meille, saimme elää sen kaiken, siinä määrin ja niissä olosuhteissa joissa elimme. Muistamme toisemme ja muistamme missä olimme kahden tyytyväisenä, innokkaina ja turvallisen luottavaisena.
Sitten toisinaan emme olleet, mutt se on vain elämää, eikös armaani?
Näissä olosuhteissa mikä tahansa on epäilyttävää, enää ei ole paluuta alkuun, liian paljon on sitä vettä virrannut ja junia lähtenyt asemalta, samalta raiteelta jopa. Samalla veturilla, samoilla sähköanturoilla.
Olet rakas, muista se loppuikäsi.
Onneksi emme menettäneet yhtään mitään.
Sitten toisinaan emme olleet, mutt se on vain elämää, eikös armaani?
Näissä olosuhteissa mikä tahansa on epäilyttävää, enää ei ole paluuta alkuun, liian paljon on sitä vettä virrannut ja junia lähtenyt asemalta, samalta raiteelta jopa. Samalla veturilla, samoilla sähköanturoilla.
Olet rakas, muista se loppuikäsi.
Onneksi emme menettäneet yhtään mitään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En kuule näissä sanoissasi hyvästejä,
vaan sydämen äänen:
ettei yhteys ei katoa,
vaikka se muuttaisi muotoaan.
Onneksi olkoon meille
ei vain siitä, mitä oli,
vaan myös siitä, mitä voi vielä syntyä.
Sillä niin kauan kuin sydämemme muistavat,
on aina mahdollisuus jatkoon.
Ja toivottavasti pian
me molemmat saavumme
oikeaan aikaan,
samalle asemalle.
Sinäkin olet minulle rakas, aina.
Olipas kaunista tekstiä,
lämminkiitos näistä sanoistasi ja ajatuksistasi.