkymmenissä oleva ja jonkin verran elämää elänyt ja katsellut sivustakin ja kaipaisin hieman erilaisia näkökantoja/mielipiteitä elämääni.15-vuotta sitten tapasin miehen reilut 10-vuotta vanhemman,jonka kanssa saatiin uskomattoman hieno tytär,mies reissuhommissa ja noin 5 viikonvälein kävi kotona(vuokra-asunnossa) katsastamassa väsyneenä,että kaikki oli ok,mutta eihän ne tietenkään voineet olla kun yksin huolehdin kaikesta,eikä hän sitä ymmärtänyt,muutama vuosi sitten ajattelin että elämällä täytyy olla jotain muutakin annettavaa mulle ja tein hieman väliä suhteeseemme,joka oli ollut aika vuoristorataa,kummallakaan meistä ei ole ollut uutta suhdetta näinä eron vuosina,vaikka tosin oisin unelmissani halunnut sen onneni kohdata,mutta työni vuoksi(3 vuorotyö) en ehdi/jaksa/viitsi käydä ulkona bilettämässä ja lopun aikaa haluan viettää tyttäreni kanssa,mutta jotenkin meillä miehen kansa on yhteys säilynyt,luotamme toisiimme kuitenkin ja kyselemme toistemme mielipidettä asioihin jatkuvasti puhelimitse,teemme perhelomia jne(elatusmaksuja hän ei maksa,sanoo jos jotain tarvitaan,hän ostaa) silti jotain vain jää puuttumaan kaikesta ja jottei asia olisi näin yksinkertainen mulle,mieltäni askarruttaa ja huolestuttaa hirveästi oma sukuni,isällä maatila ja meitä on kolme sisarusta,veli vanhempi ja sisko monia vuosia nuorempi,veljellä ei perhettä,eikä hän oikein saa otetta tilanteesta eikä maatilasta ja sisko ehkä vielä turhan nuori moiseen ruljanssiin(seurustelee),koulutkin kesken ja minä aina vissiinkin ollut suorasukaisin mukuloista mutten koskaan loukkaava,varon aina sanomisiani,enhän halua loukata ketään puheillani ja varovasti toiminnallinen ihminen(välit vanhempiin kunnossa)mutta nyt veli ja sisko alkaneet piikitellä ja arvostella tekemisiäni/olemassa oloani ja kertakaikkiaan hylkivät mua,yritän käydä maatilalla nytkin heinähommissa minkä töiltäni ehdin ja jaksan ja jos otan tämän entisen ukkoni mukaan jos sattuu suomessa olemaan niin silloin mulle ei edes puhuta,joka on aina ollut valmis tekemään melkein mitä vain auttaakseen,ja sitten ne hyvittelevät ja mielistelevät tyttärelleni,ettei hän arvaisi että jotain on pielessä,mutta lapsen ovat fiksuja,aavistavat,mutten voi antaa minkään sortin vastausta jos hän asiasta kysyisi,sillä en itsekään ole tietoinen vaikka monta kertaa olen yrittänyt sisaruksiltani ja vanhemmiltani kysyä missä mennään,sukupolvenvaihdos tulossa,mutta kellään ei ole moisia rahoja jolla jatkaa ja kaikki ollaan kiintyneitä maalle.ehkä tästä tuli aika tönkkö juttu mutta ekaa kertaa tänne kirjoitelen ja asia todella vaivaa mua,monet kuukaudet jo pähkäillyt ja itkutkin tirauttanut,kun mulle sisarukset ja perhe on kaikki kaikessa ja haluan touhuta/jakaa asioita heidän kanssaan,mutta mut on aina suljettu pikkasen ulkopuolelle nyt enemmän jo pidemmän aikaa ja se tuntuu aikastavalla pahalta ja miten sen tyttärelleni aikanaan selitän kun kyselee?
vanheminen sisarusten kesken
usko huomiseen
2319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulle tosiaankin tulee heti mieleen että olisi pitänyt olla enemmän lihallista kontaktia.
Monta ammattia on mihin ei sovi avioliitto, miksi ihmiset eivät sitä edes tajua, järkeä päähän!
Lihalliseen kontaktiin palatakseni--ihmisen niin kutsuttu (rakkaus?)lihan ,himon,kaipuun halu on niin kova, että jos sitä ei saa kun luvattu liittyessään avioliittoon, se rupeaa murenemaan ajan mittaan, jos vielä on moraalisesti heikko ihminen---sitä suurempi vahinko on edessä.
Ajatus vain.
tottahan tuokin varmasti on,mutta miten sitä lihallista puolta hoitais kun toinen on jatkuvasti reissun päällä,ei olis varmasti helppoa ottaa nyyttiä mukaan kun yöpymismahdollisuuksista ei tiedä reissuhiehen kanssa.mut tuo ei varmaankaan ollut tän viestin pointti,jotain pitäis vissiin rakentaa tutulle ja"turvalliselle" maaperälle tänne kotimaahan,harmi kun en osaa auttaa kun ei ole kokemusta,varmaan fiksuna ihmisenä olet jo yrittänyt puhua paljonkin asioista,toivon onnea ja paljon hymyä sinun elämääsi:)